Venäläinen sielunmaisema ei muakaan kyllä jätä ihmettelemästä sitä.
Tunteet niillä on slaavilaisen voimakkaita ja tempperamenttia löytyy ja isänmaallisuutta.
Ihmettelen sitä tunteiden syvällisyyttä, kun ne suree, niin ne itkee päiviä ja joillain votkaa kuluu.
Kun ne juhlii, niin yksi päivä ei riitä.
Kun ne saa päähänsä jotain, niin se sit on vaan niin.
Sellainen diskuteeraaminen asiasta niitä puuttuu kokonaan. Sellaisia yksitotisia.
Kai toi sotakin ja tappiot jatkuu, kun ei ne osaa muuttaa mieltä yksi kaksi.
Itsellä kun ajatukset juoksee nopeammin kuin sormet näppäimellä, niin vaikeaa ajatella tuollaisessa venäläisessä systeemissä pärjääväni.
Joitain venäläisiä tyttöystäviä on ollut ja on se kuin kivirekeä vetäisi heidän kanssa olla ollut.
Ihan hyvällä kyllä ajattelen heitä ja ihmisluonteet ja kulttuurit ovat erilaisia.
En nyt sano, että suomalaisten naisten kanssakaan aina samalla aaltopituudella.
Joku sotamies jostain instituutiosta piti hienon puheen yliopistolla aiheesta venäläinen sielunmaailma tai sinne päin.
Sen kun löytäisi olisi kiva kuulla uudestaan.
Ja loppusana kaikesta, että sota ei ole vain Putinin sota, vaan slaavilaisten sielujen tuotos.
