Luterilainen, sinun poliittiset säkenöintisi vastaavat tulkintaasi herännäisyyden lahkalaisuudesta. Ymmärtääkseni joukkoon kuuluu ihmisiä jotka tietävätkin ja joiden kanssa keskustelu saattaisi olla mielenkiintoista ja antoisaa.
Työväenliikkeen alkuvaiheessa ei vielä ainoassakaan valtiossa ollut minkäänlaista sosialistista talousjärjestelmää. Meillä ei missäänn taauksessa ollut kiin muutamia ns. marraskuun sosialisteja, suurlakon 1905 jälkeen jonkinlaisen ideaalisosialismin kipinän saaneita herraspoikia.
Venäjän vallankumouksen aikaan kautta Suomen poliittisen kentän nähtiin Venäjän tapahtumissa ennen kaikkea mahdollisuus irrottautua tsaarin vallan alta ja julistautua itsenäiseksi. Kun sitten maaton väestö halusi lunastaa itselleen jonkinlaisen elinmahdollisuuden, suurimman osan maasta ollessa edelleen agraariyhteiskunta, oli ensimmäinen konfliklti sitä myöten selvä, sillä kysymys ei ollut ainoastaan saada toisen omaa tuosta noin vain itselleen, vaan maattoman viestön turvattomuus, ja yhä useamman kartanonisännän huoli omaisuuden ja sinänsä k
sitettävästi rakkaan ja kalliin perintökartanon menetyksestä, jos se pitäisi pilkkoa torpparien peltotilkuiksi. Lisäksi souvarit eli työn jäljessä liikkuvat sekatyömiehet ja rengit, piiat jotka monesti eivät voineet perustaa perhettä, ja talojen muonamiehet olisivat joka tapauksessa jääneet ilman.
Kaupungeissa tarjolla alkoi olla tehdastyötä, mutta vielä niinkin myöhään kuin 1930-luvulla näiden tehtaiden työläiset saattoivat asua neljän perheen yhteisissä likaaleissa joissa kullakin perheellä oli käytössään yksi huone, ja kaikilla yhteinen keittiö. Kun perhesuunnittelu oli mitä oli, saattoi lapsiluku nousta kymmeneen. Kouluaikanani, alkaen 1963, työläisperheet elelivät suorastaan muhkeasti, monet keittiön ja kamarin vuokra-asunnoissa, joista useissa oli wc ja kylmä vesi. On yksinkertaistavaa huomauttaa, ettei meillä maalla ikinä ollut mitään kylpyhuonetta, ei niin, muistan kyllä, maalla naapusissa asui souvari mutta souvarilla oli sauna, jossa sai peseytyä vaikka joka päivä. Huussi pihan perällä ja maksullinen yhteissauna kerran viikossa edusti sitä ylellisyyttä, josta et taida suuremmin tietää mitään.
Mutta takaisin työväenliikkeen varhaisiin vuosiin. Maalla sinniteltiin torppariaikaa, ja monesta näkökulmasta torppari voi hyvin. Samaan aikaan teollisuustyöväestö koostui halpatyövoimasta jonka lapset menettivät terveytensä joutuessaan aloittamaan tehdastyön yhdeksän vuoden iässä, ja vielä senkin jälkeen kun maassa oli oppivelvollisuuslaki, suorittamaan ainakin viiden tunnin työpäivän "tehdaskoulujen" tarjoaman kansakoulukurssin ohessa- Sivumennen, nyt satun tuöemaan perheestä jossa toinen vanhemmista kyllä sai opiskella, mutta maksoi op9ntonsa itse, tehdastyöllä.
Maattomille, torpareille joita toki painoi taksvärkin lisäksi jatkuva huoli isännän tyytymättömyydestä ja torpan menetyksestä ja maantielle joutumisesta, kun suuret nälkävuodet ja pitkin tienvarsia henkensäm heittäneet kerjäläislaumat vielä muistettiin, kun yhdeksänvuotiaan oli muutettava kotoaan jonkin hyväntahtoisen tai rahaa tarvitsevan työmiehen nurkkiin, ja koetettava järjestää elämänsä siitä sitten, saattoi peräti ymmärtää, ettei tarvittu paljoa unelman herättämiseksi, vaikka koko sosialismia ei oltu kuunaan nähty, alkoi yksi ja toinen miettiä, suuttuisikohan se isäntä jos se saisi kuullla että meiltä käydään työväentalon kokouksissa --- sillä muutakin on tässä maassa rakennettu talkoilla, kuin seuratupia, ja jotakuinkin samoihin aikoihin.
'Varsinainen skisma työväenliikkeen sisällä e i syntynyt ideasta, jonka mukaan sosialismiin siirryttäisiin joko parlamentaristista tietä, tai vallankumouksen kautta, koska kkoko käsite oli hyvin monelle outo, eikä kukaan käsittänyt mistä syystä joku nyt alkaisi antaa omastaan, kun tähän saakka on kiinnostanut lähinnä, mitä saa niistä työläisistään irti.
Jo ennen Suomen punakapinaa työväenliike oli jo jakautunut kahdeksi. Sosialidemokratia tai, kuinka tahdot, sosiaalidemokraattinen liike, joka jäi kyllä vähemmistöön koska ei tiennyt kuinka siis parantaa parantaa kenenkään elinoloja, eihän kukaan ole niin hullu että antaa omastaan, (pakostahan meitä
nytkin riistetään ja ryöstetään, kun veroja pitää maksaa, vai kuinka) mutta kapinasta, tappamisesta ja väkivallasta, haluttiin monesta syystä sanoutua irti. Eräs tekijä on varmasti ollut kirkko ja sen sisällä sellainen liike kuin herännäisyys.
Kyseessä ei ollut millään tavalla kiveen hakatusti. pitäisikö jollakin konstilla saada Suomesta sosialistinen valtio, vai nähtiinkö koko tuon sinua niin kiusaavan "sosialismin" edustaneen etuisuuksia joista olet itse päässyt nauttimaan: Et ole joutunut yhdeksänvuotiaana tehdastyöhön vaila mahdollisuuksia jatkaa koulunkäyntiä, terveydentilastasi on pidetty huolellista huolta ennen kuin sinua oikein tiedettiin olevan olemassakaan, äitisi pääsi neuvolan ilmaiseen terveydenhuoltoon. Sama etuus koski itseäsi, kun synnyit. Ja vaikka koko Suomi huutaisi, hukkainvestointi, rahat takaisin, sinulla on kaikki oikeutesi siihen, minkä
olet saanut.
Koko tuo jaarittelusi sosialisti-Sannasta on edustanut samaa hölynpölyä kuin useimmat kirjoittelusi. Koko vääntö siitä, onko nyt kirjoitettava sosiaali- vai sosiali -- demokraatti(demokratia/demokraattinen, on tyyten ja kokonaan kotoisin 1970-luvun poliittisista nuorisoliikkeistä. SNK (ellei ole tuttu, et tarvitse Wikipedia, se on Sos.dem.Nuorten Keskusliitto) tosin oli vähintään yhtä jakautunut kuin ensin koko työväenliike, sen jälkeen joka ikinen vasemmistopuolue, hajosi se sitten kokonaan tai ei, eikä jokainen missään tapauksessa edes himoinnut tähän maahan sosialismia, sillä siitä oli kyllä nähty aivan riittävästi pelkkää negatiivista -- talouselämä ei kehittynyt toivotusti, sillä ajatus jossa jokainen "antaisi kykyjensä mukaan" ja suostuisi ottamaan vaatimattomasti vain "tarpeittensa mukaan" oli ammoin romuttunut ja minä vakuutan, myös työväenluokan näkökulmasta tarkastellen. Sinnikkäitä kommunisteja olen tavannut, ja tunnen joitakin jotka mieluummin menivät vankilaan, kuin puolustivat tätä maata kun piti puolustaa sitä Neuvostoliittoa vastaan, miutta paremminn tunsin heidä lapsensa. En ole katsonut tarpeelliseksi juuttua vääntämään kättä, kun nämä asiat ovat kerta kaikkiaan vaikeampia ja mutkikkaampia kuin kädenväännöllä ratkeavat. Ehkä erehdyin ja menetin jonkin ajatuksen.
Seitsemänkymmenluvun kestoläppä oli, ettei Suomessa tarvita sen koommin parlamentaristista tietä, kuin pum-pum-vallankumoustakaan sosialismiin pääsemiseksi, se tulee juhlimaan voittokulkuaan kun kahdenkymmenen perheen (niistä on laulu, jonka kertosäkeessä luetellaan nämä) omaisuus ja tuotantovälineet siirtyvät ihan perintökaaren mukaisesti muutaman kymmenen vuoden kuluttua lapsille --- sillä "kahdenkymmenen perheen " eikä ain oastaan heidän, lapset olivat kiivaan tulipunaisia taistolaisia (SKP:n äärisiipi), joskin ASS (Akateeminen Sosialistiseura) oli kahtiajakautunut niin valtaosa edusti sitä jyrkempää kantaa.
Sosialidemokraatit tai kuinka haluat, yksi tai kaksi a-kirjainta, kävi juuri tästä dialogia jotta ollaanko sitä vain(?) semmoisia sosiaaaaaalisia ja pikkuisen demokraattisia, vai ihan kunnollla sosialistisia ja sitten demokraattisia. Alla äro barn i borjan.
Näihin perehtyi kun kasvoi. Kotikaupunkini sattui olemaan ei mikään tulenpalavanpunainen Kemi tai Karkkila, vaan jostakin syystä, joka edelleen on minulle avoin,ihan sosiali- sosiaaaaali tai ihan mikä hyvänsä, mutta demareiksi niitä ammoin kutsuttiin, kävi lyhyemmin. '
Toiseksi, minulla oli kyseenalainen onni syntyä pariskunnalle, jotka olivat lähföisin yhteiskunnan ääripäistä, joten sekä IKL, AKS että SKP sekä SKDL historioineen tulivat tutummiksi kuin itse asiassa halusin.
Kolmanneksi, ja osittain tästä syystä luin jo koululaisena historian läksyt kaikista niistä kirjoista joita oli opetuskäytössä. Isäni sai ne kustantajan täkynä koska opetti historiaa, ja antoi minulle, tilaten yhteenvedon ja näkemyksen, ja koska kirjoissa kirjoitettiin samasta asiasta eri tavoin, vaadin vaivanpalkaksi vastauksia, joita kyllä sain aivan kiitettävästi. Välillä aivan korvatillikalla maustaen, kunnes ne huomasivat, jukra, se lyö takaisin.
Minun kotini muuten oli hajuton, mauton ja väritön, meillä ei oltu mistään mitään mieltä eikä keskusteltu mistään (noh yrittivät).
Lopuksi minun oli selvitettävä nämä kaikenkukertavat sosalismikuvitelmat, joihin näköjään edelleeen törmäilee, koska en voinut kirjoittaa aivan puuta heinää, vaikka kuinka kirja olisi faktojen päälle rakennettu romaani.
--------------
En tiedä, kuka tällä foorumilla on saanut sinut niinn vakuuttuneeksi missiostasi, että se on näemmä laveerattava politiikan saroille,olleille menneille ja kuvitelluille.
En liioin tiedä enkä ymmärrä, miksi joku edelleen asennoituu politiikkaan kuin se edustaisi jotakin uskonsuuntaa. Erin tavoin, eri painotuksin,en k
sitä muuksi, kuin yritykseksi tarjota niillekin jonkinlaisia elämisen edellytyksiä, jotka eivät ehkä syntyneet siihen kaikkein rikkaimpaan kotiin, edes keskivertoisesti varakkaaseen, että sairastuneen ei tarvitsisi tehdä työtä kunnes kuukertuu sen äärelle, ettei kenenkään tarvitsisi kantaa sellaista hätää ja huolta lapsistaan, kuin kerran tässäkin maassa piti. Se ei ole sosialisamia eikä yhtään mitään muuta, kuin tervettä järkeä, jonkinlaista hyvää yritystä tarjota hyvä elämä jokaiselle, huolehtia siitä, että elämä vielä meidän kuoltumme voisi olla täällä hyvä.
Ehkä kaikki menee puihin, Ehkä yrittäminen on typerää ja bile-sannan soisialistihuuruissa surffaamista. Minä en edes ajattele että yksi ja sama puolue olisi saanut haltuunsa koko totuuden ja kaikki totuudet, on etsittävä, ellei paras, niin vähiten huono.
Huh uhhuh, tarvitsen täältä ilmeisesti lomaa.
