Kuinkahan tämänkin voi itsekseen alkaa ajatella monella tavalla OLen mietinyt paljon, kun nyt Päivi Räsänen kuuluu nuoruuden tuttuihin ja kävelimme usein yhtä matkaa Meikusta kotiin Mediomaan Ruskeasuolle (ja riitelimme historiallis-kriittisestä raamatuintulkinnasta, no, sehän olikin kahdelle medisiinarille älykäs puheenaihe)
Mistähän syystä tuo elää mielessäni jos otan ajatellakseni että Jumala ei siis ole m i e s o l e t e t t u kuten opin ort kirkossa (isän poika) jossa tämä otetaan kirjaimellisesti --- vaan jotenkin sinnepäin että luomistyö jatkuisi miehenä-ja-naisena, siten koko ihminen on Jumalan kuva.
Ja ei en oleta että Hän tekisi virheitä. Se on toinen asia etten noin vuodesta 2002 ole olettanut kuin varovaisesti Hänen järin televän täällä mitään ja ihmisille tapahtuu kaikenlaista kyllä ---- tätä kyselin täälläkin alkuun kun kysyin johdattaako Jumala ja sain kunnolla rökkiini, anteeksi, olisi tarvittu sitä kaanaankielen yleissanakirjaa kaikille murteille siihen. Mutta siis, en kaiken sen jälkeen ole olettanut että Jumala erityisesti piittaa yksilön kohtalosta.
Myöhemmin olen ehkä pehmentänyt sitä kantaa --- en ajattele että Jumalalla olisi tekemistä täällä tapahtuvan kanssa. Ajattelen sitä Siionin Virttä (isot vai pinent alkukirjaimet?) jossa veisataan, konsa valaissee kointähtönen, kuultuani sen syntytarinan yksissä seuroissa. Enkä sano, ettemme saisi apua kuormamme kantamiseeen. Tarkoitus, että toiselta mutta onhan tapahtunut omituisia asioita, en niitä selitä.
Jumalaa saattaa kyllä kiinnostaa, mitä täällä touhuamme, eli viimeiseen tuomioon uskon ihan järkähtämöttä --- ja jos nyt joku alkaa veistellä soopaansa tumman ysktäväkansan läpäläpäläästä, tjulen perskontaisesti pernanuijan kanssa antamaan moraalia.
