Aamuhartaus 21

[Pena]

Minä sain olla täällä läsnä tämän edellisellä kerralla, kun tuollainen lehti, minkä olemme tänä iltana kuulleet, vaikka eri kirjoitukset, silloin täällä luettiin. Siitä ilosta, minkä minun sydämeni silloin sai, teki mieleni antaa osa likiselle ystävälleni, rehtori Rosendalille Oulussa. Minä lähetin lehden hänen nähtäväkseen. Hän kirjoittaa vastaukseksi näin:
"Kiitos niiden nuorten ystävien kirjoituksista, jotka palautan huomisenpäivän postissa. On tullut aika, jolloin maailma tunnustaa, miten suurta työtä siinä tehtiin, kun ryhdyttiin hommaamaan tuollaista opistoa. Olen ihmetellyt sitä ajatusten selvyyttä, sitä luonnollista logiikkaa, mikä on näissä kirjoituksissa, ja olen kiittänyt Herraa siitä uskosta ja siitä Herran pelvon tunnosta, mikä on kirjoitusten sisältönä. - - Semmoiselle joukolle saattaa luottamuksella uskoa isien perinnön hoitamisen ja kartuttamisen. - Painetaan, rakas ystäväni, päämme sen Vapahtajan rintaan, jonka ääretön armo kutsuu meitä Jumalan ihmeelliseen valoon. Siellä on meidän hyvä olla, siellä uskallamme ajatella kuolemaa ja sitä tilintekoa, joka meiltä vaaditaan. Ja tästä rakkaudesta tuntuu, että rakastamme toisiamme, niin ettei kuolemakaan voi meitä eroittaa. Niin tuntuu minusta tällä hetkellä, sentähden sen sanon. Jää Herran, meidän ihmeellisen Vapahtajamme turviin!"

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Aika, jonka te, rakkaat oppilaat. olette viettäneet tämän huoneen* suojissa, on ollut teidän elämässänne sapattiaikaa. Nyt alkaa työn aika, arkielämän aika. Täällä on kootu siementä, nyt lähdetään sitä kylvämään; täällä on koottu voimaa, nyt lähdetään sitä käyttämään elämässä ja taistelussa.

Vilhelmi Malmivaara

*kansanopisto

[Riitta-mummi]

Tästä nousee ajatus siitä kuinka muutamille on sapattiajan viettäminen tärkeämpää kuin elämä työtä tehden.

Ei luostareissakaan olla pelkästään hartautta harjoittamassa. Työ on jokaisen velvollisuus. Työ on se mikä kasvattaa. Onko sanassa jopa sanottu ettei Jumala laiskoja elätä.

On kuitenkin eräille annettu saarnavirka, mutta se ei ole joka miehen.

Pietari olisi innoissaan halunnut tehdä majan kirkastusvuorelle ja jäädä sinne.
Hänelle oli varattu toinen tie, mikä päättyi pää alaspäin ristille.

[Pena]

Luulen suunnilleen tietäväni nykyhetkisen kiusauksenne, joka teitä ehkä kaikista raskaimpana painaa täältä lähtiessänne. Teille on eron hetki opettajistanne, ystävistänne ja tovereistanne raskas. Mutta eihän se mikään eron hetki ole, ei sitä tarvitse murehtia. Teitä liittää toisiinne Jumalan sana, eikä niistä ihmisistä, joihin on Jumalan sanalla sidottu, sen sanan kautta liitetty, tarvitse koskaan erota, ei kuolemassakaan. Murhe tuosta erosta on siis jotakuinkin aiheetonta murhetta.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Mutta luulenkin, että teitä painaa toinen huoli, joka on vielä raskaampi. Teistä riippuu nyt se arvostelu, millä tuolla ulkona maailmalla tullaan arvostelemaan tätä oppilaitosta, ja te tunnette tämän painon joka ainoa. Lähdettyänne täältä katsotaan teitä kutakin kotiseudullanne ja sanotaan: "Tuokin on ollut Karhunmäen kristillisessä kansanopistossa", tarkataan, minkälaiseksi se on nyt siellä muuttunut, mitä se tuo sieltä mukanansa kotielämään. Ja sen mukaan langetetaan arvostelu tästä opistosta, minkälaiseksi teidät siellä kotona havaitaan.
Astuitte mihin astuitte, teitte mitä teitte, kaikkialla tähtäävät ihmiset teihin kiikari kädessä. Ja jos teistä löydetään vikoja ja jos katsojilla on kiikari vielä niin päin kädessä kuin on tavallista, niin vikojanne vielä monin kerroin suurennetaan, vaan ei pienennetä.

Vilhelmi Malmivaara

[Riitta-mummi]

Tuo puhe kääntyy helposti ajatukseen Körttifoorumista vs. viidesläiset.

Pidetään tämä: Kristus sotii puolestamme. 

[Pena]

Mutta minä annan teille yhden neuvon: Älkää säikähtäkö! Sanokaa niille ihmisille, jotka teitä tarkkaavat: "Minä olen ollut tänä talvena toverieni kanssa Jumalan kasvojen edessä. Meille on puhuttu elävän Jumalan sanaa ja me olemme sen sanan voimasta tulleet niin pieniksi, niin alhaisiksi, niin viheliäisiksi syntisiksi Jumalan ja ihmisten edessä, ettei meitä korkealta löydä, kun meitä kiikarilla katsoo. Mutta kääntäkää kiikarinne linssi vähän alemma, Vapahtajan jalkain juureen, jossa oli syntisen vaimon paikka, publikaanin paikka ja ryövärin paikka, Herran kasvojen edessä, niin mitähän jos minunkin raukan löytäisitte sieltä!"

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Nuoret ystävät, sanokaa tämä Kristukselle! Viekää tämäkin kuormanne Hänen eteensä ja valittakaa Hänelle: "Herra, Herra, en minä ole jaksanut nöyrtyä kokonansa Sinun edessäsi, ei sanasi ole kokonaan minua voittanut, en ole ollut oikea oppilas, ei minusta heijasta Sinun kirkkauttasi maailmalle. Herra, en minä jaksa itseäni kieltää, en kokonansa antautua Sinulle, en Sinun halpaa ylenkatsottua tietäsi käymään, en sinun muotoasi kantamaan, kuolemasi muotoa ja kärsimisesi osallisuutta." Menkää Kristuksen eteen tämän kuormanne kanssa ja antakaa sinne katsoa kenen tahansa ja millä silmällä hyvänsä, kuinka vikovalla silmällä tahansa, ja te kestätte tutkimuksen ja arvostelun. Miten? Te ette joudu siellä itse vastaamaan puolestanne, vaan teidän puolestanne puhuu siellä Jeesus Kristus. Hän levittää siipensä, vanhurskautensa siivet syntisraukan yli. Hän peittää ei vain pienet synnit ja teot, vaan suurimmatkin. Hän sanoo: Ei kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Hän vääntää vikovalta aseet pois käsistä ja ajaa sellaisen tuntoihinsa, kun te Herran jaloissa omien puutteittenne kanssa itkette.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Ja kuulkaa, kun koettelemuksen hetkiä tulee matkallanne teitä vastaan, saatte ihmeellistä voimaa siitä, että muistatte täällä oloanne. Saatte silloin sanoa maailmalle: "Mihinkä lankeemukseen joutunenkaan, tietää kuitenkin Jumala ja tiedän sen minäkin, että olen kyynelkylvöä tehnyt Karhunmäen opistossa viiden kuukauden ajan, ja se oli ihaninta aikaa minun elämässäni."
Jotka kyynelillä kylvävät, ne ilolla niittävät. Työ, minkä täällä olette tehneet, tuottaa teille elämässänne paljon iloa. Pyyntöni teille, oppilaat, olisi siis: Pysykää Kristuksen jaloissa! Ja minä tohdin taata: Sieltä te paistatte niinkuin kynttilät maailmassa! Kristuksen valo, Hänen kirkkautensa tuo teihin loiston.

Vilhelmi Malmivaara

[Riitta-mummi]

Tänä päivänä minä, kouluja käymätön, sijoitan sanan täällä oloanne tähän rakkaaseen Körttifoorumiimme.

'  Työ, minkä täällä olette tehneet, tuottaa teille elämässänne paljon iloa. Pyyntöni teille,' oppilaat ', olisi siis: Pysykää Kristuksen jaloissa! '

Moni ystävän sana on on nostanut ahdistuksen kuopasta. Moni rakas sana on johtanut Kristuksen jalkojen juureen.

https://www.youtube.com/watch?v=NvhFHo3gXTA

[Pena]

Kuulkaa, meidän joka ainoan rinnassa on herkkiä kieliä. Ne piilevät meidän olemuksemme sisimmässä. Kun niihin ei kosketa, eivät ne soi. On olemassa vain yksi, joka osaa niitä koskettaa. Hänen nimensä on Jeesus Kristus. Jumala on kätkenyt ikäänkuin ihanan harpun meidän olemuksemme sisimpään, ja kun taivaallinen harpunsoittaja koskettaa sen kieliä, voi miten ihanasti ne alkavatkaan silloin soida! Semmoista musiikkia, jota ei missään muualla täällä maan päällä saa kuulla, sitä kaikuu nyt omassa povessa, ja sitä on aivan mahdotonta kuunnella itkemättä. Juuri tästä syystä on tänä päivänä tuhansittain kyyneleitä pudotettu tämän opiston suojiin. Me olemme, te ja minä, saaneet olla Kristuksen armokäden koskettamina, ja moni on itsensä huomaamatta ja aavistamatta joutunut Hänen kanssansa tekemisiin. No kuulkaa, niin likelle itseänsä on Herra vetänyt meitä tänä päivänä taas! Te oppilaat olette niin likellä Herraa, ja Herran läsnäolon kautta olemme me toisetkin päässeet samasta kosketuksesta osallisiksi kuin te tänä päivänä.

Vilhelmi Malmivaara

[seppos]

jatkuu osassa 22