Kirkko

[Riitta-mummi]

Tänään Naistempäivänä uutisoitiin että ensimmäisen kerran on seurakunnissa enemmän nais- kuin miespappeja.

Henki-lehdessä kanttori ( nainen ) Rauhamaa kertoi seurakuntien työn moninpuolistunnensitten 80-luvun jolloinhän aloitti.

[juhani]

Naispappien määrä nousee vielä huomattavasti suhteessa miespappien määrään.

[Viisveisaaja]

Yksi pappi kaverini kertoi, että naisten kanssa on vaikeaa kilpailla viroista ja muusta.

Nyt kun kuulemma on naisten päivä, niin hyvää naisten päivää kaikille naisille.

Ehdottoman tasa arvon kannattaja.

[Riitta-mummi]

Kiitän naisten puolesta.   

Tasa-arvo on paras. Ei ylivalta eikä alistuminen ole ihmisyyttä.

[juhani]

Minä tein häälupauksen mielessäni. Vaimolleni minä annan kaikkeni... myös päätäntävallan. Melkeinpä minä olen pitänyt tämän. Mielestäni meillä Vantaalla on 364 päivää naistenpäivää.

[Riitta-mummi]

Kauniisti sanottu. Arvostan , sillä pidän tuota harvinaisuutena. Harvinaiset ovat arvokkaimpia, miehissäkin.

 

[Viisveisaaja]

Miksiköhän naisia on niin paljon aina seurakuntien tilaisuuksissa, mutta miehiä tosi vähän.

Kuitenkin työssäni tapaan miehiä, kun siis olen miesvaltaisella alalla ja useasti kääntyy puheet uskon asioihin ja hyvin syvästi uskonnollisia miehiä on paljon, mutta ei niitä seurakunnissa näe.
Jos näkee, niin ne on tosi vahvoja itsetunnoltaan tai narsisteja tai muuten vaan sekaisia, kuten minä.

Sitten taas sosiaalisessa mediassa, kuten facebook, joka kai melkein ainoa jota seuraan, niin siellä ja keskustelufoorumeilla miehiä on paljon enemmän äänessä.

outoa.

Sanotaan, että suomalainen mies kun on juonut enempi ja siltä kysytään uskosta, niin ovat kovasti uskonnollisia ja uskovat+ rukoilevat yksin., mutta selvinpäin ei mitään.

[Riitta-mummi]

Tänään

Riparijumalanpalvelus
Tulossa su 6.8. klo 10.00

Jumalanpalvelus Suomen Lähetysseuran rippileirillä Oriveden Päiväkummussa. Uusinta, esitetty 3.8.2014.

julkaistu
su 3.8.2014
poistuu
6.8.2024
katselukerrat
2 642

[Pena]

Päiväkumpu on ollut rakas paikka. Siellä meidät vihittiin avioliittoonkin. Leirikeskuksen Riihikirkko on legendaarinen, Pekka Simojoen hymnistäkin monelle tuttu.

[Riitta-mummi]

Ai vihkikirkkosi !  Arvelininkin kun tiedän sinun olevan kesä-vetinen että tiedät paikan. ( meidät vihittiin Joutjärven kirkon kappelissa )
Minulle se Riihikirkko on Sana-lehden ent. lukijana Kansan Raamattu-seuran paikka. Nyt se oli Lähetyskirkon rippikoulun jumis. Vuodelta 2014, mutta yhä tuore.

Pekka Simojoki on ollut useita kertoja syömässä samassa ravintolassa kanssamme tääl Lahes. Aina hän katsoo pitkään, ikäänkuin tuntisi. Kerran olimme hänen konsertissa juuri tässä Valimossa.

Enäähän emme kykene kirkoon, eikä juuri lounaillekaan. Tytär antoi synttärilahjaksi lahjakortin erääseen hyvään paikkaan, mutta ei olla vielä sitä nautittu.

[luterilainen]

Olen pohtinut asiaa, ja veikkaan, että körttiläinen epävarmuus lienee tietyllä tapaa epäuskoa Raamatun sanomaa vastaan, joka kumpuaa syntiin langenneesta olemuksestamme, joka vihaa sitä sanomaa, joka Raamatussa kerrotaan pelastuskesta ja kuinka ihminen pelastuu. Olen itsekin tuon epävarmuuden vanki.

 Raamattu puhuu toista, sisikuntani toista ja minä poloinen uskon sisikuntani todistusta, ainakin tunnepuoleltani. Asia ei kuitenkaan ole kovin yksisyinen: Jumala näyttää Raamatun lehdillä kuten nykyäänkin käyttävän tarkoitusperiensä toteuttamiseen pahuuden kahleita. Kahleet ovat raskaita kantaa, ne nakertavat voimavaroja ihmisessä pysyvästi olevalta ylpeydeltä. Kahleet ahdistavat, ne ovat omiaan kannustamaan  joitakuita huutamaan avukseen Herraa Jeesusta jatkuvati avukseen.
Herran nimen avuksi huutaminen taasen lienee selkeä kristillisen uskon merkki.

Mielestäni olisi rehellistä tunnustaa, että pelastusepävarmuuteni johtuu epäuskostani ja se ei ole mikään hyve ja että se vain asuu turmeltuneessa luonnossani, eikä se ole vielä poistunut yrityksistäni huolimatta.
Syntisyydestäni huolimatta käännyn Kristuksen puoleen, joka on ainut, joka voi minua auttaa ja on tämänkin synnin sovittanut ristillä.

Minulla on sellainen ajatus, että pelastusvarmuus/epävarmuus molemmat voivat johtaa sekä hyvään että huonoon lopputulemaan.  Tämä psyyken puolen varmuus/epävarmuus ei kaiketikaan ole missään roolissa, kun on kyse kristillisen uskon ydinasia. Toki sillä oma roolinsa silti on. Tietyn opetuksen piirissä kasvanut ei ehkä koskaan pääse varmuuden puolelle, ja päin vastoin.

Körttiläiset armon kerjäläisinä eivät ylpeästi pidä itseään pelastuvana, uskovaisena eivätkä ylpeästi kuvittele, miten hengellisissä asioissa tietäisivät lainkaan miten asiat ovat korkeanöyryyden epäusko-opissaan. 

[Pena]

Körttiläiset armon kerjäläisinä eivät ylpeästi pidä itseään pelastuvana, uskovaisena eivätkä ylpeästi kuvittele, miten hengellisissä asioissa tietäisivät lainkaan miten asiat ovat korkeanöyryyden epäusko-opissaan.

Höpsis! Kuten muutkin kristityt, heränneetkin oppivat kokemustensa ja kuulemansa sanan kautta paljonkin siitä, 'miten asiat ovat'. Yksi on oppinut yhtä ja toinen toista. Seurat ovat tilaisuuksia, missä näitä voidaan jakaa ja vaihtaa. Se, miten he kohdallaan ovat vakuuttuneita uskostaa ja pelastuksestaan, on eri asia kuin se, miten he tuovat sen muiden kuullen esiin.

[Riitta-mummi]

Kehtaatkin kutsua körttejä korkeanöyriksi ja epäuskoisiksi !.

Meitä on monenlaisia. Minä olen avaralla paikalla ja kuitenkin mystikko. Moiti minua jos et pidä, älä körttejä laumana.

Olen saanut mahtua körtteihin vuodesta 2007, en siis ole perinnekörtti Lapualta.

[luterilainen]

Höpsis! Kuten muutkin kristityt, heränneetkin oppivat kokemustensa ja kuulemansa sanan kautta paljonkin siitä, 'miten asiat ovat'. Yksi on oppinut yhtä ja toinen toista. Seurat ovat tilaisuuksia, missä näitä voidaan jakaa ja vaihtaa. Se, miten he kohdallaan ovat vakuuttuneita uskostaa ja pelastuksestaan, on eri asia kuin se, miten he tuovat sen muiden kuullen esiin.

Eihän herännyt voi uskoa, ja jos uskoo, niin silloin on ylpeä, sillä herännyt on vaivatulla mielellä pienellä paikalla imeskellen omavoimaisesti körttipastillia pelastusvarmuuden ollessa tuntematon käsite herännäisyydessä. 

[Pena]

Eihän herännyt voi uskoa, ja jos uskoo, niin silloin on ylpeä.

Onhan tuo tavallaan ihan pätevääkin teologiaa. Usko on Jumalalta saatu lahja, jota kukaan ei voi itsestään pusertaa. Joka kuvittelee voivansa, lienee jokseenkin ylpeä.