Aito italiaano, ei diiva.
https://www.youtube.com/watch?v=Vfxs8v67nbYAndrea Pirlo
Syntymäaika 19. toukokuuta 1979 (ikä 41)
Syntymäpaikka Italia Flero, Lombardia, Italia
Pelipaikka keskikenttäpelaaja
Pituus 177 senttimetriä
Paino 68 kilogrammaa
Junioriseurat
1994–1995 Italia Brescia
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1995–1998 Italia Brescia 47 (6)
1998–2001 Italia Internazionale 22 (0)
1999–2000 → Italia Reggina (laina) 28 (6)
2001 → Italia Brescia (laina) 10 (0)
2001–2011 Italia Milan 284 (32)
2011–2015 Italia Juventus 119 (16)
2015–2017 Yhdysvallat New York City 9 (0)
Maajoukkue
1994 Italia Italia U15 3 (0)
1995 Italia Italia U16 6 (2)
1995 Italia Italia U17 4 (0)
1995–1997 Italia Italia U18 18 (7)
1998–2002 Italia Italia U21 37 (15)
2002–2015 Italia Italia 116 (13)
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 27. helmikuuta 2018.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 29. syyskuuta 2015.
Mitalit
Maa: Italia
Miesten jalkapallo
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Ateena 2004 jalkapallo
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Saksa 2006 Jalkapallo
EM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Ukraina/Puola 2012 Jalkapallo
Andrea Pirlo (s. 19. toukokuuta 1979 Flero, Lombardia, Italia) on italialainen aktiiviuransa lopettanut jalkapalloilija ja nykyinen valmentaja. Pirlo tunnetaan erityisesti loistavista vapaapotkuistaan ja pelintekijän kyvyistään.
Sisällysluettelo
1 Elämäkerta
1.1 Seurajoukkueura
1.2 Maajoukkueura
2 Valmentajaura
3 Saavutuksia ja palkintoja
4 Lähteet
Elämäkerta
Pirlo syntyi Bresciassa paikallisen teollisuuspohatan poikana, minkä johdosta hänen lapsuuteensa kuului kulttuuria, kirjallisuutta ja kansainvälisiä kontakteja.[1]
Seurajoukkueura
Pirlo pelasi lähes koko jalkapallouransa Italiassa. Hän aloitti Bresciassa vuonna 1994, jossa hän pelasi neljän vuoden ajan aina vuoteen 1998 asti. Hyvät esitykset veivät hänet huippuseura Internazionaleen, jossa hänen esityksensä eivät vakuuttaneet. Kauden 1998–1999 jälkeen hän siirtyi lainalle seuraavaksi kaudeksi Regginaan ja kauden lopussa takaisin Internazionaleen. Vuonna 2001 hän siirtyi lainalle ensin Bresciaan, ja sieltä AC Milaniin, jonka riveissä hän on voittanut kerran ns. scudetton eli Serie A -mestaruuden ja kahdesti Mestareiden liigan.
Nykyään Pirlo tunnetaan yhtenä maailman parhaana keskikenttäpelaajana. Hän on erityisen taitava hyökkäyspäässä, jossa hän vastaa usein kulmapotkuista ja vapaapotkuista. Serie A:n kaudella 2005–2006 hän sivuutti AC Milanin entistä vapaapotkuista tehtyjen maalien ennätystä tehden neljä maalia suoraan vapaapotkuista.
Kauden 2010–2011 päätteeksi Pirlo purki yhteisymmärryksessä sopimuksensa Milanin kanssa ja Pirlo siirtyi vapaalla siirrolla Juventukseen kolmevuotisella sopimuksella.[2]
Vuosina 2015–2017 Pirlo pelasi kaksi kautta MLS-liigassa Yhdysvalloissa New York Cityssä. Hän lopetti peliuransa marraskuussa 2017.[3]
Maajoukkueura
Maajoukkueuransa Pirlo aloitti vuonna 2002 ottelussa Azerbaidžania vastaan. Joskin hän oli tätä ennen pelannut Italian riveissä vuoden 2000 kesäolympialaisissa. Tämän jälkeen hän on ollut vakiokalustoa Italian jalkapallomaajoukkueessa, pelaten vuoden 2004 EM-kilpailuissa, saman vuoden kesäolympialaisissa ja vuoden 2006 MM-kilpailuissa, joista viimeksi mainitussa hän pääsi juhlimaan maailmanmestaruutta.
Pirlo oli ratkaisevassa roolissa vuoden 2006 MM-kisojen välieräottelussa Saksaa vastaan. Ottelun jatkoaika oli lopuillaan ja näytti vahvasti siltä, että jatkoon menijä ratkaistaisiin rangaistuspotkukilpailussa, joka perinteisesti ei ole ollut Italian vahvuuksia. Pirlo antoi viime hetkillä syötön Fabio Grossolle, joka teki Italian 1–0-maalin 119. minuutilla. Vielä ennen ottelun loppumista Alessandro Del Piero viimeisteli Italialle 2–0-voiton. Pirlo valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi jo toistamiseen kisoissa. Pirlo oli myös yksi Ranskaa vastaan pelatun loppuottelun rangaistuspotkukilpailun maalintekijöistä. Pirlo laukoi rangaistuspotkukilpailun ensimmäisen vedon keskelle maalia. Häntä pidetään yhtenä maailman parhaista rangaistuspotkun ampujista.
Vuoden 2010 MM-kisoissa Pirlo kärsi loukkaantumisista eikä kyennyt pelaamaan kahdessa ensimmäisessä ottelussa. Alkulohkon päätöspelissä Pirlo tuli vaihdosta kentälle toisella puoliajalla, mutta ei onnistunut auttamaan Italiaa jatkoon lohkosta.
Juventuksessa hienon kauden pelannut Pirlo sai kutsun Cesare Prandellilta vuoden 2012 EM-kisoihin.[4] EM-karsinnoissa Pirlo oli esiintynyt Italian paidassa yhdeksässä ottelussa. EM-turnauksen avausottelussa Italia kohtasi Espanjan jalkapallomaajoukkue ja Pirlo alusti Antonio Di Natalen tekemän 1–0-maalin huikealla läpisyötöllään.[5] Espanja tasoitti pian Italian maalin jälkeen ja peli päättyi 1–1-lukemiin.[6] Alkulohkon toisessa ottelussa Pirlo teki kisojen ainoaksi jääneen vapaapotkumaalin, mutta Italian oli jälleen tyytyminen 1–1-tasapeliin Kroatian tasoitettua toisella jaksolla. Pirlo palkittiin ottelun parhaana pelaajana. Lohkon päätösottelussa Irlantia vastaan Antonio Cassano vei Italian 1–0-johtoon Pirlon kulmapotkun jälkeen.[7]
Italia selvitti tiensä puolivälieriin, jossa vastaan asettui Englanti. Ottelu eteni maalittomana rangaistuspotkukisaan asti, jossa Pirlo oli Italian kolmas vetäjä tilanteen oltua 2–1 Englannille. Pirlon ratkaisu tiukassa paikassa jäi EM-kisahistoriaan, kun hän yllätti Englannin maalivahti Joe Hartin täydellisesti tekemällä ns. Panenkat, eli chippaamalla pallon keskelle maalia.[8] Italia voitti rangaistuspotkukilpailun 4–2 ja Pirlo valittiin toista kertaa turnauksessa ottelun parhaaksi pelaajaksi.
Välierässä Italia kohtasi voittoisasti kisoissa pelanneen Saksan. Italian maajoukkue Azzurri onnistui kuitenkin tiukalla puolustuspelillä ja Mario Balotellin kahdella maalilla kukistamaan Saksan.[9] Pirlo valittiin jälleen ottelun parhaaksi pelaajaksi. Italia eteni siis monien yllätykseksi lopulta EM-finaaliin, jossa se kohtasi Espanjan. Loukkaantumisten runtelema Italia oli kuitenkin finaalissa aseeton ja Espanja voitti 4–0.[10]
Valmentajaura
8. elokuuta 2020 Pirlo nimettiin Juventuksen valmentajaksi potkut saaneen Maurizio Sarrin tilalle.[11]
