Iltahartaus 9

[Riitta-mummi]

VK  572   Taas kukkasilla kukkulat

https://www.youtube.com/watch?v=FGNJp3dqkA8

1.
Taas kukkasilla kukkulat,
oi Herra, kaikki vyötät
ja laumat lukemattomat
taas laitumilla syötät.
Näin kaikki maa nyt iloissaan
sinulle laulaa kiitostaan,
julistaa kunniaasi.

2.
On täynnä vettä virtasi,
janoiset siitä juotat
ja runsaan siunauksesi
maan kasvulle nyt tuotat.
Lehteen ja kukkaan, Luoja, saat
auringon nousun, laskun maat
iloksi ihmisille.

3.
Taas, Herra, askeleistasi
maa uhkuu muhevuutta.
Ajallaan annat sateesi,
saa pellot voimaa uutta.
Näin, Herra, vuoden kaunistat
ja työmme siunaat, vahvistat,
suot nousta kultaviljan.

4.
Jumala, hiljaisuudessa
sinua Siion kiittää.
Kansaasi siunaat rauhalla,
kaikille armo riittää.
Anteeksi annat velkamme,
pois nostat raskaan kuormamme,
me siitä riemuitsemme.

5.
On autuas, ken olla saa
Jumalan kartanoissa,
ylistää Luojan kunniaa
pyhien asunnoissa,
kun hyvyydellä huoneesi,
rauhalla läsnäolosi
ravitset, Herra, meitä.



Elias Lönnrot 1871. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Toisinto Raumalta.

[Riitta-mummi]

VK  270   Enkö Herraa Jumalaani

https://www.youtube.com/watch?v=wjzcUn7q5R8

1.
Enkö Herraa Jumalaani
riemuvirsin kiittäisi!
Enkö suurta auttajaani
ylistäisi hartaasti!
Pohjatonta laupeutta
lapsilleen hän osoittaa,
Isän sydän armahtaa
täynnä pelkkää rakkautta.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

2.
Niin kuin kotka siivillänsä
poikiansa peittelee,
niin hän minut kädellänsä
armiaasti suojelee.
Äidinkohdussa jo antoi
muodon, hengen, elämän,
sieltä tähän hetkeen hän
huostassansa hoiti, kantoi.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

3.
Eipä ollut Poikansakaan
liian kallis hänelle,
kuolemaan hän antoi rakkaan
elämäksi minulle.
Ääretön on Herran hyvyys!
Vaikka heikko henkeni
kuinka tarkoin miettisi,
tutkimaton on sen syvyys.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

4.
Pyhän Hengen johdattamaan
Herra antaa sanassaan,
elämääni hallitsemaan
tiellä taivaan kunniaan.
Uskon kirkkaan, puhtaan liekin
sytyttää hän sydämeen,
johtaa minut autuuteen,
valaistu on kuolontiekin.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

5.
Sielustani huolen kantaa,
armollaan hän ruokkii sen.
Ruumiilleni hän myös antaa
kaiken, mitä tarvitsen.
Milloin taito oma puuttuu
taikka olen voimaton,
Herra heikon voima on,
vahvaksi näin heikko muuttuu.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

6.
Maailmamme aarteinensa
hallintaamme Herra soi,
luomakunnan luotuinensa
hyödyksemme meille loi.
Minne silmä, tieto kantaa,
runsaasti on lahjoja,
joita Luoja, kaitsija,
luoduillensa aina antaa.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

7.
Silmäni kun uneen suljen,
Herrani jää valvomaan.
Taas kun uuteen aamuun kuljen,
uuden armon aina saan.
Ellei kasvot Herran armaan
jäisi tiellä saattamaan,
sieluni ei tuskistaan
koskaan toipua vois varmaan.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

8.
Vaikka väijyy sieluani
vihollinen, kiusaaja,
ei se koskaan Herrastani
tempaa irti minua.
Herra torjuu voimallansa
kaiken pahan päältäni
johdattaen juoksuni
Hengellänsä, armollansa.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

9.
Niin kuin isä ei voi kieltää
rakkautta lapseltaan,
joka vastoin isän mieltä
harhaan kulkee toisinaan,
niin myös Herra hoitaa lastaan
rakkauden vitsalla
eikä koston miekalla,
armoon sulkee ainoastaan.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

10.
Vaikka joskus ankaralta
tuntuu Herran kuritus,
Herralla on siihen valta,
häntä ohjaa rakkaus.
Minut syntiin hukkumasta
Isä tahtoo varjella,
siksi ohjaa luoksensa
ristin tietä taivaan lasta.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

11.
Eikä ole, uskon kyllä,
risti luotu iäksi.
Ei sen vaiva enää yllä
tuolle puolen matkani.
Talven tuimat tuiskut poistaa
jälleen suvi suloinen,
niin myös jälkeen vaivojen
ilosta saa silmä loistaa.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

12.
Sinulla on Isän sydän,
niin myös Isän rakkaus.
Herra, lapsenasi pyydän:
Kuule uskon rukous.
Auta, että armostasi
täällä aina päivin, öin,
ajatuksin, puhein, töin
etsin, Herra, kasvojasi.
Ja kun loppuu aikani,
ylistää saan iäti.




Paul Gerhardt 1653. Suom. Otto Immanuel Colliander 1874. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Johann Schop 1641.

[Riitta-mummi]

VK  600  Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan

https://www.youtube.com/watch?v=KAAulwEIr70

[Riitta-mummi]

Vuoden 1886 virsikirja

III. Kristillinen elämä.
2. Uskon-virsiä.
b. Jumalan armollisesta varjeluksesta.
Dav. 71 psalmi.

http://koraali.fi/mp3/F234.mp3

Nro  279

1.Sinuhun turvaan, Jumalan', Mua hä-
piästä säästä! Ah ole aina apunan'
Ja pilkan alta päästä! Ol' armoinen, Mä rukoilen,
o Herra, hurskauten'; Sä linnani Ja turvani, Vah-
vista heikkouten'!

2.  Mua päästä vääräin käsistä, Joukoista pahain
auta, Saatanan, synnin siteistä Pelasta armos kautta!
Mun turvani Vaivoissani Ain' olit tähän asti; Jo
tullessan' Maailmahan Mua autit armoisasti.

3.  Sä olet kerskaukseni, Toivoni, turvaajani
Hamasta nuoruudestani Vakainen vartijani; Sun
kätes loi, Mun ilmi toi Syntyissän' äidistäni, Se
suojelee, Mun varjelee Tääll' elinpäivinäni.

4.  Ihmisten jouduin pilkaksi Ja ihmeeks kama-
laksi, Vaan kuitenkin mun kieleni Sua kiittää armoi-
saksi; Sun sanasi On turvani, Se oikein opettaapi,
Ett' avullas On autuas, Ken sinuun uskaltaapi.

5.  Jos suot mun tulla vanhaksi, Ruumiini hei-
kontua, Niin älä, rakas Isäni, Silloinkaan hyljää
mua; Vihollinen Vahingoksen' Pyytääpi kaikki teh-
dä, Ett houkuttais, Niin ett'en sais Valoa kasvois'
nähdä.

6.  Hyvyyttäs täysin arvata Ja mitata ken voipi?
Vaan sit' en koskaan unhota, Siit' ylistyksen' soipi;
Sun hyvyytes Ja laupeutes Mä kätken sydämessän',
Ja muille myös Sun armotyös Tuon ilmi eläessän'.

7.  Sun voimas mull' on voimana, Se tielläs
mua käyttää; Siis kiitostas voin veisata, Myös
muille tiesi näyttää. Mun pelastit Ja opetit Jo
varhain nuoruudessan', Myös varjele, Nyt suojele
Heikossa vanhuudessan'!

8.  Sun voimaas tahdon julistaa Ja armoasi
kiittää, Ett' lasten lapset lausua Myös tietäisivät
siitä; Ei ääriä, Ei määriä Sun viisaudellasi! Vaikk'
syvyyteen Lyöt hirmuiseen, Taas nostat voimallasi.

9.  Sä suuriakin suruja Mun annat täällä mais-
taa, Vaan avun hetken tultua, Suot elon uuden
paistaa; Mun pelastat, Ja uudistat Rauenneen toi-
von mulle; Siis mielellän' Ja kielellän' Kiitoksen
kannan sulle.

Haqvin Spegel, (ruots.) s. 1645 † 1714.

[Riitta-mummi]

SV 195   Jumalan Poika sydäntemme

https://www.youtube.com/watch?v=q5POoymHikA


1. Jumalan Poika sydäntemme
oljilla tyytyy nukkumaan,
seimessä hengenköyhyytemme,
vain murheen korret vuoteenaan.
Nyt saakoon lapsi alaston
lämpöisen uskon kapalon.

2. Laupias Jeesus, meitä auta.
Me tyhjyytemme tunnemme.
On sydämemme synkkä hauta,
vaan elämällä täytä se.
Mahdottomia virvoita
syntymäseimen armolla.

3. Herätä usko sydämissä,
kun epäusko säikyttää,
ja riennä apuun sinne, missä
kiusaus kaiken hämmentää.
Huojenna huolten painoa
ristin ja vaivan aikana.

4. Nyt kiitos olkoon Jeesukselle,
hän syntyi Vapahtajaksi!
Pois väistyköön jo murheen helle.
Jeesus on minun iloni.
Herrassa vaivat vaikeat
voitoksi kerran muuttuvat.

Abraham Achrenius 1769, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, SV 2016

[Riitta-mummi]

SV 18   Immanuel jos valollaan

https://www.youtube.com/watch?v=kXoRcqucA4Y

1. Immanuel jos valollaan
saa aavikonkin kukkimaan,
sieluni kuivaa maisemaa
hän voisiko myös kostuttaa.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.

2. Iloa pyydän hiukkasen,
jos armossasi annat sen.
Tuo ristin valo hämärään,
suo kasvun ihme elämään.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.

3. Oi, Jeesus, joudu auttamaan,
sanaasi saata uskomaan
ja auta kallis jyvänen
idulle peltoon sydämen.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.

4. On omat voimat ehtyneet,
jo vajoavat askeleet.
Vaan Herra saapuu sittenkin,
janoonhan muuten nääntyisin.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.

 

Anders Odhelius (And. Odel) 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, VK 1938, K. Pispa 2011

[Riitta-mummi]

VK   389   Jumalan haltuun annan

https://www.youtube.com/watch?v=DVCqD4_auas

1.
Jumalan haltuun anna
nyt tiesi, tarpeesi
ja Herran huomaan kanna
surusi, murheesi.
Hän, joka sinut loi,
sinulle hengen soi,
tarpeesi kaikki tietää.
Hän auttaa tahtoo, voi.

2.
Niin heitä haltuun Herran
ristisi, vaivasi,
ne armossansa kerran
hän kääntää parhaaksi.
Ennen kuin luuletkaan
hän ehtii auttamaan,
ja ristit, tuskat, vaivat
hän poistaa aikanaan.

3.
Lujasti mieleen paina
ja älä unohda:
on lapsillensa aina
laupias Jumala.
Hän uskovaisiaan
ei hylkää milloinkaan,
vaan huolen heistä kantaa,
on heidän suojanaan.

4.
Siis Herran tietä kulje
vakaana uskossa
ja sydämesi sulje
maailman himoilta.
Ja armahtajaasi
vain luota alati.
Jos mikä täällä kohtaa,
hän kulkee kanssasi.

5.
Jos joudut epäilyksiin,
kun murheet saartavat,
niin Herran kädet yksin
sinua kantavat.
Kaikissa vaiheissa
on Herra turvana.
Hänelle kiitos olkoon
armonsa avusta!




Andreas Oilenius 1734. Uud. Carl Gustaf von Essen 1867, Elias Lönnrot 1869. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Hollannissa 1539 / Ruotsissa 1697.

[Riitta-mummi]

SV 49  Syntien paulasta irrota meidät

https://www.youtube.com/watch?v=6vU4sxngqfw

1. Syntien paulasta irrota meidät,
joudu jo, Jeesus, ja voimasi tuo.
Heikot ja horjuvat helmaasi nosta,
johda ja kanna ne laumasi luo.
Siellä on meille nälkiintyneille
kylliksi ruokaa, sen armosi suo.

2. Vihreille niityille johdata meidät,
sanasi laidun on ihmeellinen.
Vie veden ääreen ja virvoita siellä
lähteestä armon ja laupeuden.
Luo ilomieli, suo pyhä kieli
kiittäen veisata murheellisten.

3. Kosketa, Jeesus, myös sielujen pohjaa,
saata ne armoa tarvitsemaan.
Herätä meidät ja Hengellä ohjaa
syntimme nöyrästi tunnustamaan.
Herättyämme sydämestämme
taivuta sinua palvelemaan.

Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013

[Riitta-mummi]

SV 107   Se autuas on aivan


1. Se autuas on aivan
ja siunatuksi jää,
ken Vapahtajan luona
huoletta levähtää
ja pienen lapsen lailla
omia töitä vailla
on hänen huomassaan.

2. Hän touhuilee kuin lapsi,
ei suotta laskelmoi,
hän rukoilee ja kiittää
ja veisaakin, jos voi.
Hän katsoo Jeesukseensa
ja tietää voittaneensa
aarteista kalleimman.

3. Jos myötäinen on taival,
hän kiitollinen on
ja kohtaa tyynin mielin
myös raskaan kohtalon.
Hän huolet kaikki antaa
armahtajansa kantaa
ja lohdun siitä saa.

4. Hän uskoo, että luokseen
on Jeesus astunut
ja ristinkuolemallaan
tien uuden aukaissut.
Se vapauteen johtaa,
kun synnin orja kohtaa
syntisten auttajan.

5. Immanuel, sen tiedät,
ja tiedän minäkin:
töin, sanoin, ajatuksin
kun sinut tuomitsin,
sait viitan purppuraisen,
ja orjantappuraisen
toin kruunun päähäsi.

6. Nyt, Jeesus, ota vastaan
sieluni syntinen.
Se puhdista, suo sille
jo rauha taivainen.
On autuas se hetki,
kun päättyy mainen retki
ja kotiin tulla saan.

7. Niin malttamattomasti
luoksesi ikävöin.
Odotan, pyydän, huokaan
ja kiitän päivin, öin.
Toivoa pidän yllä,
jos, Jeesus, sanot kyllä,
niin en voi pettyä.

Anders Odhelius (And. Odel) 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa ja J. Julkunen 2015

[Riitta-mummi]

VK  597   Sinua Luoja taivaitten


1.
Sinua, Luoja taivaitten,
tottelee liike tähtien,
aurinko, kuu ja kaikki maa
sinua, Herra, kumartaa.

2.
Varjele matkalaisia
ruumiin ja sielun vaaroilta.
Ohjaamaan itse meitä käy,
ei selvää suuntaa aina näy.

3.
Hoidathan meitä kaikkia
niin kotona kuin matkalla.
Toisiimme liitä lujemmin
ja läheisemmin, rakkaammin.

4.
Kanssamme ole, Jumala,
niin lähellä kuin kaukana.
Ystävät jälleen yhteen tuo
ja rakkaat rakkaittensa luo.



Percy Dearmer 1906. Suom. komitea 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Loys Bourgeois 1551.

[Riitta-mummi]

  SV  172   Isämme, pyhitetty


1. Isämme, pyhitetty
nyt olkoon nimesi,
taivaassa ylennetty
ja vahva iäti.
Suo meille siinä suoja
myös tänä päivänä,
Isämme, kaiken Luoja
ja apu väkevä.

2. On, Jeesus, Vapahtaja
sinulla nimenä.
Siis auta, Puolustaja,
ja torju syyttäjä.
On Jeesus-nimessäsi
pelastus yksistään.
Tee pyhittämistäsi
alttiita kiittämään.

3. Myös Pyhä Henki, anna
sieluumme virvoitus.
Lahjoita taivaan manna
ja pyhä kirkkaus.
Suo Herran kunniaksi
päivämme pyhittää.
Tee sydän palavaksi
ja oppaaksemme jää.

4. On hyvä Herraa kiittää
ja hänen nimeään.
Jumalan armo riittää
sydämeen syyttävään.
Hän antaa uskon kilven
ja voiman Hengestään.
Luo todistajain pilven
vie meidät kiittämään.

Väinö Malmivaara 1933, uud. SV Lisävirsiä 1938, J. Haavio 1971, SV 2016

[Riitta-mummi]

http://koraali.fi/mp3/N396.mp3


396.Me kuin eläm' maan päällä, Olemme
kuoleman salvoss', Keltä muulta apuu
saam' meille, Tässä surkiass' alhoss', Kuin sinult' Herra
yksiäns! Me mahdam' itkee nyt hartaast', Ett' me si-
nun vihoitim' karvaast'. Pyhä Herra Jumal'! Pyhä
väkevä Jumal'! Pyhä laupias Vapahtaja! Ja vahva
auttaja: Älä ann' meit' kaatuu koskaan Kuoleman kat-
keran tuskaan: Armahda meidän päällem'!

2.  Me kuin synnilt' vaivataan, Mahdam' suuresti
huolla, Häneen aina turvatkaam', Kuin tahtoi edes-
täm' kuolla: Sen Kristus teki yksinäns', Hän otti pääl-
lens' kuoleman, Jonk' all' meidän piti oleman, Pyhä
Herra Jumal'! Pyhä :,: Älä anna myös meitä Helve-
tin tuleen heitettää, Armahda meidän päällem'!

3.  Me kuin häijyst' meitäm' käytämme, Ja aina
synniss' eläm', Kuka riettaudet peittänee, Kuin ovat
tulleet päällem'? Se Pyhä Henki yksinäns' Synnit sy-
dämmest' pois pyyhkii, Hyvät halut siaan lykkii. Pyhä
Herra! :,: Älä meit' pois kadota, Eik' kuollon hautaan
vajota, Armahda meidän päällem'!

Martin Luther, (saks.) s. 1483 † 1546.

[Riitta-mummi]

Mua siipeis suojaan kätke   

https://www.youtube.com/watch?v=XxtpUiYGmsg

[Riitta-mummi]

SV 118   On kaita Herran tie


1. On kaita Herran tie,
se vaivan alle vie.
Jos sillä tiellä lienet,
niin muista: köyhät, pienet
kantavat Herran iestä
seuraten Ristin Miestä.

2. Vaan riemuitakin saa
se, jota johdattaa
Herramme seurassansa
armollaan, voimallansa.
Jos painava on taakka,
hän auttaa loppuun saakka.

3. Matkalla taivaaseen
oppaaksi eksyneen
ei oma järki riitä,
et valoa saa siitä.
Valona kirkkaimpana
on tiellä Herran sana.

4. Hän sinut armahtaa,
et synnin palkkaa saa.
Et uuvu puolitiehen,
hän saattaa matkamiehen
armossaan taitavasti
perille, kotiin asti.

5. Lieneekö yhtäkään,
ken kantaa ristiään
nöyrtyen alle painon
ja tuskan, pilkan, vainon,
sen tiedät, Jeesus, yksin,
kruunattu kärsimyksin.

6. Siis hoida minua
horjuvaa, heikkoa
ja liitä seuraajiisi,
rakkaisiin ystäviisi,
niin ettei mitään puutu.
Armo ei koskaan muutu.

Abraham Achrenius 1769, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2014

[Riitta-mummi]

VK  176   Pois pelko Herran kansa

1.
Pois pelko, Herran kansa!
Ken voisi peljättää,
kun Herra armollansa
laumansa piirittää.
Nimemme Jumalalla
on aina muistissaan,
ajalla ahtaimmalla
hän rientää auttamaan.

2.
Pois ihmispelko heitä
ja pelkää Jumalaa.
Ken kulkee Herran teitä,
häneltä avun saa.
Maailman nytkin voittaa
vain usko Kristukseen,
hän antaa armon koittaa,
tuo rauhan kansalleen.

3.
Hän, Herra, voimassansa
rakentaa kirkkoaan
Hengellään, sanallansa
ja armolahjoillaan.
Hän ihmeitänsä näyttää
voi vielä kansassaan,
sen toivon kerran täyttää,
sen nostaa kunniaan.

4.
Nyt nouskoon, kristikansa,
ylistys Herran luo.
Hänelle kiitostansa
sanoilla, töillä tuo!
Hän kotkan siivin kantaa
sinua taivaaseen,
ja vaivan jälkeen antaa
hän levon lapsilleen.

https://www.youtube.com/watch?v=b0d54J7Ha7w&list=RDb0d54J7Ha7w&start_radio=1


Säk. 1–3 mahd. Michael Weisse 1544. Ruots. ja säk. 4 Isak August Björklund 1903. Suom. Martti Ruuth 1903. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Tanskassa 1627.