No täähä se on jo jotakii !
Mutta tosissani olen Herraltamme kysellyt mitä tämä raihnas mummo voi hänen elopellollaan tehdä.
On kai se jutustelu jonkin arvoista seurustelun armolahjaa.
Nyt kun luen Palavaa ruokoa, ja lähinnä johdantoa sen kirjoittajaan josta sanotaa että hän ei tuo teksteissä
mitään omaansa, vaan
välittää siitä mitä hän on saanut.
Olisiko jotain sen kaltaista minunkin täällä, ja seurakunnassa touhuaminen. Tiedottaa ja välittää tietoa. Ei omaa, vaan minulle annettua.
Nöyränä olen tämän asia kanssa, ettei tarvitse tulla irvimään
ylpeydestä .
Olen saanut myös rohkeuden jota itsessäni ei ole hiukkaakaan.
foorumin puolesta R-m
