Jouko Mäki-Lohiluoma sanoo sen körtisti näin:
SV 88 Jos lienen joskus uskonut
1. Jos lienen joskus uskonut,
nyt kaikki se on mennyt.
Kun mietin tätä elämää,
niin vihdoin myönnän sen nyt.
Kuuletko, kuinka huokauksin
ja pakahtuvin sydämin
näin, Jeesus, rukoilen nyt?
2. Ei lapsellinen uskoni
tuo epäilystä kestä,
vaan nähdessään sen tulevan
pois väistyy sydämestä.
Sinua, Jeesus, epäilen,
kun kärsimystä ihmisten
vain katsot etkä estä.
3. Sen kuitenkin nyt ymmärrän:
ei ole turvaa muuta
kuin yli sotatantereen
katsoa ristinpuuta.
Voin matkan päästä nähdä sen,
vaan pelkään, että loittonen
pois, kohti surman suuta.
4. Anteeksi anna syntini,
myös suurin synneistäni,
se, etten usko kenenkään
kuulevan pyyntöäni.
Vaan silti, kun taas kompastun,
helmaasi, Jeesus, tarraudun
kuolemanhädässäni.
5. Armahda, Herra, armahda
lastasi oikukasta,
ja pelasta, jos kerran voit,
laivasta hukkuvasta.
Jos rakkauden kadotin,
jos vaikka kuolee uskokin,
en lakkaa toivomasta.
Jouko Mäki-Lohiluoma 2000
