Kirjoittaja Aihe: Näin elokuvan 3  (Luettu 5078 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27686
Vs: Näin elokuvan 3
« Vastaus #30 : 06.06.20 - klo:20:35 »
Tänään oli vuorossa vuonnna 1983 valmistunut Gandhi. Sen historiallinen arvo on selvä, Intian itsenäisyystaistelu Englannin vallasta.

Sanonta : Te olette isäntinä täällä meidän talossamme, kuvaa Gandhin yksinkertaista uskoa maansa oikeuteen.
Hän maksoi hengellään Intian ja Pakistanin välisen riidan.

Ben Kingsleyn suur-rooli oli ihailtavaa katsottavaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Gandhi_(elokuva)
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27686
Vs: Näin elokuvan 3
« Vastaus #31 : 28.06.20 - klo:14:51 »
Sen jälkeen kun Netflix meille laitettiin en ole juuri telkkarista  leffoja katsonut. Ne tulevatkin iltauniselle aivan liian ma tuki nyöhään.
Tänään teki YLE Teema poikkeuksen ja esitti klo 12 alkaen vanhan ( 1961 ) ja aiheelta minua heti kiinnostaneen Melvillen hienon uskonasioihin syventyvän Kiusaus-nimisen.

Voi kuinka kiinnostavaa oli seurata kahden tasaveroisen keskustelija puhetta molemmille tärkeästä aiheesta, Jumalasta ja ihmisen uskon vaikeudesta.

Myös kuvaus mustavalkoisena tuki autenttisia aiheita Ranskan sodanjäkeisestä köyhästä maaseudusta. Alppikylässä ollaan. Huomasin sukset papin asunnon eteisen nurkassa.

Tämän katsominen ikäänkuin huuhtoi tiehensä amerikkalaiste Netflix-sarjoen maun, sokeriset kyyneleet.
Annan  :049: :049: :049: :049: :049: (tähteä )

Kriitikko Pekka Eronen Satakunnan Kansassa:

★★★★ Ateisti Jean-Pierre Melvillen draamassa puhutaan uskosta enemmän ja vakavammin kuin viidessä hollywoodilaisessa Raamattu-spektaakkelissa yhteensä. Se tuo nuoren katolisen papin pakeille uskonnottoman naisen, joka tahtoo kastaa puolijuutalaisen tyttärensä kristityksi. Saksalaismiehityksen aikana se voi pelastaa hengen. Vienon aistillisissa rooleissa ovat legendat Jean-Paul Belmondo ja Emmanuelle Riva. (Ranska/Italia 1961)


https://areena.yle.fi/1-4391149
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Annikka

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 546
  • Eisbärenbaby im Tierpark Berlin
Vs: Näin elokuvan 3
« Vastaus #32 : 26.07.20 - klo:15:10 »
Katsoin elokuvan nimeltään "Matteuksen evankeliumi", valmistunut Italiassa v.1964. Arvosteluissa sitä kehutaan jopa parhaaksi elokuvaksi Jeesuksen elämästä.

Oma kommenttini on, jotta suurin osa elokuvasta oli pelkkää tuijotusta. Näyttelijäin ilmeet olivat synkkiä tai suorastaan pistäviä kuin oman kansansa joukkohaudan partaalla seisovilla voisi olla.

Tässä on linkki. Tämä on yle areenassa vielä 28 päivää.

https://areena.yle.fi/1-4112686

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27686
Vs: Näin elokuvan 3
« Vastaus #33 : 26.07.20 - klo:16:15 »
Olen tämän elkuvan nähnyt vuosikymmeniä sitten, pääsiäisen aikaan silloin.
Minua se  puhutteli taideteoksena, sinähän sitä pidetäänkin. Pasolinia kunnioitetaan, oikeutetustiko ?

Puheissa se noudattelee Matteuksen evankeliumia, mutta joku minuakin vieraannutti siinä.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16613
Vs: Näin elokuvan 3
« Vastaus #34 : 26.07.20 - klo:18:00 »
Pasolinin filmi Matteuksen evankeliumi saattaa tuntua vieraannuttavalta siksi, että se ei oikeastaan toimi näyttelijätyön varassa vaan muin elokuvallisin keinoin. Edes pääosan kohdalla ei voi puhua näyttelijäsuorituksesta.

Poissa sivullinen

  • Kaivaa Siionin virsiä takataskusta
  • Viestejä: 58
Vs: Näin elokuvan 3
« Vastaus #35 : 27.07.20 - klo:11:03 »
Pasolinin filmi Matteuksen evankeliumi saattaa tuntua vieraannuttavalta siksi, että se ei oikeastaan toimi näyttelijätyön varassa vaan muin elokuvallisin keinoin. Edes pääosan kohdalla ei voi puhua näyttelijäsuorituksesta.

Aika paljolti näin. Se henkilöiden tuijottelu kuuluu nimen omaan neorealismin tyylikeinoihin. Pasolinihan ei varsinaisesti ollut neorealisti, mutta tässä sitä käytti. Olen nähnyt elokuvan noin kaksi ja puoli kertaa, koska en jaksanut enkä viitsinyt katsoa sitä tällä kertaa loppuun. On myös ihmetelty, että Pasolini, joka oli ateisti ja kommunisti, tarttui raamatulliseen aiheeseen ja teki elokuvasta täysin "raamatullisen". Siinä on muutamia hienoja kohtauksia, kuten Jeesuksen ja Saatanan kohtaaminen erämaassa. Itse pidän eniten nuoren Marian ja Joosefin hellistä katseista toisiinsa.

Poissa Annikka

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 546
  • Eisbärenbaby im Tierpark Berlin
Vs: Näin elokuvan 3
« Vastaus #36 : 29.07.20 - klo:11:40 »
Pastori Jussilainen.

Vuodelta 1955, joten onhan se tullut katsotuksi jo aiemminkin. Arvioin myös, jotta jokainen tänne
kirjoittava on sen joskus nähnyt.

Olisikohan siinä elokuvan tekijältä kannanotto körttiläisyyteen, siis tämän elokuvan tekijän omasta näkökulmasta
vai lieneekö vain huumoriksi tarkoitettu? Ehkä vähäsen pilkallista huumoria.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15643
Vs: Näin elokuvan 3
« Vastaus #37 : 29.07.20 - klo:12:39 »
Katsoin saman elokuvan ja dodidesti dodisesti taisin löytää jonkinlaista vitsikästä pilkkaa minäkin.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16613
Vs: Näin elokuvan 3
« Vastaus #38 : 29.07.20 - klo:13:48 »
On tuskin olemassa ’vain huumoria’. Sekin on keino ilmaista tunteita ja asenteita, myönteisiä tai kielteisiä. Siitä on aikaa, kun näin tuon elokuvan, mutta arvelen, että huumorin kärki ei kohdistu niinkään pastori Jussilaiseen tai ’dodisiin’ herännäisukkoihin. Heidän välinen vastakkainasettelunsa osoitetaan naurettavaksi.