Kirjoittaja Aihe: Päivän virsi 9  (Luettu 5005 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27686
Vs: Päivän virsi 9
« Vastaus #105 : 31.07.20 - klo:07:27 »
VK 212   Kiitos, Karitsa kuollut

https://www.youtube.com/watch?v=4qOiK498jeE


1.
Kiitos, Karitsa kuollut
ja ylösnoussut myös,
sun nimees kokoonnuimme,
se on sun armotyös.
Sun kalliin veres voiman
suo olla osamme
ja sinun pyhäin haavais
kokoushuoneemme.

2.
Sanallas siunaa meitä
nyt erotessamme.
Suo, että edessäsi
yhdessä olemme.
Kaikissa toimissamme
tee meidät valppaiksi,
maatessa, valvoissamme
tee kuuliaisiksi.

3.
Oi armon Pyhä Henki,
tee työsi voimallas
ja voita syntisiä
sun laumaas saarnallas.
Elävä usko anna,
kiinnitä Jeesukseen.
Ne joissa työsi aloit,
sä auta taivaaseen.

4.
Ain seuraa sotaa rauha,
päivämies palkitaan.
Kun loppuu taipaleemme,
voitosta iloitaan.
Me isänmaahan kerran
taas yhteen pääsemme,
jos armon kerjääjinä
Jeesusta seuraamme.


Suomalainen arkkivirsi 1822. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27686
Vs: Päivän virsi 9
« Vastaus #106 : 01.08.20 - klo:06:57 »
SV 31   Niin puhdas, rikas, suloinen


1. Niin puhdas, rikas, suloinen
oi, Jeesus, olet sinä,
vaan köyhä, pahansisuinen,
tahrainen olen minä.
Maan alhaisimpiin paikkoihin
kun astut, löytää syntisin
sinusta ystävänsä.

2. Ei alastoman verhoksi
sovellu oma puku.
Pois pese kaikki tahrani,
on suuri niiden luku.
Minulta puuttuu rakkaus
ja hyvyys, kaiken tarkoitus.
Sinulla riittää niitä.

3. Kun kokea tien vaivat saan,
luo katse kurjuuteeni,
ja tule, Jeesus, auttamaan,
huomaathan kyyneleeni.
Kun kiusaaja taas piirittää,
armahda, etten, heikko, jää
sen käsiin enkä sorru.

4. On lepopaikka rauhainen
luonasi, Vapahtaja.
On siinä leipä nälkäisen
ja huojennuksen maja.
Tarjoat vettä elämän,
ja hoidat janoon nääntyvän
taas elinkelpoiseksi.

Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891 J. Haavio 1971, K. Pispa 2015



Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27686
Vs: Päivän virsi 9
« Vastaus #107 : 02.08.20 - klo:07:39 »
VK 364  Tie taivaan kaita, ahdas on

https://www.youtube.com/watch?v=8tp0AWRUGHA&t=23s

1.
Tie taivaan kaita, ahdas on
ja ohdakkeinen aivan,
vaan matkamiehen voittohon
vie Herra kautta vaivan.
Jos ristin tieltä eksytään,
ei taivaan riemuun päästäkään,
ei tulla kruunatuksi.

2.
Ah, älä suutu, vaikka on
ristisi raskas kantaa.
On siinä armo verraton,
kun Herra kuormaa antaa.
Jos tuntuukin se raskaalta,
niin kärsi, kestä uskossa
kuoleman hetkeen saakka.

3.
Nyt vaikka kuljet köyhänä,
vieraana tällä tiellä,
on isänmaasi ylhäällä,
on ystäväsi siellä.
Ja valkoisissa vaatteissa
saat siellä kantaa kruunua
ja nähdä kasvot Herran.

4.
Ja vaikket vastausta saa,
kun huudat ensi kerran,
et virvoituksen pisaraa,
kun huokaat puoleen Herran,
jos onkin teräskova maa
ja taivaan viha kauhistaa,
niin sinut siellä kuullaan.

5.
Jos Herra näyttää viipyvän
näin koetellessansa,
kuitenkin aina nääntyvän
hän nostaa armollansa.
Kun kestät myrskyt maailman,
niin pääset suojaan sataman,
iäinen rauha alkaa.

6.
Hoitoosi ota sieluni,
laupias Isä taivaan,
kasvosi käännä puoleeni
nyt ahdistukseen, vaivaan.
On isän sydän sinulla,
minua tahdot varjella.
Sinussa turvan löydän.




Suomalainen arkkivirsi 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1890. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Saksassa 1562.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27686
Vs: Päivän virsi 9
« Vastaus #108 : 03.08.20 - klo:08:21 »
SV  51  Te muistakaa, kulkijat, kaidalla tiellä


1. Te muistakaa, kulkijat, kaidalla tiellä:
vain jatkuva kilvoitus perille vie.
Kun kuulette Jeesuksen kutsuvan siellä,
on autuuden päivä ja oikea tie.
Siis kiirehtikää!
Jos kilvoitus jää,
voi ihmistä, juhlasta myöhästyvää.

2. Ei autuuden matkalla aikailla auta.
Ei laiska, ei uinuva kruunua saa.
Tien päässä on kauhea kuolema, hauta,
jos taivas on halpa ja kallis on maa.
Pois penseys tuo!
Käy Jeesuksen luo,
ja uupunut, elämän lähteestä juo.

3. Siis joutukaa, sielut, me päätämme retken,
kun päivä jo iltaan on ennättänyt.
Me palkkamme saamme, kun kestämme hetken
ja uskossa seuraamme Jeesusta nyt.
Hän armahtaen
suo pelastuksen,
ja taivaassa riemu on syntisien.

4. Suo Henkesi, Jeesus, ja vahvista meitä,
vie puolesta elämän taistelemaan,
niin ettemme lannistu, toivoa heitä,
vaan riennämme määräämme kirkastuvaan.
Ja riemumme on,
ah, loppumaton,
kun viimeinen kyynele pyyhitty on.

Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)