Danielin kirja, aasinsiltana kasvisruoka

[luterilainen]

Suomalainen herätysliike, kahden maanosan alkuperäiskansat, maailmanuskonto, itämainen filosofia ja aikamme kummajainen muodostavat todella sekavan sillisalaatin. Siinä olet oikeassa, että Jumala on yksi ja ainoa.

Niinpä, suomalainen herätysliike körttiläisyys onkin näivettynyt herätysliikkeestä yleishumanistiseksi seuraliikkeeksi. Humaaneista arvoista kiinnostuneille on toki olemassa muitakin kristinuskoon sitoutumattomia järjestöjä.

[Pena]

Niinpä, suomalainen herätysliike körttiläisyys onkin näivettynyt herätysliikkeestä yleishumanistiseksi seuraliikkeeksi.

Tämä on sinun arviosi. En sano tähän: 'niinpä'. Seuroissa veisataan Siionin virsiä, jotka ovat totisesti muuta kuin yleishumanismia.

[Thomas McElwain]

Tämä on sinun arviosi. En sano tähän: 'niinpä'. Seuroissa veisataan Siionin virsiä, jotka ovat totisesti muuta kuin yleishumanismia.

Ja vaikka kaksi uutta laitosta on ilmestynyt, uusissa on sama henki kuin vanhoissa. Sanoma ei ole muuttunut.

[luterilainen]

Seuroissa veisataan Siionin virsiä, jotka ovat totisesti muuta kuin yleishumanismia.

Siionin virret ovatkin enää se ainoa jäljellä oleva asia, jolla nykykörttiläisyys kytkeytyy edes jotenkin kristinuskoon. 

[Pena]

Siionin virret ovatkin enää se ainoa jäljellä oleva asia, jolla nykykörttiläisyys kytkeytyy edes jotenkin kristinuskoon.

Siionin virret kytkevät körttiläisyyden Kristukseen. Muuta ei tarvita.

[luterilainen]

Siionin virret kytkevät körttiläisyyden Kristukseen. Muuta ei tarvita.

Nykykörttiläisethän eivät uskokaan luterilaisen kirkon oppiin, tunnustuskirjoihin tai uskontunnustuksiin. Ne vain kuvaavat uskoa, mutta eivät ole sen kohteita, mutta Siionin virret kytkevät nykykörttiläisyyden Kristukseen. 

Tosin luterilaisen uskonopin mukaan sakramenttien avulla Jumala antaa ihmiselle syntien anteeksiantamuksen, ja avaa yhteyden Kristukseen.

Lähde

Suomen evankelis-luterilainen kirkko-Kaksi sakramenttia: kaste ja ehtoollinen https://evl.fi/tutki-uskoa/kaste-ja-ehtoollinen

[Thomas McElwain]

Toinen sanoo, ettei muuta tarvitse kuin Siionin virret, jotka kytkevät Kristukseen. Toinen sanoo, ei kun kaste, ehtoollinen, ja uskontunnustus kytkettää Kirstukseen.
Käsitykseni mukaan, ennen W. Malmivaaraa, vaikka Laguksen laitos oli olemassa, savolainen ja pohjolainen kansa oli niin köyhä, että hyvä kun vanha virsikirja oli hallussa. Sitä paitsi niin myöhässä kuin ukkojen aikana, puhumattakaan Ukko Paavon aikana, suhde kirkkoon oli lähinnä pakollinen kahle. Jotkut körtit jopa pyysivät tuloksetta keisarilta lupaa perustaa oman kirkkokunnan. Körttiläisyys oli vanhojen virsien veisaamista. Se kirkollistui sydämestään vasta W. Malmivaaran toimesta, joka myös raitisti ja antoi Siionin virret.
Niin ovatko nämä vastakkaat mielipiteet toistensa pois sulkevia? Vaikka apostollinen uskontunnus, kaste ja ehdollinen, ja Siionin virret ovat syvästi juurtuneet sydämeeni, tässä iässä uskoni on pitkälti yksinkertaistunut yhteen rukoukseen: Herra, armahda.
Sellainen ihminen saattaisi pystyä rukoilemaan synagogassa, moskeijassa, ja ortodoksikirkossa, vaikka seurat ovatkin käytännössä hengellinen koti, kuten joskus joku sanoo. Siinä missä "Herra, armahda" kajahtaa, niin sielu turvautuu Kristukseen.
 

[luterilainen]

Toinen sanoo, ettei muuta tarvitse kuin Siionin virret, jotka kytkevät Kristukseen. Toinen sanoo, ei kun kaste, ehtoollinen, ja uskontunnustus kytkettää Kirstukseen.
Käsitykseni mukaan, ennen W. Malmivaaraa, vaikka Laguksen laitos oli olemassa, savolainen ja pohjolainen kansa oli niin köyhä, että hyvä kun vanha virsikirja oli hallussa. Sitä paitsi niin myöhässä kuin ukkojen aikana, puhumattakaan Ukko Paavon aikana, suhde kirkkoon oli lähinnä pakollinen kahle. Jotkut körtit jopa pyysivät tuloksetta keisarilta lupaa perustaa oman kirkkokunnan. Körttiläisyys oli vanhojen virsien veisaamista. Se kirkollistui sydämestään vasta W. Malmivaaran toimesta, joka myös raitisti ja antoi Siionin virret.
Niin ovatko nämä vastakkaat mielipiteet toistensa pois sulkevia? Vaikka apostollinen uskontunnus, kaste ja ehdollinen, ja Siionin virret ovat syvästi juurtuneet sydämeeni, tässä iässä uskoni on pitkälti yksinkertaistunut yhteen rukoukseen: Herra, armahda.
Sellainen ihminen saattaisi pystyä rukoilemaan synagogassa, moskeijassa, ja ortodoksikirkossa, vaikka seurat ovatkin käytännössä hengellinen koti, kuten joskus joku sanoo. Siinä missä "Herra, armahda" kajahtaa, niin sielu turvautuu Kristukseen.

Nykykörttiläiset eivät siis ole uskonopiltaan sen paremmin luterilaisia kuin minkään muunkaan kristillisen uskonsuunnan edustajia. 

[Pena]

Nykykörttiläisethän eivät uskokaan luterilaisen kirkon oppiin, tunnustuskirjoihin tai uskontunnustuksiin. Ne vain kuvaavat uskoa, mutta eivät ole sen kohteita, mutta Siionin virret kytkevät nykykörttiläisyyden Kristukseen. 

On eri asia uskoa johonkin ja uskoa jotakin. Tämä näkyy vaikkapa apostolisen uskontunnustuksen kolmannessa uskonkappaleessa.

(Minä uskon) Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.

Pyhä Henki osoitetaan uskon kohteeksi; panemme uskomme Häneen.
Yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän uskomme todeksi, mutta ne eivät ole uskomme kohteita.

Körttiläiset uskovat hyvinkin opin ja tunnustukset tosiksi ja oikeiksi, mutta eivät pane uskoaan niihin samalla tavalla kuin kolmiyhteiseen Jumalaan. Mitä sakramentteihin tulee, ne ovat körteille kalliita ja rakkaita, mutta niin kai niiden tulisi olla kaikille kristityille. Körtit eivät kasta eivätkä jaa ehtoollista omassa piirissään - poikkeuksia voi ääritilanteissa olla - vaan ottavat sakramentit vastaan seurakunnan kokoontumisissa.

[Pena]

Siionin virret kytkevät körttiläisyyden Kristukseen. Muuta ei tarvita.

'Muuta ei tarvita' ei viittaa Siionin virsiin. Mitään muuta ei tarvita kuin yhteys Kristukseen.

[Thomas McElwain]

Nykykörttiläiset eivät siis ole uskonopiltaan sen paremmin luterilaisia kuin minkään muunkaan kristillisen uskonsuunnan edustajia. 

Tietääkseni apostolinen uskontunnustus, kaste ja ehtoollinen ovat yleisesti kristinuskon perususkonkappaleet ja toiminnot. En ole teologi, mutta niin minusta tuntuu. On varmaan arvokasta niitä pohtia teologisesti ja tarkentaa niitä, mutta itse en pysty sellaiseen. Otan uskonkappaleet kirjaimellisesti, olen kastettu ja olen osallistunut ehtoolliseen. En osallistu keskusteluun niitten asioitten teologisesta tarkentelusta.
Juutalaisten ylösnousemuksentoivosta puuttuu Jeesus. Muuten, heillä on suurin osa Raamatusta. Käytännössä Islam kieltää Raamatun arvon ja Jeesuksen ylösnousemuksen, vaikka mielestä Koraani arvostaa molemmat.

[luterilainen]

On eri asia uskoa johonkin ja uskoa jotakin. Tämä näkyy vaikkapa apostolisen uskontunnustuksen kolmannessa uskonkappaleessa.

(Minä uskon) Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.

Pyhä Henki osoitetaan uskon kohteeksi; panemme uskomme Häneen.
Yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän uskomme todeksi, mutta ne eivät ole uskomme kohteita.

Körttiläiset uskovat hyvinkin opin ja tunnustukset tosiksi ja oikeiksi, mutta eivät pane uskoaan niihin samalla tavalla kuin kolmiyhteiseen Jumalaan. Mitä sakramentteihin tulee, ne ovat körteille kalliita ja rakkaita, mutta niin kai niiden tulisi olla kaikille kristityille. Körtit eivät kasta eivätkä jaa ehtoollista omassa piirissään - poikkeuksia voi ääritilanteissa olla - vaan ottavat sakramentit vastaan seurakunnan kokoontumisissa.

Körttiläisyys perustuu luterilaisuuteen mutta nykykörttiläisyydellä ei ole mitään muuta tekemistä luterilaisuuden kanssa kuin nimi. Nykykörttiläisyydessä saa julistaa oman päänsä tuotoksia vapaasti, ja sellaisesta jopa kiitellään. 

[Thomas McElwain]

Körttiläisyys perustuu luterilaisuuteen mutta nykykörttiläisyydellä ei ole mitään muuta tekemistä luterilaisuuden kanssa kuin nimi. Nykykörttiläisyydessä saa julistaa oman päänsä tuotoksia vapaasti, ja sellaisesta jopa kiitellään. 

Herrnhutilaisuus on voimakas tekijä Suomen herätysliikkeissä, erityisesti körttiläisyydessä. Paavo Ruotsalainen sai paljon vaikutteita myös englantilaiselta baptistipastorilta ja kirjailijalta John Bunyanilta. Baptismin vaikutus näkyy vielä tänä päivänä Thomas Wilcoxin kirjan käytössä Kallis hunaja pisara. Tämä kirja oli vaikuttavimpia kirjoja 1600-luvun Englannissa. Nykyään sen vaikutus on melkein yksinomaan körttien parissa. Luterilaisuuden vaikutus tähän kirkonsisäiseen herätysliikkeeseen on vahvistunut yli sadan vuoden aikana, mutta olen siltä kuullut joitakin vanhoja körttejä sanovan, ettei pappi voi olla oikea körtti. Olen tavannut sellaisiakin, jotka korostavat herrnhutilaista identiteettiä luterilaisen kirkon kustannuksella. Todellisuus on aina monimutkainen. Niin tämäkin on pelkkä karikatyyri.

[öppiäinen]

Onko Kosher- ja Halalsäännöissä juurikaan eroa? Molemmat kai perustuvat ajatukselle, että jokainen eläimen surmaaminen on uhritoimitus.

Minusta ne vaikuttavat hyvinkin samalta. Ja samalla ne kiinnostavat. Tuntuu (ja tämä on fiilistäni eikä mitään tietoa), että takana on sama syyllisyys siitä, että tapetaan elävä olento, jota voi katsoa silmästä silmään. Millä oikeudella?

Raamatun mukaanhan ihminen oli alun perin kasvissyöjä. Vasta vedenpaisumuksen jälkeen tuli lupa syödä eläimiäkin.

Kun eläimet piti kasvattaa itse, ei sitä lihaa ollut jokapäiväiseksi ruoaksi. Etenkin kun säilöntämenetelmät olivat alkeellisia. Kun lammas teurastetaan, se pitää syödä aika pian, ja olisi hyvä että on isompi porukka syömässä. Parempi, että liha on lähinnä juhlaruoka.

Varmaan nykyään halal- ja kosherteurastukset suoritetaan jokseenkin yhtä rutiininomaisesti kuin kaikki muutkin. Silti, kun ajattelee teollista lihantuotantoa (miten voi elävistä olennoista puhuttaessa niin ajatella edes), tuntuu että olisi ehkä hyväkin tuo asian uhriluonne muistaa.

Mummoni piti kanoja, sanoi että niiden teurastaminen on kaikkein vastenmielisin työ. En sitä lapsena ymmärtänyt, vaan söin hyvällä ruokahalulla herkullista kanakastiketta. Nyt ymmärrän jo. Ja äidin puolen sukulaisilla oli lehmiä, ja kyllä salassa itkuja tirauteltiin, kun joku oikein rakas niistä vietiin teurasautoon. Itse ei enää niihin aikoihin teurastettu.

[Riitta-mummi]

Kukahan söi ne eläimet joiden nahoista Jumala teki vaatteet Adamille ja Eevalle Paratiisissa ? Vaiko ne tehtiin syömäkelvottomista eläimistä ?

Oliko siellä lihansyöjiä, vai uhrasiko Jumala ne ?

Rabbit tietänevät, sillä Tooran jokainen sana on varamasti tutkittu moneen kertaan. Näin aloin ajattelemaan kun luin sitä Serafim Seppälän kirjaa enkeleistä. Siinä viitataan
moniin lähteisiin joiden olemassaolosta eivät ' meikämannet' mitään tiedä.

Uskon kannalta näillä tutkimuksilla ei väliä, mutta historian kannalta kyllä !