Kirjoittaja Aihe: Jumalan tunteet  (Luettu 678 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4577
Jumalan tunteet
« : 13.12.19 - klo:16:39 »
Jumalan vihasta puhutaan paljon, ja Jumalan rakkaudestakin toisinaan, vaikka vähemmän.

Mutta entäs suru? Jotenkin sitä kuvittelisi, että jos lapsi tekee pahojaan, vakavaakin, niin ei vanhemmalla viha olisi se päällimmäinen tunne, vaan suru ja ehkä hätäkin sen puolesta. No, mitäpä minä tietäisin kun olen lapseton.

Mutta taitaa olla peräti epäkristillinen ajatus?

Vaikka kyllä joistakin Vanhan Testamentin teksteistä sellaistakin löytää - hieman. Ja sitten oli se kanaemovertaus; ehkä siinäkin on surua.

Viha vain tuntuu niin pienen ja pikkumaisen ihmisen tunteelta, ja kostonhimo. Sellaiselta, jota minä voin tuntea kun kuulen jostakin vääryydestä, ja ehkäpä erityisesti silloin kun vääryyteen on syyllistynyt joku jota en tunne ja joka ei ole minulle millään lailla läheinen. Sellaistahan helpompi vihata on. Kai sitä silloin voi toivoa että voi kun Jumalakin vihaisi tuollaista roistoa.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6236
Vs: Jumalan tunteet
« Vastaus #1 : 13.12.19 - klo:17:06 »
 :102:
Se kohta Raamatusta välillä vie itteni jotenkin uunoksi Jumalan edessä.

Jumalan hulluus on enempi kuin ihmisen suurinkaan viisaus ?

No miten Jumalasta voi sitten tietää mitään?
Onneksi jossain kohdassa, Jeesus ilmensi Jumalaa maan päällä.
Silloinhan Jumalasta saa jonkinlaisen kuvan.

Parhaan kuvan kai Jumalasta saa vuosien vaelluksen jälkeen taaksepäin katsoessa, Hän varjeli tossa ja esti ton ja tollaista sattui ja se olikin hyväksi.
Antoi elämääni nämä ja nämä ihmiset.

Jotenkin Jumalan tunteminen on elämän mittainen projekti jossa ei tulla tuntemaan kuitenkaan kuin pilkun verran Hänestä.
Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26929
Vs: Jumalan tunteet
« Vastaus #2 : 13.12.19 - klo:17:30 »
Eikö Jeesus itkenyt Jerusalemia  ja myös Lasaruksen haudalla ?

Olen nähnyt muutamia perheitä joissa Jumala on kostanut isien pahat teot myös seuraaville sukupolville.
Onko se siis jälkeentulevien 'kohtalo' ? Eivätkö esirukoukset voi sitä katkaista ? Vai eikö näissä perheissä ole niitä ollut.

Jumalan rakkautta olen nähnyt  p a l j o n. Esimerkkejä en luettele.

Vielä tuosta surusta: Koska meissä on Jumalan henki, luotuina saatu ja kasteesa vahvistettu, on mielestäni meidänkin suru Jumalan surua. Niin hän sen kokee, lapsensa surun, ja auttaa tavallaan ja ajallaan.
                                 
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Mauno

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 704
Vs: Jumalan tunteet
« Vastaus #3 : 14.12.19 - klo:08:34 »
Sääli. Onko se sairautta vai tunne?
Minun mielestäni tunne.
Jeesus, Jumalan 2. persoona, tunsi sääliä.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 14895
Vs: Jumalan tunteet
« Vastaus #4 : 14.12.19 - klo:10:11 »
Sääli. Onko se sairautta vai tunne?
Minun mielestäni tunne.
Jeesus, Jumalan 2. persoona, tunsi sääliä.

Samaa mieltä.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6236
Vs: Jumalan tunteet
« Vastaus #5 : 15.12.19 - klo:17:03 »
Olikohan Konstah Pylkkönen, kun totesi, että rakkaus on kuin joisi A kaljaa tyhjään vatsaan ?

Voi olla, että oli joku muu kansamme filosofi.

Minusta Konstant totesi myös, että tulee sellainen höntti tyhmä olo ?
Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6236
Vs: Jumalan tunteet
« Vastaus #6 : 15.12.19 - klo:17:09 »
Jumalan tunteista kerran kuulin , olikohan Kallion kappelissa, et kun Jeesus kiipesi öljymäkeä totes.

Hitto kun lipsuu.
Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 14895
Vs: Jumalan tunteet
« Vastaus #7 : 15.12.19 - klo:17:14 »
Veli VV meille Jumala lienee salainen iso Herra, joka ei ole virkaintoinen ja armahtaa muukalaisen. :039:

Muuta ei taida minun kilvoittelusta tulla.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6236
Vs: Jumalan tunteet
« Vastaus #8 : 18.12.19 - klo:17:58 »
Vatsaus 1944 tai jokunen vuosi taaksepäin.

Siis niinkuin.

Jumalan tuntemisestaoli joku juttu, mut se meni.
Kun ei nyt taas ajatus kulje.
Just valitin, et tää dementiya on tulossa ja olossa.

Oli joku timangi ajatus, nyt paussen ja fundeeraan.

No joo, se oli niinku niin, että olen niinku useasti bamissut ihmisten kaa.
Ihan ties mistä luokasta talouden mukaan, niin vaikka he kuten me kördet, niin eivät omasta uskostaan kersku.

Niin jengi on sanonut, että kun on ollut vaikeaa ja mennyt yksin kirkkoon hiljentynyt tai ihan itsekseen ollut ja ajatellut.

Äh puhelin soi.

Siis, et kun olen ollut hiljaa Jumalani edessä joskus pidemmänkin aikaa ja tuskaillut, niin sen jälkeen tullut tunto olo, et kaikki järjestyy.

Saman itse kokenut yks ja monta kertaa.

Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 14895
Vs: Jumalan tunteet
« Vastaus #9 : 06.01.20 - klo:01:54 »
Valvominen on kurjaa, koska omat hunttailut eivät johda juuri mihinkään. Olen taas miettinyt esikoiseni asioita, että missä meni väärin. Edempänä kirjoitin mielipiteenäni Jumalan olevan muukalaiselle armelias. Sanomiseni on liian yksioikoinen, sillä pitäisi osata rukoilla uudelleen ja uudelleen, että pystyisin irroittamaan tyttäreni ison telttavaatteen alle, jossa ei ole vilua eikä pahaa paahdettakaan. Ja osaisin odottaa tyynesti jälleennäkemisen hetkeä.