Kirjoittaja Aihe: Aamuhartaus 14  (Luettu 8505 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16411
Vs: Aamuhartaus 14
« Vastaus #135 : 19.04.20 - klo:06:56 »
Tämä teksti* vie meidät seuraamaan Jeesuksen opetuslapsia Hänen kuolleista nousemisensa jälkeen. Opetuslapsilla oli ikävä niinä aikoina, hyvin ikävä. Mielensä oli hyvin raskas. ja heillä oli sisällisessä elämässään elettävänä ajat, joita me tavallisesti nimitämme kylmenemisen ajoiksi, sisällisen kylmenemisen ajoiksi. Smmoinen aika kohtaa Herran opetuslapsia silloin, kun Herra on saanut hänet jo Henkensä johdon alle, niin että uskaltaa hetkeksi hänestä erota ja jättää hänet omaan varaansa. Sitä ei Herra alkuaikoina vielä tee opetuslapsillensa, sillä he eivät sitä silloin vielä kestäisi. Mutta kun Herra saa lapsensa jo jonkunverran vahvistetuksi ja kasvamaan, niin Hän alkaa opettaa häntä, sanoisinko, kävelemään, niinkuin äiti lastansa, josta koettaa saada ihmistä. Samoinikään Herrakin jättää omaan varaan lapsensa, niin että se joutuu koettelemaan omia jalkojansa, ja Herra vetäytyy syrjään, ikäänkuin piiloon, sieltä katsomaan, miten lapselle käy.

Vilhelmi Malmivaara

*Joh. 21:1-14

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16411
Vs: Aamuhartaus 14
« Vastaus #136 : 20.04.20 - klo:07:26 »
Tämmöinen aika oli näiden opetuslasten elämässä sinä hetkenä, josta tekstimme kertoo. Heillä oli ollut niihin aikoihin asti juhlaa hengellisessä suhteessa Jeesuksen läsnäolon kautta. Nyt juhla loppui ja tuli arkielämä eteen. He olivat oleskelleet niin monet vuodet Jeesuksen kanssa, sanoisinko, kansanopistossa, mutta nyt oli heidän lähteminen kovaan työhön. Se aika, minkä he siellä olivat olleet, oli sellaista aikaa, jolloin sai vain katsella ihania kihloja Herran seurassa. Mutta nyt näki Herra tarpeelliseksi ottaa omaan haltuunsa nuo kihlat, ei heiltä pois, vaan Hänen talletettavikseen. Silloin tuli kuivuus ja kylmyys heidän osaksensa. Mutta tänäkin aikana olivat he Herransa hoidossa tallella, sillä Hän oli luvannut, ettei Hän jätä heitä orvoiksi. Hän sanoi kyllä heille tulevan murhetta, mutta ei orpoutta. Heillä oli yksi kallis Herran antama lahja, joka heitä näinä aikoina piti yllä: heillä oli ystäviä. Olisi ollut kauhean kovaa, jos he olisivat jääneet yksin. Sitä Herra ei heille sallinut, vaan oli kasvattanut heille ystäviä.

Vilhelmi Malmivaara


Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27318
Vs: Aamuhartaus 14
« Vastaus #137 : 20.04.20 - klo:09:40 »
VK 102a  Murhemielin kyynelöiden

https://www.youtube.com/watch?v=ENq9mMAsxUo

1.
Murhemielin, kyynelöiden
oppilasta kaksi käy
mestariaan ikävöiden,
Jeesusta ei enää näy.
Mutta katso, Jeesus siellä
lähestyy jo heitä tiellä,
heidän kanssaan vaeltaa.
Kohta murhe kaikkoaa.

2.
Moni arka kulkee tiellä
hiljaisessa murheessaan,
niin kuin Jeesus yhä vielä
olisikin haudassaan.
Moni kulkee yksinänsä,
huokaa epäilyksissänsä,
kunnes täyttää sydämen
läsnäolo Jeesuksen.

3.
Tiedän, ettei Jeesus jätä
meitä valtaan ikävän.
Kun on sydämessä hätä,
arvaamatta tulee hän.
Vaikka sydän surren kysyy,
miksi Jeesus poissa pysyy,
aivan lähellä hän on,
auttajamme verraton.

4.
Uskollisin ystävistä,
viivy aina luonani.
Mitä onkaan pelkäämistä,
kun vain pääsen turvaasi?
Vaikka murheen myrskyt pauhaa,
sinä suojaat, annat rauhaa.
Sinut seuraani kun saan,
sydän syttyy palamaan.

5.
Milloin vaivaa suru syvä,
saata mieleen voittosi,
jonka turvin, Paimen hyvä,
olen sinun omasi.
Lohdutusta, Jeesus, anna,
sanaasi suo toivo panna:
Joka kylvi kyynelin,
leikkaa mielin riemuisin.

6.
Ja kun alkaa mailleen mennä
elinpäivä laskeva
eikä heikko silmä enää
näe missään apua,
seiso, Jeesus, rinnallani,
auta viime sodassani,
että loppuun kestäisin,
voiton kruunun perisin.

Radion Kamarikuoro

Johann Neunherz 1707. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Toisinto Pohjanmaalta.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16411
Vs: Aamuhartaus 14
« Vastaus #138 : 21.04.20 - klo:07:16 »
Mikä hyöty niistä* semmoisena aikana oli, sen oli perkele huomannut, koska päätti lyödä paimenta, että lampaat hajoaisivat erilleen. Mutta hänelle kävi aivan toisin kuin laski, sillä hän tekee aina Jumalan asiassa vääriä laskuja. Kun hän paimenta löi, niin lauma sulkeutui likemmä toisiansa. Ja nyt vasta tuli näkyviin ystävien arvo ja kalleus. Sitä he eivät olleet huomanneet ennenkuin näinä päivinä. On liikuttavaa minusta nähdä, kuinka likeisesti he elivät yhteiselämää ajallisessa suhteessa. Heitä oli lähtenyt Tiberian meren rannalle 7 nopetuslasta, Simon Pietari ja Tuomas, jota sanotaan Didymukseksi, ja Natanael, joka oli Galilean Kaanaasta, ja Sebedeuksen pojat, sekä kaksi muuta hänen opetuslapsistaan, joiden nimiä ei mainita. Pietari sanoi toisille: Minä menen kalaan. Hänelle tuli kova halu lähteä työhön, ja kalastaminen oli hänen ammattinsa. Toiset sanoivat: Me lähdemme sinun kanssasi. Ei nytkään Pietari lähtenyt yksinäisyyteen, vaan ystävät olivat mukana. Heillä oli sama suru sydämellään joka ainoalla, ja tämä suru yhdisti heitä toisiinsa. Ja kun he kävivät käsiksi arkitöihin, niin he siinäkin kävivät kannattamaan toisiansa. Ei maallinen toimintakaan saanut heitä eroitetuksi.

Vilhelmi Malmivaara

*ystävistä

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16411
Vs: Aamuhartaus 14
« Vastaus #139 : 22.04.20 - klo:06:56 »
Te lankeatte ja kompuroitte ja taas koetatte nousta, kuten Pietarikin, kun hän omiin voimiinsa turvasi. Mutta kuulkaa, siellä seisoo jo muukalainen mies rannalla, kun te kalastustöitä toimitatte, mies, jota ette tunne, mutta joka tuntee teidät. Sen miehen nimi on Jeesus Kristus, syntisraukkojen Vapahtaja. Luulisi olevan helppoa tuntea Hänet äänestä, kuten Hän sanoo: Minun lampaani tuntevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua, vaan ei se ole helppoa, kun sydän on murheellinen. Hän sanoo meille rakastavalla äänellä: Lapset, onko teillä mitään syötävää, lapsukaiset, kuinka te tulette toimeen, lapsukaiset, kuinka teidän asiannenyt menestyvät? Onko teillä maallisia murheita, onko hengellisiä murheita? Lapsukaiset, oletteko pitäneet tallessa, mitä olette saaneet? Oletteko siihen suuntaan menossa, mihin minä teidät asetin? - Tuossa äänessä ei ole tuomiota ollenkaan, siinä on vain armoa ja laupeutta, jonka luulisi heti särkevän sydämen. Tuo aika on sellainen, josta Herra sanoo: Vähän ajan perästä ette minua näe, ja tulette murheelliseksi. No, mitäpä siitä, kun Herra vain on rannalla, painakoon murhe tai ei, oli millaista pimeyttä hyvänsä taipaleella!

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27318
Vs: Aamuhartaus 14
« Vastaus #140 : 22.04.20 - klo:07:49 »
VK 378   Kaitse, Jeesus, paimen hyvä

https://www.youtube.com/watch?v=5ks-q034OsQ


1.
Kaitse, Jeesus, paimen hyvä,
laumassasi minua.
Eksyvä ja erehtyvä
olen ilman sinua.
Luonasi saan turvan parhaan,
auta, etten koskaan harhaan
läheltäsi joutuisi,
laumastasi luopuisi.

2.
Hyvä paimen lampaitansa
sydämestään rakastaa.
Paimen myöskin omiltansa
rakkautta aina saa.
Hoida, Herra, laumassasi
minuakin omanasi.
Minä tahdon sinua
rakastaa ja kuunnella.

3.
Lammas seuraa paimentansa,
paimen kaitsee lammastaan.
Jeesus läsnäolollansa
turvan antaa laumassaan.
Milloin peto uhkaa niellä,
apuasi älä kiellä.
Paimensauva kohota,
vaara kauas karkota.

4.
Paimen kääntää laupiaasti
lampaan puoleen kasvonsa.
Lammas kuulee halukkaasti
paimenääntä tuttua.
Näin, oi Jeesus rakkaimpani,
äänesi on riemunani.
Ole hädän hetkellä,
auttajani, lähellä.

5.
Kaikki eksyneetkin lampaat
saata, Jeesus, laumaasi,
ettei niitä pedon hampaat
raatelisi, surmaisi.
Harhateiltään kotiin tuo ne,
että yksi lammashuone,
yksi paimen olisi,
armotyösi täyttyisi.

6.
Jeesus, tule turvakseni,
Jeesus, anna armosi.
Anna rauha sielulleni,
käännä minuun kasvosi.
Johda, paimen, laumassasi
sanallasi, sauvallasi.
Kiitos olkoon Jeesuksen,
uskollisen paimenen.



Säk. 1–4 mahd. Siegmund von Birken 1663. Säk. 6 saksalainen 1698. Suom. ja säk. 5 Knut Legat Lindström 1867. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16411
Vs: Aamuhartaus 14
« Vastaus #141 : 23.04.20 - klo:07:12 »
Meillä on Jeesus Kristus sama tänä päivänä ja eilen ja Hän pysyy samana ijankaikkisesti. Hän on aina niitä lähellä, joilla on murheellinen sydän, aina, aina likellä. Silloinkun työtä tehdään eikä mitään saada, pitäisi muistaa: Herra seisoo jo rannalla. Kun ei itse sitä muista, on hyvä, että on silloin olemassa ystäviä. Pietari ei muistanut sitä silloin, kun Herran voima näyttäytyi opetuslasten ollessa kalastustyössä, mutta Johanneksen silmät aukesivat yhtäkkiä, ja hän sanoi ystävälleen Pietarille: "Tuo mies on Herra, se on Herra!" - Voi, kun ystävä on kallis kiusausten ja murheitten keskellä! Kun Herra kokonansa salautuu, kun silmät pimenevät niin, ettei Häntä nähdä, vaikka Hän on lähellä, kun itse on vakuutettu siitä, että Herra on minun raukan jättänyt häijyn mieleen ja vetäytynyt kokonaan syrjään eikä Hänellä ole nyt enää sanomista minulle, ja silloin tulee ystävä kuiskaamaan: "Se on Herra; tämäkin on Herran työtä, nytkin on Herra läsnä, sinun murheesi on Herralta, sinua Herra tällä tavalla kasvattaa, sinä tarvitset nyt tätä hellettä, Ei hän ole kaukana yhdestäkään meistä, vaan hänessä me elämme, liikumme ja olemme, tuo on Herran työtä sinussa, sinä olet Herran käden alla, ystävä, vaikka luulet Herran sinut jättäneen; tuo tunto on Herralta, tuo ikäväsi on Herralta, nuo kyyneleesi ovat Herralta, nuo huokauksesi ovat Herran herättämiä", niin silloin vasta tietää, minkä arvoinen ystävä todella on.Hän on enkeli, jonka Jumala on lähettänyt tuomaan ijankaikkisen elämän sanomaa sille, joka luuli kuolemaan sortuneensa.

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16411
Vs: Aamuhartaus 14
« Vastaus #142 : 24.04.20 - klo:07:14 »
Mitä onnettomampia asiat sellaisena aikana mielestämme ovat, sitä kiireempi silloin ystävän viittauksesta tulee Herran pariin. Tässä on eräs liikuttava kohta. Kerrotaan, että kun Pietari kuuli Johannekselta tuon sanan, vyötti hän viittansa ja hyppäsi mereen ja lähti uimalla pyrkimään Herran luo kahdensadan kyynärän matkan päähän. Olisi siinä voinut hukkuakin, mutta hän ei joutanut sitä ajattelemaan. Miksikä ei? Kuulkaa, muutamia päiviä ennen, kun hänen olisi pitänyt seurata tuota Herraa kärsimisiin ja vaaroihin, käänsi hän selkänsä mitä julkeimmalla tavalla Hänelle. Herra ei kääntynyt selin häneen, vaan katsoi Pietariin laupeuden katseella, ja Pietarin sydän suli. Mutta ajatelkaa, millaisia nämä päivät olivat olleet hänen elämässänsä! Joka ainoa hetki oli hänen tuntonsa edessä: "Sinä petit Herran, sinä kielsit Vapahtajasi, sinä pelkäsit maailmaa ja kartoit vaaroja ja murheita ja nyt on sinun Herrasi eronnut sinusta". Kun hän nyt sitten kuuli Herran olevan rannalla, ei hän enää kääntynyt pakoon, ei kääntynyt selin, vaan lähti Herraa kohti. Tie oli vaarojen tie, mutta hän heittäytyi vaaroihin, kävi kuinka kävi. Ennen hän kielsi Jeesuksen, nyt hän tuolla mereen heittäytymisellään tunnusti hänet Herrakseen. Ja tottapa Herra sen siltä kannalta otti, koska rannalla kolme kertaa kysyi Pietarilta: Rakastatko minua? ja Pietari sai tehdä toisellaisen tunnustuksen kuin ylimmäisen papin pihamaalla.

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27318
Vs: Aamuhartaus 14
« Vastaus #143 : 25.04.20 - klo:05:04 »
VK 105   Aurinkomme ylösnousi

https://www.youtube.com/watch?v=F-Pfk4uApzo

1.
Aurinkomme ylösnousi,
paistaa voittovuorella.
Lämmin valo sieltä loistaa,
surut, murheet hajottaa.
Kokoon tulkaa, taivaan linnut,
suvi-ilmaan puhtaaseen.
Visertäkää, pienet leivot,
viinipuussa tuoreessa.

2.
Kylmä talvi pois on mennyt,
myrskysää on lakannut,
lumipilvet hajotetut,
kylmä sumu selvinnyt.
Lehti puhkeaa jo puihin,
valkoruusut aukeilee.
Lounatuuli hiljaisena
Eedomista puhaltaa.

3.
Kesälinnut taivaan alla
iloisina lentävät.
Sulaneella sydämellä
laulaa toukomettiset.
Elämä ja autuus loistaa
Herran seurakunnassa.
Aurinko on ristin päällä
valkea ja punainen.

4.
Armon Henki täyttää mielet
murheelliset ilolla.
Rauhan tyven, puhdas ilma
Jeesuksesta virtailee.
Epäilysten alta nousee
köyhä sielu kiittämään.
Ikävöitsen täältä päästä
kotimaahan ikuiseen.




Leonard Typpö 1902. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Jonas Andersson 1889.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16411
Vs: Aamuhartaus 14
« Vastaus #144 : 25.04.20 - klo:07:00 »
Vielä kerran tahdon puolestani painaa sydämiinne tuon sanoman: Se on Herra, joka teitä täällä on hoitanut, se on Herra, jonka sana teihin on vaikuttanut, se on Herra, joka tienä ja elämänä lähtee teitä täältä eteenpäin hoitamaan. Amen.

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16411
Vs: Aamuhartaus 14
« Vastaus #145 : 26.04.20 - klo:08:03 »
Kun Pietari tuli rannalle ja Herran valmistama ateria oli syöty, alkoi Herra pitää tutkintoa hänen rakkautensa laadusta. Kolme kertaa asetti Hän hänelle kysymyksen: Simon, Joonaan poika, rakastatko minua? ensi kysymykseensä lisäten: enemmän kuin nämä. Miksi näin? Herra kyllä tunsi Pietarin rakkauden; sydäntään tietysti ilahdutti opetuslapsen rohkeuden näkeminen sekä sen, kuinka kallis Hän nyt hänen sydämelleen oli. Kysymykset tehtiin siis Pietarin vuoksi, jonka asiat muutamia päiviä ennen olivat olleet toisin. Kun Herra puhui opetuslapsilleen kuolemansa lähenemisestä, äyttäytyi Pietari myöskin rohkeasti, mutta rohkeudessaan oli silloin aivan toisen henkinen kuin nyt. Hän vei Herran erilleen ja varoitti: Älköön sinulle se tapahtuko! - ja kun ei Herran tie ottanut tästä muuttuaksensa, lupasi hän kuolla Herran edestä. Tunnustuksensa kuului: Vaikka muut pakenisivat, en kuitenkaan minä. Ja tuota samaa uljuutta osoitti sekin, että hän heilutti miekkaansa Jeesusta kiinniotettaessa Getsemanessa. Olihan tässäkin rakkautta Herraan ja suurta kiivautta sen rakkauden perusteella. Mutta mikä siinä oli vikana? Pietari ei tuntenut vielä itseänsä eikä kiusausten kovuutta. Hänellä oli jumalisuutta ja rakkautta Kristukseen, mutta mielensä oli vaivaantumaton, hänen tavaroitaan ei ollut vielä murheiden tulessa koeteltu; sentähden ei hän myöskään tietänyt, minkä verran sydämeensä sopii luottaa. Puheessaan esiintyy kovin korkeana ja rohkeana tuo "minä". Herran sana varoitti, mutta hän ei uskonut.

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16411
Vs: Aamuhartaus 14
« Vastaus #146 : 27.04.20 - klo:07:23 »
Kolmeen kertaan oli Pietari vakuutellut, ettei hän tunne Jeesusta. Kolme kertaa astuu hänen eteensä Herran suusta kysymys: Simon, Joonaan poika, rakastatko minua? Miksi näin? Kaiketi siinä tarkoituksessa, etteivät haavat sydämessä liika pian paranisi. Herra tahtoo pitää sairaana, kun sellaiset yksin tarvitsevat Häntä parantajakseen. Ilo Herran ilmestymisestä oli murheelliselle opetuslapselle niin ylenpalttinen, että siinä taas oli vaara tarjona, murhemieli haihtumassa. Nähtävästi tahtoi Herra panna painoa Pietarin sydämelle, koska herkesi kysymästä vasta, kun Pietari tuli sangen murheelliseksi.

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16411
Vs: Aamuhartaus 14
« Vastaus #147 : 28.04.20 - klo:06:57 »
Omituista on kuunnella Pietarin vastauksia. Niissä ei ole enää ensi sijassa minä, vaan toinen persoona: Sinä Herra, sinä tiedät että minä sinua rakastan, sinä tiedät kaikki jne. Nyt on Herra saanut sydämessä etusijan, "minä" väistynyt alamaiseksi. Ei nyt enää oma minä rohkeana ja varmana ratkaise asiaa, vaan Herran kaikkitietäväisyys. Ei ole enää entistä rohkeutta, vaan nöyränä täytyy alistaa asia Herran tutkittavaksi. Tässä on jälleen tapahtunut sydämessä muutos; se on murheen alla parannut. Kunnioitettuaan ennen itseänsä, kunnioittaa se nyt Herraa.

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27318
Vs: Aamuhartaus 14
« Vastaus #148 : 28.04.20 - klo:07:26 »
SV 94  Sinä yksin, Jeesukseni


1. Sinä yksin, Jeesukseni,
olet köyhän rikkaus.
Täytä tyhjä sydämeni,
laita sinne asumus.
Vainiolla vaivojen
taivas silloin täyttää sen.

2. Ruumiini jos vajoaisi
kuolon virran kuohuihin,
sydäntä jos ahdistaisi
tuska pakahduttavin,
omanasi, Jeesus, jään
rinnallesi lepäämään.

3. Jeesus, annat rohkeutta,
ahdingoissa lohdutat.
Ilahdutat uupunutta,
voimatonta vahvistat.
Ilo olet surussa,
elämäni kuollessa.

4. Sinuun tyytyy sydämeni,
asua saan sinussa.
Täytät suuren tyhjyyteni
taivaan armoaarteilla.
Kaikki, mitä haluan,
sinussa jo omistan.

Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15846
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Aamuhartaus 14
« Vastaus #149 : 28.04.20 - klo:18:58 »
Jatkuu olla osassa 15
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi