Kirjoittaja Aihe: Totuus vai legenda  (Luettu 4549 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10754
Vs: Totuus vai legenda
« Vastaus #30 : 19.01.20 - klo:12:14 »
Onko mielikuvitus totta vai valhetta ? Tästä on minulla esimerkkiä omalla ja Lotan, tyttärentyttärentyttären, kohdalla.

Meidän on helppo sepittää ja värittää, mutta emme suinkaan valehtele vaikka niin eräät luulevat.

Jättäisin leikin ja lapsen tästä, eihän lapsi valehtele, kun hänellä vaikka on kuviteltu leikkitoveri.

Samoin minäkin ajattelen, että valehteluun liittyy motiivi, jonkinlainen hyötyminen.,

Mutta eikö värittäminen toisinaan hae hyötyä myös?  Saan tarinastani mehevämmän, ja pitäisihän kavereitteni minun tapani tuntea, ei ne sitä todesta ota...,. AAinakaan ihan. Pikkuisen pitää saada käyttää mielikuvitusta.
…………………………..

Meillä on sama taipumus, siskolla ja minulla, mutta kyllä siitä välillä jo lanko huomauttelee: Hei, ei se ihan noin mennyt, tai ei se mennyt noin ollenkaan. Samoin minulla on ystävä, joka laveeraa juttujaan, eikä se aina ole ihan okei.  Hän on onnistunut hämmentämään ihmisiä, ainakin minua, ja  hänen miehensä kyllä vähän hermostuu: Kuules tuota noin, ei se nyt ihan...

Systerin kanssa heitetään juttua, muuten minun on pakko pitää parhaani mukaan kiinni siitä, että kuvittelutarpeeni tyydytän muualla, vaikkapa kertomalla tarinoita.

Hukun merkilliseen soppaan, jos en suitsi mielikuvitustani.  Viittaan jälleen outoihin oireisiin, jotka totuin selittämään milloin mitenkin mutta aina niin, etten sanonut suoraan, ettei minulla ole pienintä aavistusta siitä, mistä puhutaan. En minä valehdellut, olin vain 27 vuotta toiminut niin, ja kun sanoin että sain kohtauksen, minulle vastattiin ettei selitys kelpaa, valehtelet. 

Sitten paiskauduin ammattiin, jossa on viisasta, että tarkoin ymmärtää mikä on ihan totta ja mikä pikkuisen sinnepäin tai tuo on nyt tuon henkilön  omaa totuutta. Mielikuvitus on epäilemättä apu terapeutin työlle, mutta vasta kun se on suitsittu. Eikä se ole pääroolissa, vaan tilan tekeminen toiselle. 

Kuvitellut jutut toisesta voivat haitata suuresti esimerkiksi työn saantia ja ystävyyssuhteita, muuten kukin kuvitelkoon puolestani vapaasti.  Kunhan emme suuresti kuvitelmoi toinen toistemme elämää ja henkilöä.   
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27917
Vs: Totuus vai legenda
« Vastaus #31 : 19.01.20 - klo:20:17 »
Kiitos Leena viisaasta kirjoituksestasi .

Itse ole joutunut rationaalisen puolison ja hänen yhtä rationaalisen sukunsa kanssa, yhtä serkkua lukuunottamatta, sellaiseen puristukseen, että olen vasta opittuani kirjoittamaan , ettei meitä erilaisia saa tuomita luonteemme tai taipumustemme takia, vaan saamme olla, ja uskoa olevamme, yhtä rakkaita Taivaan Isälle  noiden hillitympien tyyppien rinnalla.

Ymmärrän toki ettei lapsen leikeissä ole kysymys valheesta. Ihmettelen vain tämän yhden jälkeläisen erilaisuutta, joka muistuttaa paljon omaani. Nykyisin luulen olevan harvinaisempaa että kymmenvuotias elää yhä leikkien maailmassa niin kuin tämä. Vai johtuuko ehkä siitä että kanssani hän kokee olevansa hyväksytty tällaisenaan. Minullakin oli eräs äidin siskoista joka ymmärsi minua samoin, hellästi rakastaen lähes kaikkea mit' touhuilin.

Olen katsonut ja kauhistunut fiktiivistä tv-sarjaa The House of cards. Jos todellisuudessa Yhdysvaltojen kongressissa pelataan osinkaan näin valheiden verkostoissa kuten tässä, niin mikä sen maan perii ?

No, ohjelma on käsikirjoittajien mielikuvitusta, ainakin osin.  :017:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6402
Vs: Totuus vai legenda
« Vastaus #32 : 14.02.20 - klo:21:09 »

Tää on yksi syy miksi rakastan körttifoorumia.
Täällä on paljon tälläisiä aiheita, kun jengi kelaa asioita out of box.
Eli ihan miten ja jotenkin.

Vääriä väittämiä ainakin uskonnossa on paljon, vaikka en ole sanomaan mikä on oikein, kun en välitä niin paljoa siitä.
Jotenkin, kun Jumala loi maan ja kaikki siinä, niin tulkinta on yleensä 7 vuorokautta meni siinä.
Toiset tulkitsee, että ne Jumalan päivät on vähän erimittaisia.

Raamatussa on paljon sellaista, kun ihmiset ajattelee, että liikaa legendaa.
Kuitenkin jos juttelee oikein fiksujen teologien kanssa, niin legendoihin saa vastauksia, vaikka jotkun asiat jää legendoiksi, kuten ainakin Jooonan kalanvatsassa olosta, vaikka senkin tiede on todistanut mahdolliseksi ?

Jotenkin joonan kalanvatsa seikkailusta olen kuullut, että Joona kun tuli ulos sieltä, niin hän oli iholtaan erikoisen valkoinen ja kun hän dallasi pitkin jotain kaupunkia profetoiden, niin jengi pelästyi ja kääntyi parannukseen !!
Koko maailma ei tajua ja olen varmaan ainoa tervejärkinen maapallolla.

Poissa Bengt Sandberg

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 789
Vs: Totuus vai legenda
« Vastaus #33 : 15.05.20 - klo:20:20 »
Mielestäni maamme sananvapauden kannalta katsottaessa satuja ja tarinoita saa väittää tosiksi.

Toisessa ketjussa luterilainen ei mielestäni ymmärtänyt lainkaan Räsäsen esiintymisen syytä ja taustaa.  Jos tuo luterilaisen ylle laittama toteamus on sarkasmia, niin kehno se on lajissaan. Tosin sananvapauteen kuuluvat myös sellaiset ajatukselliset surkeustöhnät, joita tälläkin sivustolla joidenkin kirjoittajien teksteissä ilmenee.  :kahvi:
Sana-asiain ammattilaisena tosiaankin vähintäänkin närkästyn puolivillaisista ajatusrakennelmista, joita tälläkin foorumilla aika ajoin eteen tulee.

Me emme ole kaikki täydellisiä, vaikka niin luulemme. Suokaamme hänellekin mahdollisuus parantaa "satujansa", Kalistaja.