Kirjoittaja Aihe: Totuus vai legenda  (Luettu 2649 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Kalistaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2275
Vs: Totuus vai legenda
« Vastaus #15 : 12.11.19 - klo:16:16 »
OK, tehdään näin.

En tarkkaan muista kavereitani, mutta voisin olettaa, että Viisveisaaja on eräs heistä, enkä muista kuvaanikaan sinne laittaneeni.
Käyn harvoin facebookissa.
Siellä pitäisi lukea jotain Kesämäen lukiosta, joka on Lappeenrannassa ja asuinpaikkani on nykyään Espoo.
Jos nämä ovat siellä, niin se olen minä.
En välttämättä tänään käy facebookissa, mutta käyn hyväksymässä kaveripyynnön ja lähetän sinulle puhelinnumeroni hyvissä ajoin facebookin kautta niin voimme sopia tarkemmin ruokailuajankohdan. Asun aika lähellä Selloa.

Asia selvä. Noin tapahtukoon.

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 929
Vs: Totuus vai legenda
« Vastaus #16 : 12.11.19 - klo:18:43 »
Väitän, että Grimmin veljesten tarina Lumikki ja seitsemän lyhytkasvuista perustuu tositapahtumiin. :)

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3324
Vs: Totuus vai legenda
« Vastaus #17 : 12.11.19 - klo:19:55 »
Asia selvä. Noin tapahtukoon.

Kävinkin jo nyt hoitamassa asian facebookissa kuntoon.
KAikkea hyvää kaikille!

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15666
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Totuus vai legenda
« Vastaus #18 : 12.11.19 - klo:22:37 »
Väitän, että Grimmin veljesten tarina Lumikki ja seitsemän lyhytkasvuista perustuu tositapahtumiin. :)

Kaikkea saa väittää, mutta kaikkea ei tule totena pitämän. Jokainen harkitkoon itse onko totta vai humbuukia.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Kalistaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2275
Vs: Totuus vai legenda
« Vastaus #19 : 13.11.19 - klo:16:34 »
Kävinkin jo nyt hoitamassa asian facebookissa kuntoon.
KAikkea hyvää kaikille!

Havaitsin.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19681
Vs: Totuus vai legenda
« Vastaus #20 : 14.11.19 - klo:13:24 »
Minä olen niin tyvessä, että tällä  :003: tai tällä  :017: merkillä selviää, jos meinaa lossata. Täällä kirjoitteli yksi LadyMalla ennen ja hänellä oli erityisen iskevä vihreä ukko, pitkä kuin mikä. Väri taisi sittenkin olla kärttyistä paremmin kuvaava retliini.

Ehkä jotain näitä.   :040: :031: :026:

Paikalla 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 14895
Vs: Totuus vai legenda
« Vastaus #21 : 14.11.19 - klo:13:52 »
Juu, tuo vasemmalla oleva. Eikö olekin mahtava. :039:

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10676
Vs: Totuus vai legenda
« Vastaus #22 : 18.01.20 - klo:18:47 »
Olin tänään tilaisuudessa, missä tunnettu puhuja tehosti puhettaan saduilla väittäen niitä tosiksi. En ymmärrä mikä Jumala kaipaa/tarvitsee perättömiä puheita tuekseen. Ei puututa puhujan nimeen, että pysytään asiassa eikä henkilössä.

Olisko lukenut Bettelheimin kirjan Satujen lumous?

Saduissa toistuvat usein ihmismielen totuudet, ongelmat ja ratkaisut jotka jossain ikäkaudessa ovat ihan jees ja jotka kasvun varrella toivottavasti muuttuvat ja ovat ikään kuin jees, kun siis ja jos ja eihän siis oikeesti. Pahat äitipuolet, urheat nuorimmat pojat, nukkuvat prinsessat jotka prinssi suutelee hereille. Osittain ne ongelmat jäävät ratkeamatta,  jokaisen kasvuun jää neuroottisia säröjä jotka aiheuttavat oireita tai sitten vähemmässä määrin, säätelevät mielialaa ja muovaavat persoonallisuutta.

Eli ihminen saattaa saduista löytää universaalia ihmisen omaa piilotajuntaa koskevaa totuutta, joka on  jopa samaa joka ihmisessä jotenkin Jungin korostusten malliin, mutta en alkuunkaan usko että sieltä, siis piilotajunnasta, löytyisi Jumala.  Tai Jumalan Totuus. Tai Totuus, joka oli alussa Jumalan luona, ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä.

Tietenkin on psykoanalyytikoita jotka olettavat Freudin tavoin että piilotajunnasta löytyy Jumala, mutta ei sieltä löydy kuin nippu jumalia.  Niitä siellä vilisee kyllä, ihmisten jumalakuvia ja määritelmiä, monijumaluuden olennot ja ihmisen vakuuttuneisuus oman jumalakäsityksensä ylivertaisesta totuudesta -- hyvä tavaton,. se on sille ihmiselle tosi.

En pitäisi seurapuhetta tästä, esitelmän ehkä,  mutta en seuroissa.

Tai olisko lukeniut Matti Hyrckin väitöskirjan tai muuten törmäillyt jumalarepresentaation käsitteeseen.  Ja juu joo tavallaan. Saduista voi löytyä jumala joka ei ole tosi Jumala, ja se löytö on arvokas että herrat erottaa.

 
« Viimeksi muokattu: 18.01.20 - klo:18:53 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15666
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Totuus vai legenda
« Vastaus #23 : 18.01.20 - klo:22:58 »
Olisko lukenut Bettelheimin kirjan Satujen lumous?

Saduissa toistuvat usein ihmismielen totuudet, ongelmat ja ratkaisut jotka jossain ikäkaudessa ovat ihan jees ja jotka kasvun varrella toivottavasti muuttuvat ja ovat ikään kuin jees, kun siis ja jos ja eihän siis oikeesti. Pahat äitipuolet, urheat nuorimmat pojat, nukkuvat prinsessat jotka prinssi suutelee hereille. Osittain ne ongelmat jäävät ratkeamatta,  jokaisen kasvuun jää neuroottisia säröjä jotka aiheuttavat oireita tai sitten vähemmässä määrin, säätelevät mielialaa ja muovaavat persoonallisuutta.

Eli ihminen saattaa saduista löytää universaalia ihmisen omaa piilotajuntaa koskevaa totuutta, joka on  jopa samaa joka ihmisessä jotenkin Jungin korostusten malliin, mutta en alkuunkaan usko että sieltä, siis piilotajunnasta, löytyisi Jumala.  Tai Jumalan Totuus. Tai Totuus, joka oli alussa Jumalan luona, ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä.

Tietenkin on psykoanalyytikoita jotka olettavat Freudin tavoin että piilotajunnasta löytyy Jumala, mutta ei sieltä löydy kuin nippu jumalia.  Niitä siellä vilisee kyllä, ihmisten jumalakuvia ja määritelmiä, monijumaluuden olennot ja ihmisen vakuuttuneisuus oman jumalakäsityksensä ylivertaisesta totuudesta -- hyvä tavaton,. se on sille ihmiselle tosi.

En pitäisi seurapuhetta tästä, esitelmän ehkä,  mutta en seuroissa.

Tai olisko lukeniut Matti Hyrckin väitöskirjan tai muuten törmäillyt jumalarepresentaation käsitteeseen.  Ja juu joo tavallaan. Saduista voi löytyä jumala joka ei ole tosi Jumala, ja se löytö on arvokas että herrat erottaa.

Saa satuja kertoa, mutta niitä ei saa totuudeksi väittää eikä edes antaa kuulijan ymmärtää niin.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16159
Vs: Totuus vai legenda
« Vastaus #24 : 19.01.20 - klo:07:26 »
Saa satuja kertoa, mutta niitä ei saa totuudeksi väittää eikä edes antaa kuulijan ymmärtää niin.

Totuutta on monenlaista. Dokumenteilla todistettava historiallinen totuus on vain yksi muoto. Satu voi kertoa meistä ihmisistä jotain, minkä koemme sisimmässämme todeksi. Se kertoo sen usein havainnollisemmin ja napakammin kuin historiallisiin tapahtumiin perustuva tutkielma.

Satu ei ole valhetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10676
Vs: Totuus vai legenda
« Vastaus #25 : 19.01.20 - klo:10:16 »
Totuutta on monenlaista. Dokumenteilla todistettava historiallinen totuus on vain yksi muoto. Satu voi kertoa meistä ihmisistä jotain, minkä koemme sisimmässämme todeksi. Se kertoo sen usein havainnollisemmin ja napakammin kuin historiallisiin tapahtumiin perustuva tutkielma.

Satu ei ole valhetta.

Näinkin, tietty. Tai siis näin juuri, satu ei ole valhetta, se on satua.

Toisaalta, en osaa sanoa missä määrin symbolinen tarina voidaan julistaa totuudeksi sen kummemmin kuin valheeksikaan. "Myytti, legenda, taru, syvästi totta", luki teol tdk:n lehdessä noin 1978, se on rivi jostain runosta. Juu on, mutta aina subjektiivista ja kokemusmaailman totuutta, joka sadun tavoin puhuttelee yhtä mutta toista ei yhtään.  Joku muistaa hautaan asti lempisatunsa, toisella semmoista ei edes ole ollut. Lempisatu oli hyvä tienviitta tutkittaessa omaa tiedostamatonta, hieman kuin uni, joissa toistuvat usein kyllä yhteiset arkkityypit. Eihän uniakaan luokitella valheiksi, mutteivat ne oikeastaan uutisarvon saavuttavaa totuutta liene...

Saduilla voidaan sanoa olevan paikkansa maailmankirjallisuudessa.

Taitaa kuitenkin olla niin, että aikansa kaikelle ja kaikki paikalleen. Erityisesti lapsille on oikein hyvästä kuulla satuja ja tarinoita, ja yhteinen iltahetki on jo itsessään arvokas asia.

Hengellisiin totuuksiin en kuitenkaan liittäisi satuja, en tiedä ilmaisevatko sadut niistä mitään.  Evankeliumikirjallisuus tulisi esimerkiksi erottaa sadusta.
Sen merkitys on aivan muu. Toinen juttu on, ettei jokainen pidä sitä totena siis missään määrin, joku pitää kirjaimellisena totuutena ja suuri osa ei tunne ollenkaan. Näin joka tapauksessa on. Evankeliumi ei ole satu.

« Viimeksi muokattu: 19.01.20 - klo:10:25 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10676
Vs: Totuus vai legenda
« Vastaus #26 : 19.01.20 - klo:10:34 »
Olisiko parempi verrata satua uneen.  Ei sekään ole valhe. 

Uni on uneksijalleen "kuninkaantie tiedostamattomaan", eli arvokas totuus. 

Mutta unen totuus on sittenkin subjektiivinen.  Vaikka miten on uniarkkityyppejä jotka olisi kaikilla samoja. Kysymyksiä on liikaa --- miksi juuri nyt näen tällaisen unen, mikä siinä on päiväjäännettä, mikä jotain syvempää nostettua kun ne siinä aina on.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16159
Vs: Totuus vai legenda
« Vastaus #27 : 19.01.20 - klo:11:03 »
Joillekin on loukkaus se samankaltaisuus, mikä on Joonan kirjan ja Sindbad merenkulkijan sadun välillä. Kipling on kirjoittanut oman versionsa Kuinka valas sai nielunsa ja Collodin Pinocchio päätyy myös suren meripedon vatsaan. Jeesus taisi arvostaa Joonan kirjaa. "Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki. Onko kertomus Joonasta historiallisesti totta vai ainoastaan sepitetty kertomus tärkeän totuuden havainnollistamiseksi? Sillä ei mielestäni ole väliä. Emmehän usko Joonaan emmekä suureen kalaan. Uskomme Herraan.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26929
Vs: Totuus vai legenda
« Vastaus #28 : 19.01.20 - klo:11:14 »
Onko mielikuvitus totta vai valhetta ? Tästä on minulla esimerkkiä omalla ja Lotan, tyttärentyttärentyttären, kohdalla.

Meidän on helppo sepittää ja värittää, mutta emme suinkaan valehtele vaikka niin eräät luulevat.
Lotta on 10 v, ja leikkiin yhä pehmolelujensa kanssa hienoja leikkejä. Äsken ne, lelu-lapsukaiset heräteettiin pöydän alta yö-unilta. Ne myös syövät omalla lusikalla ruokapöydässä. Lotta on ollut yökylässä.

Mitä minä olen kirjoittanut ja kirjoita täällä on totta, ei kuvitelmaa, ei edes väritettyä, vaan tapaani puhua ja kirjoittaa jos niin haluan tai siltä tuntuu. Ei ole mielestäni valhetta sekään.

Valehtelija joko salaa jotakin tai koettaa hyötyä jotenkin, mielestäni.

Myös väärän kuvan antaminen itsestään tarkoituksella hipoo valehtelun rajaa.
Siis trollaus tms.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10676
Vs: Totuus vai legenda
« Vastaus #29 : 19.01.20 - klo:11:34 »
Joillekin on loukkaus se samankaltaisuus, mikä on Joonan kirjan ja Sindbad merenkulkijan sadun välillä. Kipling on kirjoittanut oman versionsa Kuinka valas sai nielunsa ja Collodin Pinocchio päätyy myös suren meripedon vatsaan. Jeesus taisi arvostaa Joonan kirjaa. "Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki. Onko kertomus Joonasta historiallisesti totta vai ainoastaan sepitetty kertomus tärkeän totuuden havainnollistamiseksi? Sillä ei mielestäni ole väliä. Emmehän usko Joonaan emmekä suureen kalaan. Uskomme Herraan.

No joo, oikeastaan odotin tätä näkökulmaa tai esimerkkiä. Apokryfikirjoissa vasta meheviä juttuja löytyykin, kuten se tarina morsiamesta, jonka sulhaset demoni tappoi kunnes saapui joku Prinssi Oikeamielinen ja tappoi demonin.

Sanoisin että neuroosia syvemmät häiriöt piiskasi tyttörukkaa, ja eroottinen tyydytys hoiti ainakin jonkun niistä.

Joku toinen sanoisi jotain muuta.

Joonan tarina löytyy tietty evankeliumikirjallisuuden viitteenä, eli se kannattaa lukea ja lapsena luin lastenraamatustani paljon mieluummin vanhaa kuin uutta testamenttia.

………………….

Olisiko jälleen niin, että Joonan tarinan tehokkuus perustuu helposti ymmärrettävään kertomuksen, johon uskomisesta me emme tosiasiassa tiedä, sen antiikin ajan totuuskäsitys oli toinen eikä maailmasta tiedetty niin paljon kuin nyt.  Saattoivat mene tiedä pitää totuutena.  Se juttu se oli myös kuulijoille takuulla tunnettu.

Tunnen tietty kovastikin sakkia joka kinaa siitä valaasta ja vatsasta ja selittää sitä todeksi ja vaatii jopa siihen uskomaan. Sitten taas sakkia joka korostaa kolme--luvun merkitystä isä-äiti-lapsi -- dynamiikalle, eli Oidipus-tarun hullaannuttamat teologit, jostain suyystä numerot ei ole psykoanalyytikkojen heiniä, en osaa selittää …  Kaikkeen tarvitaan kolme nimeä -- allekirjoittaja ja kaksi todistajaa, Joona oli kolme päivää valaan vatsassa, Kristus nousi kolmantena päivänä kuolleista (tosiasiassa kai havaittiin kolmantena päivänä elävän) Jumala on kolmiyhteinen jne. 

--Oma ajatteluni täydentää Sepposin kysymyksen sadusta ja todesta siten, että on objektiivista ja subjektiivista totuutta.  Kun se objektiivinen värittyy kuten esimerkiksi käy silminnäkijähavainnoissa aina, voitaneen puhua astian mausta, olkoon vain alkuaan hengellisten piirien käyttämää.

Partiolaisilla on semmoinen KIM-leikki, on ainakin ollut.  Siinä kerätään juuri havaintoja, ja niitä verrataan siihen mitä oikeasti oli --- punainen soutuvene jossa oli soutaja jolla oli pelastusliivi jne.  Filosofian suueria kysymyksiä on, onko mitään objektiivista totuutta, onko havaintomaailmaa ylipäänsä muualla kuin havaitsijan päässä.

Pienempi riittää minulle.  Filosofiani mukaan on minän ulkopuolinen maailma josta teen havaintoja.  On myös tosimaailma tai totuus, joka kohtuullisella tilastollisella merkitsevyydellä voidaan  jakaa yhteisenä totuutena.

Ilman tätä viittaa psykiatri on täydellisemmin hukassa, kuin on jo nyt, ihan riittävästi kiitos. Myös psykoottiset havainnot ovat havaitsijalleen totuutta, emmekä me ikinä sano että  kaveri valehtelee. Hän kuulee ääniä, joita kukaan muu ei ilmeisesti kuule. Hän tekee niiden ohjaamana ratkaisuja joita psykiatri toivottavasti ei hänen mukanaan tee.  Tarkasta Tiinalta.


« Viimeksi muokattu: 19.01.20 - klo:11:44 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.