Kirjoittaja Aihe: sivullisuus  (Luettu 1392 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10558
Vs: sivullisuus
« Vastaus #15 : 14.09.19 - klo:12:46 »
Eihän tähän nyt täällä kenenkään kuulu vastata että mikä meni Kotimaan nettilehdessä vinoon.... Mutta jos olisi käynyt samoin?  Salasanaa siis on vaihdettu ja käyttäjätunnus on kelpoinen. Mittee mie tien, ja kehen otan seuraavaksi yhteyttä? 

On yritetty puhelimitse, on selitetty monin tavoin.  Ei mene jakeluun. Ja kun sitä tilasin niiden keskustelujen takia.  Ei ne artikkelit useinkaan niin....   >:(

Niitä tykkäsin lueskella sen keskustelun päälle, niissä oli suoranaisia oikaisuja, lisätietoja, sitäkin oli tavallansa kiinnostava nähdä,  mitä aihetta siellä ns keskusteltiin sivukaupalla. 

Ei se näköjään ”tyhmemmille”, tai niille hihittely jotka jäi säännöllisesti tappiolle pitkän päälle miellyttänyt, ja siihen se johti.  Aloin inhota itseäni.  No siitä pääsi kun taas jätti semmoiset lukematta. 
« Viimeksi muokattu: 14.09.19 - klo:12:52 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26417
Vs: sivullisuus
« Vastaus #16 : 14.09.19 - klo:12:51 »
Tästä minä luen, kirjoittamista en edes harkitse.

https://www.kotimaa24.fi/blogit/
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10558
Vs: sivullisuus
« Vastaus #17 : 14.09.19 - klo:13:02 »
Tästä minä luen, kirjoittamista en edes harkitse.

https://www.kotimaa24.fi/blogit/

Juu, sie olet sinne päässyt ja kiitos linkistä, mutten mie voi vaatia että sie etevämpänä lähetät mulle joka lehdestä linkin.

Sie kyl voisit sinne kirjoittaa jos tahtosit, ei se mikään viisausfoorumi ole.....Ja mikä sun edes viisautta vaivaa, sen kun, toivoisin..... muekin monesti sanonu pahasti, ja olen pahoillani, kyllä olen. Ihan tarpeetonta typeryyttä. 

 Toisaalta, eipä sinne hyödytä ellei tahdo. 

Minun on pikkusen siitä kaikki kiinni, mihin ja minkä verran, riittääkö aika, jaksanko mie kirjoittaa.  Nyt kun keräsin sitä Talvisotaa, en jaksanu.  Ja yhessä välissä rupesin pitämään taukoja poikkeemalla vaikka täällä, sitten ajattelin että jos vaikka kierrän talon ympäri, ehkä virkistyn tehokkaammin.

Se taas riippuu siitä onko kaatosade, uusi myrskymatala Atlantilta jäänyt maamme yläpuolelle, seuraava myrskymatala Atlantilta saavuttamassa, tuleeko se kaikki taas vetenä. 

Mihin sitä muuttais, missä olis lunta? 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26417
Vs: sivullisuus
« Vastaus #18 : 14.09.19 - klo:13:10 »
Koen että mun aikani on jo ohi. Seuraan sivullisena ja kiitän Penaa kirjoituksistaan.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19614
Vs: sivullisuus
« Vastaus #19 : 14.09.19 - klo:13:21 »
Jep...en osaa osallistua keskusteluun tästä mielenkiintoisesta aiheesta.
Joku oman pään tuote ja muistikuva historiasta, jos kerkeen ja saan aikaiseksi.

Sivullisuutta kai monenmoista...
Miksi sitä koetaan?
Alakansakoulussa olin koulukiusattu, monestakin syystä, ja toisten taholta, en syytä siitä
itseäni...vaikka toki itse annoin aiheen....
Esimerkiksi häviämällä hiihtokilpailuissa luokan lihavimmalle tytölle...mulla oli remmisukset,
muilla voitto- tai rotanloukku-siteet...mutta se vain tekosyy, ei puolustus.
Kansalaiskoulussa olin jo kärkipään hiihtäjiä ja koulukiusaaminenkin oli vähäisempää...
Enkä muista että olisin muitakaan kiusannut vuorostani kostona...siis nielin pahan oloni.

Tuo pahan olon nieleminen saattaa sivullisuuden tunnetta aiheuttaa...

Nykyinen sivullisuuden tuntemukseni johtuu vain itsestäni, en koe että ympäristö ja
lähipiiri minua tahallaan syrjään työntäisi...olen tottunut ja oppinut siihen että se mitä
en omakseni koe annan mennä toisesta korvasta ulos ja olen kuin hanhi vesisateessa.

Enemmänkin saan potkia itseäni persuksiin että liikkeelle lähden...oikeisiin paikkoihin!!!
Muutenhan olen kyllä duracell-pupu ja koko ajan menossa ja höösäämässä...

Mutta se mihin Jumala on minut tarkoittanut...Pyhä Henki minussa saa vaikuttaa
tahtomisen ja tekemisen....puhdas omatunto...rauha sydämessä....
Saamme Herralta rukoilla armoa, syntien anteeksiantoa, johdatusta, tien viittoja...

Olen tainnut ennenkin kertoa että tie-aihe on minulle läheinen.
Viime päivinä olen paljon hyräillyt ja lauleskellut Kari Haapalan laulua "Minne tie vie"
ainoa laulu minkä osaan tällä hetkellä ulkoa.
Siinä mm. kysellään:
Mikä on este, kahle ja seitti, miksi en mennyksi saa?

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26417
Vs: sivullisuus
« Vastaus #20 : 14.09.19 - klo:13:32 »
Voi olla niinkin että sivullisuus asuu omassa päässä. Sitä ruokkivat vertailu ja kateuskin.

Ulkomuodon, pukeutumisen, suksien, kännyköiden ym. vertailu kyvää simentä kiusaamiseen ja kiusatuksi tulemiseen.

Myös monet vanhemmat syyllistyvät lastensa väheksymiseen jos vertailevat heitä 'naapurin kultapossuihin'.

 :075:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10558
Vs: sivullisuus
« Vastaus #21 : 14.09.19 - klo:20:22 »

Alakansakoulussa olin koulukiusattu, monestakin syystä, ja toisten taholta, en syytä siitä
itseäni...vaikka toki itse annoin aiheen...


Mitenkä et osaisi, minä kai jos ollaan tarkkoja hypin tässä sen tien sivuun jossa käsiteltiin sivullisuuden kokemusta? 

Tästä sanoisin, että et kai.  Et suinkaan mitenkään antanut aihetta, ei tuo ole mikään syy eikä se puuha ollut mitenkään hyväksyttävää, mitä kutsuttiin koulukiusaamiseksi ja kai kutsutaan edelleen.

Koko se nimitys on pöhkö.  Lapsi numero 1 kysyi kerran, kuinka se, että lapsen kimppuun käyminen kadulla, pahimmillaan väkivalta ja tavaroiden tuhoaminen on poliisiasia ja sitä tietä vakava juttu josta vanhemmat kuuluvat LSV n kautta vastuuseen,  paitsi jos ollaan koulumatkalla, jolloin se on ” vain” koulukiusaamista? 

Mitä sitten, kun nämä siirtyvät työelämään, joiden koulu- uran mestarinäyte oli sitä lujinta mahdollista kiusaamista?  No mikäs, nimitys vaan vaihdetaan, se on ” pelkkää työpaikkakiusaamista”.  Mikäs siinä,  jos työnantaja sitoutuu maksamaan palkkaa mistä hyvänsä läsnäolosta.

.................

Erilaisia ryhmien taantumisia on katsottu avuttomasti läpi sormien.  Ne ovat vaarallisia.  Joku kysyy kuinka semmoinen kansa kuin saksalaiset, pitkä sivistystausta sentään, rupesi semmoiseen puuhaan kuin antisemitismiin, antoi natsismile tilaa...  Kun se on niin järjetöntä. 

No syitä nyt varmasti on vaikka kuinka.  Oli niin inflaatiota ja työttömyyttä ja huono rauhansopimus takana ja, niin niin.  Valmiit rintamalinjat ja katutappeluita. 

Pahin on kyllä se että ryhmässä on kivaa olla sadisti, ryhmä antaa lopulta vakaumuksen, että ei me mitään pahaa tehty. Meitä oli niin monta, ei me voitu olla kaikki väärässä. 

No, siinä sivullisuus vei hengen, eipä ole naamaa syytellä ketään.  Kuka sanoo, kumpi katsoo peilistä, natsi vai natsin uhri, kun en ollut paikalla. 

« Viimeksi muokattu: 14.09.19 - klo:20:32 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10558
Vs: sivullisuus
« Vastaus #22 : 14.09.19 - klo:20:45 »
Niin ja sadismi on kivaa, ja milloin kohtaa masokistin, sanotaan, look for the knife.  Missä on toinen puoli,siis. 

Se on kuin porras, jolla jo pärjää, sadomasokistinen kehityksen vaihe, sillä ymmärtää jo toisia.  Kai se on eräs elämän mittaisia haasteita ponnistella siltä päivästä päivään aina uudestaan eteenpäin, seuraavalle portaalle, jolla voisi nähdä, elämä on vaikeaa, se on sitä jokaiselle,  ja aivan alusta alkaen ( Winnicott). 


Jos minä kohta en pääse noista hedelmäkärpäsistä minä vissiin tukehdun raideihin, minä rupeen kokemaan että olen omassa kämpässäni ulkopuolinen, tää on niitten mesta.  Miksi ne minua kiusaa, en minä ole mikään omenanraato? 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26417
Vs: sivullisuus
« Vastaus #23 : 15.09.19 - klo:18:05 »
Tästä minä luen, kirjoittamista en edes harkitse.

https://www.kotimaa24.fi/blogit/

Lisäys ja korjaus tähän.  Palkista löytyy myös Etusivu ja Uutisia joissa o muita juttuja kuin Lukijablogeissa.

Leena ! nyt lukijablogissa on Tomi Karttusen kirjoitus :


Rautaesiripun murtuminen 30 vuotta ja Baselin ekumeeninen kokous 1989
13.09.2019 16:24 - Tomi Karttunen

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10558
Vs: sivullisuus
« Vastaus #24 : 15.09.19 - klo:18:56 »
Lisäys ja korjaus tähän.  Palkista löytyy myös Etusivu ja Uutisia joissa o muita juttuja kuin Lukijablogeissa.

Leena ! nyt lukijablogissa on Tomi Karttusen kirjoitus :


Rautaesiripun murtuminen 30 vuotta ja Baselin ekumeeninen kokous 1989
13.09.2019 16:24 - Tomi Karttunen

Kiitos!  Nyt ehdinkin perehtyä koko linkkiin. Ekumenia oli ja on kai yhä, ei se ole muuttunut, itselleni tärkeää siksi, että se antoi toivoa myös sille, että me oman kirkkomme sisällä kenties repimisen sijasta ymmärrämme toisiamme, ja huomaamme, millainen yhteinen missio meille on annettu. 

Tietty väsyn toisinaan jatkuviin riitoihin homoseksuaalisuudesta ja naisten pappisvirasta, kun etenkään edellämainittu ei ole minulle ollut mikään kysymys, mutta jos se jollein on, mikä auttaisi sitten ymmärrykseen, se ei ole ihan helppoa.  Mutta jos kokonaiset kirkkokunnat siihen kykenevät niin kai nyt me...
« Viimeksi muokattu: 15.09.19 - klo:19:07 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10558
Vs: sivullisuus
« Vastaus #25 : 15.09.19 - klo:19:41 »
Siis voi että Riitta!  Mie pääsin nyt pitkästä aikaa perehtynyt keskusteluun ja sanonpa kesken kaiken, että juuri.  Niitä kaipasin.  Huomenna soitan kyllä sinne Kotimaahan jälleen, yritän kauniisti ja kärsivällisesti selittää että se tulee nyt se paperilehtiä jota siis en kaipaa, mutta mikä on ettei onnistu päästä lukemaan keskusteluja...   

Nämä on niin kiinnostavia. 

Minun tarvii mainita että semmottet ns parannuksen tehneet/ uskoontulleet/ heränneet/ kääntyneet/ uskovaiset/ uskonnollisen murroksen kokeneet/ Kristusta seuraavat/. kertokaa lisää nimiä,

No niin.  Ne saattoi tietenkin haksahtaa seuraamaan Hitlerin politiikkaa, en tuntenut jokaista.  Aikakauteen läpiperehtyneenä tulisin toteen, että Aatu otti kirkot haltuunsa hyvin nopeaan.  Sekä roomalaiskatoliset joita oli vähemmistö että protestanttiset joita oli enemmistö.  Saksassa seurasi monen hyvin tuntema kirkkotaistelu, jossa Tunnustuskirkot pitivät suurta ääntä siitä mitä kristitty ei saa tehdä, eli se älä tapa oli otettava vakavissaan.  Älä käy sairaiden vammaisten juutalaisten kimppuun. 

Kirkollisen liikkeiden lisäksi oli muita kuten yliopistomaailmasta levinnyt Valkoisen Ruusun vastarintaliike. 

Ainakin niillä heränneillä/ uskovilla/ jne ei ollut kanttia sanoa ettei kukaan kertonut.

 Ettei sovi tuomita.... Etten pääse sanomaan etten tiedä, kumpi katsoo peilistä, on yhä totta, sillä olisin pelollani saattanut valehdella.  Pelastaa elämäni, ja samalla menettää sen.

Olisin saattanut valehdella koska pelkäsin omaisten puolesta. 

Jokin lujitti Tunnustuskirkon jäsenten rohkeutta kuitenkin.  Jossain  vaiheessa valehtelu kävi sietämättömäksi. 

.....................

Mutta kyllä niinkin, että juuri Hitlerin murhaamista  pohtivat Tunnustuskirkon jäsenet Bonhoefferin aloitteesta jäähyväisillalliselka ennen kuin toimittivat Bonhoefferin Yhdysvaltoihin turvaan.  Ettei tämä siellä kyennyt rauhoittumaan, syytä sille ei käsitelty  aikoihin.  Ei edes vihjattu.  En saanut siitä itsekään selvää. 


Hän oli pelännyt heittäneensä pallon kirkkonsa johtajille, ystävilleen, ja palasi takaisin tehdäkseen sen ennemmin itse.  Tämä kyllä käy aika ilmeiseksi Rintalan Faust- trilogiassa.  Marian rakkaus ei ihan vienyt Docentia linnaan, kyllä ne olivat natsit, ja ettei hän päässyt itse yrittämään salamurhaa, no, olihan hän aktiivinen Canaris- salaliiton jäsen.  Siksi hän tuli kotiin ja sai Tunnnustuskirkon veljet raivon partaalle ilmestyessään kesken kiitosrukousta huomauttamaan, ettei pidä kiittää Jumalaa siitä että saatiin veli ylipaimen Dietrich rapakon taakse turvaan, hän on täällä tänään. 

Että joo, tappaa kai saa siinä, kuin levittää väärää todistusta lähimmäisistään, varastaa tms muunnella totuutta veroilmoituksen ja mitä me nyt teemme. 

On toista seurata itseään Paholaista, mitä saatamme tehdä tuota kaikkea puuhatessamme
« Viimeksi muokattu: 15.09.19 - klo:19:49 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10558
Vs: sivullisuus
« Vastaus #26 : 15.09.19 - klo:19:45 »
Minä menen takaisin Kotimaan pariin.  Tämä edellinen oli syrjähyppy.  Kiitos Riitta vielä kerran.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10558
Vs: sivullisuus
« Vastaus #27 : 20.09.19 - klo:15:26 »
Sivullinen, jäätiin keskenämme me ennestänsä tutut jutustamaan, Riitan olen tavannukkin.

Olet joka tapauksessa mielessäni ollut, toivon että vähitellen tuo syrjään sysätyn ja vieraan tunne väistyy, tai että yleensä ymmärsin oikein. 

Olen ajatellut tuota tuntemusta, se saattaa osua pahoin johonkin elämänvaiheeseen, sitten väistyä. Pahin on, jos sattuu päällekkäin paljon samanlaista. 

...............

En itsekään muistele mitään kamalan ikäviä menneitä, ei niissä ole mitään mitä kannattaisi ajatella. 

Tapahtui niinä päivinä että tuttavapariskunta tömähti sisälle tänne asuntoon kello 24 ja minä luulin kun summeri soi että naapuri on unohtanut avaimensa ja huoltoyhtiön päivystysnumeron. Aukaisin koska kuka muu se olis voinut olla?

Ei ollut naapuri, bad luck.   Muuan tuttu pariskunta sieltä tulee, alkaa selittää miten lääketehtaat ja lääkärit estävät ihmisiä syömästä terveellisesti sillä motiivilla että saavat kaupitella kallishintaisia lääkkeitään.  Kaikki sairaudet paranisivat oikealla  ruokavaliolla. Mies niistä oli sen verran vihainen että katsoin, etteivät pääse molemmille puolille vaan selviän terassin ovesta karkuun. He lähti puoli kahdelta.

En oikein ymmärrä enkä muista,  mistä tämä koko rähinä kehkesi, vaino kumminkin ensimmäiseksi suuttui.   Tavallaan minulle on yksi lysti mitä he ajattelee, kunhan eivät ajattele täällä keskellä yötä. 

Eipä siinä  oikein kestä kun joku alkaa avautuun jossain toisaalla.  Silloin saattaa elämän mustin hetki olla äkkiä läsnä. Silloin ei ole muuta kuin varsinainen elämänsivullinen.

...............................

Siihen saa olla itse suostumatta. Jos tämä olisi jotenkin enempi sellainen, luin Raamatusta ja yhdestä hyvästä kirjasta yhtä aikaa niin selittäisi ehkä toisin.

Että älä suotta anna sen tunteen nujertaa.  Kuinka juuri sinä olisit sivullinen?
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26417
Vs: sivullisuus
« Vastaus #28 : 20.09.19 - klo:15:42 »
Älä huoli ! Tämä tunne on yksi ominaisuuteni, ollut minussa aina. Tietysti eräät vaiheet veivät eristäytymiseen , mutta en  ole  suinkaan kärsinyt, vaan sekin on tarpeitani, olla rauhassa.

Minulla on ollut pajon ihmiskontakteja, ja on yhä. En niitä tarvitse, mutta haluan jakaa jotakin, jos on jotakin mitä jakaa.

Mielikuvitukseni ja luovuuteni on ollut suvun agraariyhteisössä kuin kummajainen, toisaalta ihailunkin asia, toisaalta pääpudistelua aiheuttanut.
Nyt meillä on kasvamassa samanlainen sielu, Lotta, vanhin lapsenlapsenlapsemme.
Tämä taitaa olla geeneissä.
...

Nyt juuri tuli viikonloppu-tyttömme, Martta, erityislapsi. Hän ei tunne olevansa sivullinen.

On kiva kun olen tavannut monia foorumilta, se yhdistää eri tavalla kuin pelkän kirjoituksen kautta ymmärtäminen.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)