Kirjoittaja Aihe: Terveyteni  (Luettu 2349 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10293
Terveyteni
« : 17.08.19 - klo:19:23 »
Minul on hyvä ystävä joka harrastaa ystäviensä hyvää, ja totesi minulle että olen liian painava.  Vaarallisen lihava.  Vakuutin, että hän on aivan oikeassa, mutta asia ei jäänyt tähän. Selviteltiin BMI, paino ja kolmen viikon kuluttua todettiin etten syö. Siis hänen lihavat kaverinsa paitsi minä syö liikaa  napostelee tai syö herkkuja.
No en ollu kiinnittänyt huomiota kunnes sitten kiinnitin huomioni ja pelästyin. Ongelma ei ratkennukkan normien mukaan.


Mietin kaksi yötä, miten näyttää ruokaohjelman muistiinpanot, ettei hän suutu: Takuulla ei ole kaikki tässä. 

Ei hän yhtään suuttunut. Hän on hyvä ystävä.


Siis elämä meni, kun baletti jäi, etsiessäni päiväntarkkaa historiaa kotikaupungin talvisodasta ja Talvisodasta noin yleensä, kuinka varhain se jo ennakoitiin.  Ja näin. Pikkulotista ja suojeluskuntapojista ja noin ja noin.

Baletti jäi kun kaksi päkiän luuta hajosi.  Päkiä on baletissa jotenkin välttämätön. Vaikka yrittäisi selittää, ettei tämä onnistu, ellei sitten kärkkäreillä. Niilläkin tarvitaan päkiää.

Siis.  Olin vain elänyt ja puuhastellut Talvisotaa ja hoitanut siilejäni. En katsonut mitä söin ja söinkö.

.................

Huoleton luonteenlaatuni otti rauhallisesti, siis ensin.  Totesin että kiva kun joku totesi ongelman, nyt voisi vaihteeksi elää terveellisesti. Kuvittelin, että juttuhan on piece on cake. Korjataan ruokailu, olen varmaan vetänyt jotain kolmetuhatta kaloria.

Puhkesi syvä epätoivo kun totesin, ikään ja sukupuoleen ja noin, kuuluu laskennallisesti tietty energiantarve. Minä en syönytkään sitä viisinkertaisesti. Minä söin enimmillään puolet, yleensä viidesosan. Joku jugurtti ja leipäpala juustoviipaleella. Ei ateriaa.

Itsellä ei mitään havaintoo koko asiasta, se meni niin hitaasti vinksalleen.

.................

Muistinkin, että viimeinen kohtaaminen työterveyshuollossa julisti:  Kyseessä on kyllä tila, jossa elimistö kuvittelee, että on nälänhätä, käy säästöliekillä, näläntunne on kadoksissa ja kulutus tiedä mitä, muttei ainakaan tuo periaatteessa oikea. Siis ilman liikuntaa.

Talvella heikotti, väsytti ja kaikkea niin, etten jaksanut edes siivota. Onneksi on sisar. Mutten voi olettaa, että hän täällä vie roskat jne kun ei edes asu täällä.

........................

Yksi yö meni parkuen. Vähät lihavuudesta, mutta siihen kuolee. Jokin lohtu nyt löytyi siitä, että elämä on ollut liikunnallista ja urheilullista ja vaeltelullista ja tanssimuksellista, eli kun lihas painaa enemmän kuin läski, minussa ja painossani ehkä on niitä lihaksia tallella.

Ja sovimme, että opettelen jälleen syömään.

Hän on hyvin hyvä ystävä.

« Viimeksi muokattu: 17.08.19 - klo:19:33 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10293
Vs: Terveyteni
« Vastaus #1 : 25.08.19 - klo:10:08 »
Hyvä ystävä suuttui ja henkisen terveyteni tähden toivon ettei hän ole pitkävihainen. 


Muuten.   Kumppaninsa mykisti minut kerrassaan ilmoittamalla että maaperässämme on niin niukalti ravinteita, että on täyttä puppua väittää meidän saavan ravintoaineemne terveellisestä ruoasta. Kuten joskus käy minä mykistyin.

Hän selitti että tulee syödä kaikkia hiveniä purkeista, magnesiumia jodia vitamiineja ja mitä nyt on myydä.


Kun hän totesi epilepsian paranevan hivenillä, sanoin kyllä että eeeeisunkaan.  No jostainhan se johtuu sanoo hän.  Joopa kyllä, synnyin pahasti napanuoran hirttäytyneenä ja olen tämmöinen tyypillinen aivovauriolapsi, itkuinen kaksivuotiaaksi ja hakkasin päätä lattiaan, että näin opettivat. Kunhan tulee ruokavalio hän sanoo...  Saa olla aika valioruokaa, totesin.  Ja että on koetettu ihan kaikkee, porkkanamehuakin yritettiin ja mitäs vielä. Kättenpäällepanoa myös.


Kertokaa, mikä on maaperämme laatu.  Minä en häntä usko. Muttei minulla ole liioin mihin vedota. Kuulemma ihmiset lihoaa, kun ruumis huutaa jotain hivenainetta.  Tää ns hyvä ystävä, en nyt käytä ilmauksia joilla hän katkaisi välit kun täällä ei saa, vetää rautaa kuusi tablettia päivässä, on näitä ferritiiniuskovaisia jotka kymmenen vuotta sitten tahtoi kilpirauhashormonia.  Ne raudat on luontaistuotekaupasta, meinaan mennä vilkaiseen, onko ne jotain kalsiumjuttua joka ei imeydy.  Hänhän se rahat menettää, en minä. 


Jotenkin oletan, ettei maata ” ole ryöstöviljelty tyhjiin ravinteista”.   
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10293
Vs: Terveyteni
« Vastaus #2 : 25.08.19 - klo:10:17 »
He saapuivat kello 24 ja paukuttivat, minkäs verran lääkiksessä oli opetusta ruoasta.

Olihan se lähellä etten sanonu, ulos siitä. Mie nukun nyt. Mutta kerroin mitä kursseja oli ja että kaikkiin kliinisiin liittyi syömisasiaa.

Luulen että tiedekunnan nimi johtaa harhaan.  Yleisin käsitys kun on että opiskellaan lääkeaineita ja noin nelisen vuotta,  että mentäis 6+6. vuotta on jotenki liian vaikeaa, mutta siis sen sanoin että jos ootte tyytymättömiä, otatte yhteyttä ensin esimiesläökäriin, ette enää ikinä tänne.  Että olen kuunnellu kiltisti kaikkia mutta enää en, eli jos ei teillä ole muuta asiaa niin sopis lähtee,...   Kun osoite on aivan väärä.  Silloin oli kello jo puoli kaksi ja väsytti.


Vielä löyty esitelmää, toisella on ex-anoppi ihan lasten onkologian rohvessori ja tietää kaiken ja ainakin varmaan enempi kuin minä.  No niitä riittää täs maailmassa kun tietää enempi kuin minä eli tämäkö se asia oli sitte?  Kun se ei vois minua enempi kiinnostaa. 

Ainaki he lähti meneen. Mikä tempaus tää oli?  Ei kirkastu, ei kirkastu. Miksei he menny alkujaan sen rohessorin tykö?  Mitä he tänne pölähti keskiyöllä?   
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25819
Vs: Terveyteni
« Vastaus #3 : 25.08.19 - klo:11:46 »
No olipa sinulla yövieraat !

Tässä tietoa mahdollisten jatko-argumentointien varalle:

https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta-poytaan/luonto/maapera/maa-ravinnevarasto

Kohdassa Hyvän peltomaan ominaisuusia sanotaan toki että Suomessa on melko ravinneköyhä maaperä, hapan. Sen suhteen maanviljelijä tekee parhaansa.

Suositteliko vieraasi ehkä myös hopeavettä ?   :icon_lol:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4262
Vs: Terveyteni
« Vastaus #4 : 25.08.19 - klo:16:19 »
Jotenkin oletan, ettei maata ” ole ryöstöviljelty tyhjiin ravinteista”.

Ehkä ei. Toisaalta joitakin ravinteita voi olla luonnostaan vähemmän kuin mikä olisi optimaalista ihmisen terveyden kannalta. Takavuosina ainakin kohuttiin tätä seleenistä. Sitä ruvettiin sitten lisäämään lannoitteisiin.

Mutta johonkin joka tapauksessa kuolee ja useimmille tulee tauteja ennen sitä. Saahan niitä yrittää välttää toki, ja elää terveellisesti, mutta ei kai terveydestä itselleen uskontoa tehdä tarvitse? En ymmärrä kun suomalaiset sanovat että tärkeintä elämässä on terveys. Jotenkin luulisi että perhe ja ystävät menisivät edelle, mutta ei kai sitten.

Itse nappaan purkista magnesiumia ja D-vitamiinia. Ensinmainittua, kun se kai voisi ehkäistä lihaskramppeja, joihin minulla tuntuu olevan taipumusta, ja jälkimmäistä kun en kovin paljon voi auringossa oleskella.

Jos joku tunkee puoliltaöin pitämään ravitsemussaarnaa niin ei ehkä ole hänellä kaikki kunnossa. Johtuneeko ravinnosta vai mistä.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10293
Vs: Terveyteni
« Vastaus #5 : 26.08.19 - klo:07:57 »
Juuuh... oli yövieraita, ja kiihtyneitä olivat.  Kiitos noista tiedoista.  Tästä olen kuullut että maaperä on hapan, mutta sitä en edes uskaltanut kysyä että kuis lannoitteen kun arveluni mukaan niissä on jotain mitä ei saisi.

He on juuri ns ruokauskovaisia, käytin itte tätä sanaa siskolle, eli maailman mukavimpia mutta aivan hurjistuneita, kun ollaan eri mieltä.


Se oli surullinen visiitti sikäli, että kaikkiaan olen heistä pitänyt. Nyt he katkaisi välit. Mutta tuo yöllinen myös yllätti.  Ehkä heidän taholta ne välit oli jo katkenneet siihen mennessä eikä vasta myöhemmin, eli siitä laihduttamisesta.  En ymmärrä itseään tätä, mutta hoikistun säännöllisesti kun liikun, se balettivuosi vei vyötäröltä 25 senttiä. Minul ei ollut vaakaa silloin. Mie vaan sanoin että oon laihtunut aina liikunnalla en tohtori Tolosella, he suuttui. Kun eihän se äijä edes elä enää, eikö se ole tavaramerkki.

Miten on teidän.  Minun lähti paino taivaisiin kun söin Neurontinia. Se on epilepsialääke ei kovin hyvä.  Kolmekymmentä kiloa tuli,  sitten se piti lopettaa.  Ne sitten jäi olemaan,  olin tottunu siihen että syön vatsan täyteen ja se on siinä.  Silloin vaitsa ei vaan täyttynyt, eli tajusin vähän hitaasti että ruokahalu ei nyt pelitä minään mittarina.

Työterveydessä kävin, kun koetin Nutrilettia ja tuli keuhkokuume ja kysyin onko viisasta nyt laihduttaa, ei ole noin sairaana he vastasi.

Kului aikoja, ja minun katosi kaikki ruokahalu eli en syö jotain kalorimäärää kun pitäis, mutta en vissiin tarvi niin paljoa.  Se ei käy äkkiä, mutta vähin erin ainakin se työterveyshoitaja sanoi niin että elimistö toimii säästöliekillä ja rasvaisuus johtuu siitä, että mieli hälyttää että on nälänhätä ja säästää ravintoa. Minun piti kyl liikkua. Harrastan kotona niitä baletin lattialla tehtäviä liikkeitä jotka nostaa hien kyl pintaan ja hengästyttää.

Että onko tääl kukaan noin terveyssyistä laskenut painoaan.  Täällä ainakin karpattiin, muistan sen, ja kansalaiset sai alas niitten kolesterolitasoa ja verenpaineita ja sokereita.

Ootteko jatkanu sitä valiota? 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10293
Vs: Terveyteni
« Vastaus #6 : 26.08.19 - klo:21:34 »
No olipa sinulla yövieraat !

Tässä tietoa mahdollisten jatko-argumentointien varalle:

https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta-poytaan/luonto/maapera/maa-ravinnevarasto

Kohdassa Hyvän peltomaan ominaisuusia sanotaan toki että Suomessa on melko ravinneköyhä maaperä, hapan. Sen suhteen maanviljelijä tekee parhaansa.

Suositteliko vieraasi ehkä myös hopeavettä ?   :icon_lol:

Lämmin kiitos.... sitä hopeavettä jäin vartoomaan, kun ei taida löytyy vesjohtoveestä.  Oli se pikkunen järkytys kun he oli niin vihaset, ja oli todella jo varsin myöhä, ja nythän mie opiskelen näistä lisää.  Siis kiitoksia sillä kokemus oli pikkusen vavahduttava ja väräyttävä.   
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4453
Vs: Terveyteni
« Vastaus #7 : 26.08.19 - klo:22:12 »
Mie tiputin kymmenen vuotta sitten 14 kiloa painoa. Silloin oli juuri se karppausbuumi. Siihen serkkuni kovin uskoi ja kehotti minuakin. Lueskelin niitä taulukoita, mitä sais karppaamalla syödä, mitä ei. Se oli liian tiukkaa meikäläisen ruokakulttuurille. Ruokakuntaan kuuluu kaksi aikuista, ruumiillista työtä tekevää miestä, enkä minä laiskuuttani halunnut syödä eri ruokaa. Muistin, että siskoni mies joskus kauan siteen söi lihapullia, paistettuja perunoita, makkaroita yms. Ja laihtui, kun jätti makeat syömättä. Hän pysyi kuolemaansa asti normaalipainoisena ja hyväkuntoisena, kunnes ärhäkkä leukemia vei.

Aloin siis noudattaa Suomalaista ruokasuositusta, lautasmallia. Puolet lautasesta kasviksia, 1/4 perunaa/pastaa/riisiä ja 1/4 lihaa/kalaa. Tämä oli minulla sellainen sovellettu juttu. Jos päivällä oli eväänä esim. maksalaatikkoa, niin sitten kotona illalla söin vain kasviksia. Vehnäjauhon ja sokerin jätin minimiin. Lisäsin reippaasti liikuntaa.
Sitten on tullut taas syötyä sitä sokeria, lähinnä leivonnaisissa. Liikuntakin on jäänyt vähäisemmälle. Joten paino on noussut 4 kg tuosta parhaasta mahdollisesta. Siinä olen nyt lähes kymmenen vuotta kiikkunut välillä kilo sinne kilo tänne.

Painonpudotukseen ja terveellisempiin ruokatottumuksiin, johon paremmat rasvat lukeutuu, siirtyminen johtui korkeasta kolesterolista, sydäntautien sukurasitteesta, iästä ja sukupuolesta. Jännä että sukupuolikin vaikuttaa. Työterveyslääkäri oli tyytyväinen. Jouduin kuitenkin pari vuotta sitten ottamaan kolesterolilääkityksen. Se on onneksi sopinut minulle. Ei ole tullut mitään sivuoireita.

Kannattaa syödä monipuolisesti, terveellisesti, mutta ei ryppyotsaisesti. Välillä on juhlia ja silloin pitää voida syödä iloiten sitä mitä tarjolla on.
Pyryharakka

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10293
Vs: Terveyteni
« Vastaus #8 : 28.08.19 - klo:01:30 »
Olen vähän pulassa kun minulta on menny kaikki ruokahalu, eli päivät kuluvat niin etten syö mitään. Omituista muuten ettei paino siitä huolimatta putoa. Tai joko mie tän selitin.

Täytyy syödä, mutta minun tarvii myös liikkua.  Karppauksessa mieli oli luullakseni siinä, että riittävä rasva pitää nälän poissa ja se vie välipalatarpeen pois.

Liikkumisessa on jännää se ettei paino laske. Kun lihakset kehittyvät siinä, ja ne painaa enempi kuin rasva eli mittanauha on vaakaa luotettavampi mittari. Miehillä testosteroni jouduttaa sitä lihasten kehitystä. Eli olisko siinä miesten rehukammossa vähän evoluution myötään tuomaa —- kun niitä muskeleita on joskus kivikaudella tarvittu, siinä, jaminähänenphputakaninruokaa....... noin äärimmilleen.

Mie kas näinki hitaasti saan parisataa rammaa ales mutta en tahtois että menetän lihaksista m itään. Ne on yhä hyvin tarpeen.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10293
Vs: Terveytena
« Vastaus #9 : 29.08.19 - klo:02:41 »
Siis kaikille kiitos ja oli mukava kun Pyris kertoi noin selkeesti kuin syö. Nämä on kiinnostavia,j a oli niistä kansanterveystieteessä siitä missä ja miksi on karjavaltaista, lounaissuom en kalkkisemmassa maaperässä vilja menestyi.

Oli kiinnostava lukea karppauksesta ajatuksia, koska taisi minulla loppua kun yritin mennä pekonilla ja kananmunilla ja uhhhhh kuin tuli huono olo.

Mie sanoin että tule kauppaan nyt niin mie näytän mitä ostan ja yritän syödä, se ei menny ihan niin, hän hommaa aika paljon sinne ruokia mitä en olis ostanu kun vähäsen lisäaineita välttäsin, ehkä he ajattelee sitte toisin, mutta itse alottaisin sillä et laitan ruokaa itse, en puolivLmisteista, ja jotenkin iski ekoajattelu, oli hyötyä tai ei.  Että jos lisäaineita on pitkä lista ja sitte hätäillään lannoituksesta.... Ei, mie putosin ajat sitte.

Keljua on että tulee ruokahävikkiä, kun se syöminen en on niin olematonta ja iskee pahoinvointi ihan. terveellisen aterian perästä, neljä pient uutta perunaa ja pikkusen savukalaa. Ei, nyt loppu valitus. Soitan terkkariin ja valitaan, ei tää ole kuin omituista.


Kattoiko joku sen ruåttalaisen ruokajutut jossa arvottiin mitä on syötävä?

En mie ennen näitä niin miettinykkän, tää alkoi kun se ent ystävä ilmoitti että nyt ost etuaan vaaka ja sie et 3nää napostele. ——— täh, sanoin, ja annoin pitää luulosa, kai moni napostelee sitte..... huomattiin etten edes syö ja pelästyinhän mie. Ja hän pikkusen aattelee ihmisestä kuin hän olis auto, kalorit sisään, siinä kaikki.  Se on paljon jännempää.  Kaikki ne jutut niin kun rasvan paineleminen äkkiämpään rasvasoluihin, kysymys onko niitä elämän ajan vain tietty määrä, lisääntyykö ne aikuisiällä, selvittääkö tämä senkin, ettei joku vaan liho vaikka vetää rasvasta ruokaa, miten lihava on monesti ihan terve....


Ja kuin jotkut papparaiset vetää röökiä satavuotiaaksi ja sanoo, että siinä se on pitkän iän salaisuus.


Ja toisaalta, jos saa syövän, jää auton alle, tai jotain.



Mikä ruokauskonnon tavoite on?  No hyvä,  kun ihminen vain yrittää oikaista elintapoja, se ei ole vielä ruokauskontoa.


Onkohan kyseessä kuolemanpelko?  ” Varmaan eläisin iäti, vaan ei päinsä käy”.  Muistan yhden hoitajan joka piti itsestään ääritarkkaa huolta, sai syövän ja menehtyi viisi- kuusikymppisenä. Yhteenkuuluvuus samoin uskovien kanssa?

Onko se korvike sille, että uskoisi Jumalaan?   Tai olisi tekemisissä JumalN kanssa? 

Yhdenlainen riippuvuus, kun tahtoo olla niin riippumaton?
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4262
Vs: Terveyteni
« Vastaus #10 : 29.08.19 - klo:17:40 »
Aloin siis noudattaa Suomalaista ruokasuositusta, lautasmallia. Puolet lautasesta kasviksia, 1/4 perunaa/pastaa/riisiä ja 1/4 lihaa/kalaa.

Sitä en tuossa lautasmallissa ymmärrä, miksi pitäisi syödä se 1/4-lautasellinen perunaa/pastaa/riisiä. Jos ne ei maistu. Mitään ylipainoiselle sohvaperunalle välttämättömiä ravintoaineista niistä ei saa.

Ymmärrän jos tekee raskasta ruumiillista työtä tai vaikka urheilee paljon, niin silloin tarvitaan kaloreita joita niistä kyllä saa. Mutta meille joilla on kaloreita aina mukana tuossa "vararenkaassa", sen kuin ottaa, niin tuntuu tarpeettomalta.

Eri asia jos tekee mieli, kyllä minäkin joskus perunaa tai riisiä haluan. Pastaa harvemmin.

Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13739
Vs: Terveyteni
« Vastaus #11 : 29.08.19 - klo:18:09 »
Minun terveyteni rapistuu.

Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4453
Vs: Terveyteni
« Vastaus #12 : 29.08.19 - klo:18:57 »
Minun terveyteni rapistuu.

Ikävä kuulla.
Ikä tuo kaikenlaista tullessaan. Meikäläinen kun työkseen sopii hautajaisia ja siinä näkee paikkakunnan kuoliniät, niin ei ikääntyminen ole mitenkään ikävä asia. Monesti sovitaan itseni ikäisen tai nuoremman ihmisen hautajaisia. Tulee vaan mieleen, että hieno homma kun saan elää = ikääntyä.
Pyryharakka

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10293
Vs: Terveyteni
« Vastaus #13 : 29.08.19 - klo:19:06 »
Minun terveyteni rapistuu.

Surullista mutta minun kanssa, siitä kun täyttää 40 vuotta laskee keuhkokapasiteetti prosentin vuosivauhtia, naisilla vaihdevuosien jälkeen vähän tyylistä riippuen luusto alkaa haurastua liikkui hän tai ei.... mikäli saa menopaussimenot fyysisin oirein, eli raivoisat hikipuuskat mutta hermo pitää vanhaan malliin, sitten vyysillisesti hän säilyy paremmin, jos mieli käsittelee raivoten ne vuodet.... ja se periytyy vielä.... niin ruumisparka tai luut säilyy. Sitä ei voi valita, ei terapoida...


."........................

Tietty siksi liikunta olisi hyvä että hidastaa vähän luisua kohti hautaa, mutta suunta on kumminkin sama, luulisin että minkä miestä tunnen, 1944 laskettelee leppoisaa alamäkee, mie pahoin epäilen, että meitsillä. syöksy muistuttaa uimahallin vesiliukurataa, mikäli tästä taas en lähde liikunnalliseen menoon.  Se kumminkin helpottaa elämistä. Tai siis ei vauhti vaan tyyli.
...............

Menomenot on vielä niin totta..... Kun ruumiissani tunsin että nyt lähdettiin uudella vaihteella joo, mie tunsin sen, pelkäsin, minkämoinen hirmu minusta tulee ja oltiin sienestämässä kun nykäsin äiskän syrjään ja sanoin, että kuis tuota kun tuotanoin. Tajusiko edes, olin varsin nuori niihin menoihin. 

 Sanoi että isäni puolesta hän ei osaa sanoo.  Mutta kun mie häntä muistutan,  niin tulet olemaan justiin semmoinen rttä kun tempiraalikohtaus tulee, se on kauheaa mutta menomenot taas....   varaudu usein yöpaidoin. Mieli ei muutu. Näin juuri kaikki kävi.

..................

Kerron tämän koska baletti piti lopettaa, päkiään oli jo ennättänyt tulla pikku tönäsystä vamma ja luut pirstaloitui. Ei, en potkassu ketään.  Jalka osui kuntosalilla kaapin reunaan, siis o s u i. Samalla iällä äiti ennätti luiskahtaa liukkaalla, otti vastaan kädellä ja ranne meni vähän luonnottoman hajalle.
Sanotaan että korjauskelvottomaksi.
...............

Silti mietin että niin pitkään kun ei ole kuin kolme diagnoosia ja kaks niistä synnynnäisiä, ajattelen terveyden näkökulmasta vähän kuin lasia joka on puolitäysi.  Tai sillai että sairauksia on kyllä, ja joillain täällä hyvin ikäviä, jotenkin tää ruokavaliokeskustelu herätti kiinnostukseni terveyteeni mistä kiitän, olis toista jos olis jatkuvia kipuja, pahoinvointeja, inhottavia hoitoja....
...................

Öppiksen ajatuksesta muistan sen ruoka-arvonnan ja yksihän oli vegaaniruoka.  Mentori oli solakka ja hyvin voiva.  Ne hänen mentoroitavansa sattui vihaamaan vegeruokaa.... sanoivat päätteeks että ihanaa kun ei olla vegaaneja.  Siinä tais olla kuten usein on, että ihmisten tekee pihviä vaan mieli, ja muistaakseni on että rajottaisivat neljäsosaan.  Ruotsissa se on muuten kolmasosa..... Ja moni kasvoi perunalla ja siks syö sitä mielellään, vaikka mun on totuus että ei minunkaan tee mieli lautasmallin ruokia.  Tosin nyt vain voin pahoin ja silloin ei tee mieli mitään.

Ja joittenkin on helpompi pudottaa painoa oikeestaan, kun sanoo että ota pienempi lautanen ja lataa sille ne osat. En muista mikä ryhmä sai terveellisimmäksi tulokset kun ne myös vaihteli.  Sanotaanhan sitä et ihminen on sekasyöjä, mutta kun mietin kuin vähän lapsuudessa syötiin lihaa....  Sitä oli makkarakastikkeessa.

« Viimeksi muokattu: 29.08.19 - klo:19:14 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13739
Vs: Terveyteni
« Vastaus #14 : 29.08.19 - klo:21:09 »
Tässä ilkeän jo tunnustaa, että jalannousuni lyhenee. Minulla olisi lähete magneettikuvaukseen alarangan juttujen vuoksi. Ei tahdo löytyä sisua, minkäs sille voi, jos alarangassa olisi rööreissä vikaa.
Savupiipun ymmärrän ja sen miten siinä lämpötilaero luo nostetta  :003:. Silmälasit uusin ensikuussa. Niiden hinta on laskenut kuin lehmän häntä ja sehän meille kaikille sopii.