Kirjoittaja Aihe: Iltahartaus 7.  (Luettu 5908 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25978
Vs: Iltahartaus 7.
« Vastaus #90 : 01.10.19 - klo:19:54 »
SV 164  Lahjoita, Herra, perheisiimme

Jaakko Haavio 1968

1. Lahjoita, Herra, perheisiimme
nyt pelkojemme keskelle
armo ja rauha sydämiimme.
Pois pyyhi kaikki tahramme.
Hiljennä äänet maailman
ja murra valta mammonan.

2. Koteihin, huoliin uupuneihin,
Henkesi hyvän maja tee.
Lamppuihin sammuneisiin, meihin,
tuo tuli, joka säteilee.
Lahjoita uusi rohkeus
ja voima tehdä parannus.

3. Rakkaalla läsnäolollasi
kirkasta päivä jokainen.
Pyhästä ehtoollisestasi
suo ilo ylimaallinen.
Leivässä saavu siinäkin,
jota me syömme arkisin.

4. Näin perhepiiriin kotiemme
ja ystäväimme keskuuteen,
kun heidän luonaan vierailemme,
herätä toivo taivaaseen.
Meidänkin salli kuljettaa
suloista armon sanomaa.



https://www.youtube.com/watch?v=xjYhseaPa_w
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25978
Vs: Iltahartaus 7.
« Vastaus #91 : 02.10.19 - klo:20:33 »
VK 374   Mitä silloin multa puuttuu

https://www.youtube.com/watch?v=dCh9U6E_f_8

1.
Mitä silloin multa puuttuu,
kun Herra huolen kantaa?
Turhaan sielu häneen suuttuu.
Hän taivaan leipää antaa,
elävää vettä juottaa,
se virvoituksen tuottaa.
Hän antaa Pyhän Hengen.

2.
Paimenena Herra näyttää
laumalleen niityn parhaan.
Kaikki tarpeemme hän täyttää,
ei meitä päästä harhaan.
Hän aina suojaa lastaan
saatanan vimmaa vastaan,
kun kanssamme hän kulkee.

3.
Vitsallasi, sauvallasi
paimenna, Herra, meitä,
ettemme pois laumastasi
outoja kulje teitä.
Sä meille katoit pöydän,
sanastas leivän löydän
keskellä vihollisten.

4.
Sinä voitelit mun pääni
Henkesi voitehella.
Annat voimaa elämääni
sanasi laitumella.
Elätät armollasi
mua seurakunnassasi.
Ei siellä mitään puutu.



Andreas Knopken 1530. Ruots. Laurentius Petri Nericius 1562. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Toisinto Etelä-Pohjanmaalta.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25978
Vs: Iltahartaus 7.
« Vastaus #92 : 05.10.19 - klo:19:13 »
VK  359   Vaivaisten turva ainoa

https://www.youtube.com/watch?v=GepPEUliw-U

1.
Vaivaisten turva ainoa,
taas kutsut syntisiä,
luoksesi pyydät kaikkia
työn alla nääntyviä.
Sä särjettyjä virvoitat
ja raskautettuja,
leposi heille lahjoitat
ja autat vaivattuja.

2.
Voimaton olen, kylmennyt,
unohdan usein sinut.
Voi, jospa sanallasi nyt
ruokkisit, Herra, minut.
Puhtaaksi pese synnistä,
suo valo sokealle,
itseesi minut yhdistä,
etten jää synnin alle.

3.
Minua kutsu, houkuta
ja etsi, nosta, kanna,
etsimään minut taivuta,
tie luokses löytää anna.
Näin ahdistakoon hätäni
turviisi, Vapahtaja,
ja olkoon sydämessäni
sinulle aina maja.

4.
Käyn eteen armoistuimen
murheella, alla vaivan,
luoksesi tulla rohkenen
näin syntisenä aivan.
Mun raadollinen sieluni
on sairas kuoloon asti.
Mun suuret, syvät haavani
sä sido laupiaasti.

5.
Virvoitus suurin, Herrani,
on armopöydässäsi.
Pois huuhdo kaikki syntini
pyhällä verelläsi.
Suo, että pysyn uskossa
ja hengen köyhyydessä,
synnistä anna luopua,
pysyä nöyryydessä.

6.
Mieleeni aina johdata:
vain tuhkaa olen minä
ja täynnä uskottomuutta,
vaan uskollinen sinä.
Eteesi, pyhin Herrani,
saan tällaisena tulla.
Kun sinä olet aarteeni,
on rauha vaivatulla.



Anders Odhelius 1745. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Eurajoelta.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25978
Vs: Iltahartaus 7.
« Vastaus #93 : 07.10.19 - klo:19:21 »
VK 477 On Jumalassa turvani

https://www.youtube.com/watch?v=lHGWO6NhjsY

1.
On Jumalassa turvani
ja tukeni,
hän kuormani voi kantaa.
Kun häntä nimeen Jeesuksen
näin rukoilen,
hän jälleen voimaa antaa.
Jos viipyykin, niin kuitenkin
hän itkuni ja huutoni
huomaa ja niihin vastaa.

2.
Hän tuntee kaikki murheeni
ja huoleni,
ei epäilystä siitä.
Hän tietää, mitä tarvitsen,
hän antaa sen.
Sieluni, häntä kiitä!
Hän armossaan suo apuaan,
kun uskossa ja toivossa
tyhjänä häneen luotan.

3.
Ja vaikka vaara piirittää
ja myrskysää,
ahdistus tyyntymättä,
on siinä läsnä Jumala,
saan tuskassa
koskettaa Isän kättä.
Hän kasvonsa voi salata,
vaan armoonsa ja rauhaansa
myös silloin minut peittää.

4.
Siis sinuun, Herra, uskallan
ja odotan,
pyyntöni milloin täytät.
Jo vaivan alla luottaa saan:
taas aikanaan
kasvosi kirkkaat näytät.
Saan taistella, vaan sinussa
on turvani ja toivoni,
rauhani, Jumalani.



Säk. 1–2 Ambrosius Lobwasser 1579, säk. 3–4 saksalainen 1526. Ruots. Petrus Johannis Gothus 1572. Suom. eri virsinä Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. virret yhdistäen Anna-Maija Raittila 1984. | Sävelmä: Toisinto Porista.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25978
Vs: Iltahartaus 7.
« Vastaus #94 : 08.10.19 - klo:20:19 »
VK  536   Kristus valo valkeuden

https://www.youtube.com/watch?v=Bee9bfZS2jI

1.
Kristus, valo valkeuden,
Isän Poika iäinen,
armostasi jälleen uuden
päivän saamme suloisen.
Valo varjot hajottaa,
salatutkin paljastaa,
nostaa kaikki levoltansa
työhön kutsumuksessansa.

2.
Saakoon Henki rakastava
sydämemme lämmittää,
että kova, paha sana
tänään lausumatta jää.
Katso, Herra, eksymme.
Työmme, ajatuksemme
meidät ilman Henkeäsi
vievät kauas edestäsi.

3.
Anna, Jeesus, valon loistaa
synnin yöhön pimeään,
epäusko meistä poistaa,
auttaa uuteen elämään.
Kirkkaan armon valolla
murheen pilvet hajota.
Kulje tänään vierellämme,
Jeesus, parhain ystävämme.

4.
Rauha seurakunnassasi
väkevänä virratkoon.
Rauha sinun armostasi
isänmaata suojatkoon.
Estä riidat, vääryydet,
sodat, onnettomuudet.
Toimillemme, hankkeillemme
viisautta rukoilemme.

5.
Uskon lamppu lakkaamatta
öljystäsi loistakoon,
käymään tietä oikeata
Pyhä Henki johtakoon.
Päästä meidät pahasta,
anna rauha taivaassa
iloisesti kiittääksemme
armostasi, Jeesuksemme.



Säk. 1–3 Martin Opitz 1634. Ruots. ja säk. 4–5 Johannes Melartopaeus 1664. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Elias Lönnrot 1872, Anna-Maija Raittila 1984. | Sävelmä: Johann Schop 1642.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15488

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25978
Vs: Iltahartaus 7.
« Vastaus #96 : 09.10.19 - klo:20:04 »
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25978
Vs: Iltahartaus 7.
« Vastaus #97 : 12.10.19 - klo:19:23 »
VK  Nyt päivä laskee, pilvi peittää

https://www.youtube.com/watch?v=kNSRlZOK_RY

1.
Nyt päivä laskee, pilvi peittää
jo taivaanrannan tummuvan.
Myös huomispäivä varjon heittää,
se kertoo myrskyn nousevan.
Vaan nytkin kaikkeen pelkoon, vaivaan
on Isä luonut armotaivaan.

2.
Hän Kristuksessa, Pojassansa
on rakastanut minua,
myös minulle hän armostansa
on suonut paikan taivaassa.
Kun myrsky saartaa sydäntäni,
ei väisty Kristus viereltäni.

3.
Siis tahdon Herran käsiin antaa
myös ahdistukset synkimmät.
Hän syyllisyyden kauhut kantaa,
kun kuiluistaan ne hyökkäävät.
Hän ohjaa tielle tasaiselle,
vie lähteillensä, laitumelle.

4.
Oi Paimen, valvo kulkuani,
kun ristin taakka näännyttää,
niin etten luovu uskostani,
en masennuksen kouriin jää.
Sen uskon: ahdistus kun kohtaa,
se lähemmäksi Isää johtaa.

5.
Vain ylistää ja ihmetellä
voin, Herra, armoteitäsi.
Uskollisella hyvyydellä
yön halki ohjaat lastasi.
Kun Kristus kuoleman jo voitti,
yön valta väistyi, aamu koitti.
   
 
Martin Lipp 1923. Suom. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.

 

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)