Kirjoittaja Aihe: Iltahartaus 7.  (Luettu 2253 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25291
Vs: Iltahartaus 7.
« Vastaus #45 : 09.06.19 - klo:20:50 »
VK 557  , SV  230  Sinun luoksesi, Jeesus

Toisinto Pohjanmaalta

https://www.youtube.com/watch?v=Q5M4kRBE2aw
 
1.
Sinun luoksesi, Jeesus, nyt tulla suo,
yön varjot kun päivän jo voittaa.
Taas yön lepo rauhaisa meille tuo,
vain luonasi valkeus koittaa.
Suo loppu kerran kuolossa autuas.

2.
Olen käskysi rikkonut, tiedän sen,
ja murhetta sinulle tuotan.
Nyt tuomion, Herrani, ansaitsen,
vaan toivossa ristiisi luotan.
Suo loppu kerran kuolossa autuas.

3.
Anna päiväni kulkea kanssasi
ja yön yli rauhassa maata.
Suo, että ei henkeni nukkuisi,
ettei saisi kilvoitus laata.
Suo loppu kerran kuolossa autuas.
   
 
Aukusti Oravala 1937. Virsikirjaan 1938.

 

 
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25291
Vs: Iltahartaus 7.
« Vastaus #46 : 13.06.19 - klo:19:46 »
SV  123   Oi kuinka, Jeesus, rakastaa


1. Oi kuinka, Jeesus, rakastaa
näin jaksat ihmislasta.
Sen usko yksin tajuaa.
En lakkaa muistamasta:
myös minulla on vapaus,
ansaittu ristilläsi
nimessäsi
ja siitä vakuutus
on tuska kärsimäsi.

2. Kun sinut ristiinnaulittiin
ja kestit kovan vaivan
ja kävit tuskiin hirmuisiin
valittamatta aivan,
suo, että siitä murtuisin
ja ihmetellä voisin,
valmis oisin
kiittämään kyynelin
ja tiellä ahkeroisin.

3. Herätä minut valvomaan
ja palvelemaan muita,
kuulemaan hiljaa, puoltamaan
sairaita, kiusatuita.
Tahtosi tietä kysymään
opeta maailmassa,
vaativassa,
sinussa pysymään,
armossa avarassa.

4. On armotyösi ilmeinen,
se kaikkeudet täyttää.
Nyt huoli oman sydämen
aiheettomalta näyttää.
Kun kanssamme käyt kulkemaan,
niin murtuu kaikki valta
Saatanalta.
Yhdessä iloitaan,
soi kiitos kaikkialta.

Paul Gerhardt Johann Arndtin rukouksen pohjalta, ruots. Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2014


Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25291
Vs: Iltahartaus 7.
« Vastaus #47 : 14.06.19 - klo:20:25 »
VK 197  Ajasta aikaan varjellut

Ludvig Lindeman 1840

https://www.youtube.com/watch?v=PL2jwEPTBPQ
 
1.
Ajasta aikaan varjellut
Herra on kirkkoamme,
sanallaan meitä ohjannut
kaikissa vaiheissamme,
vieläkin tahtoo siunata
kansaansa köyhää armolla,
tarjota taivahan rauhaa.

2.
Taivasten yltää taivaisiin
kunnia kuninkaamme,
kuitenkin halpaan temppeliin
luoksemme Herran saamme.
Siunaten armolahjoillaan
Herra on seurakunnassaan
kansansa keskellä täällä.

3.
Kaste ja usko yhteen näin
kirkoksi meidät liittää.
Kristusta täällä vierekkäin
elävät kivet kiittää.
Joskus vain kaksi yhdessä
on koolla Herran nimessä,
silloinkin Kristus on läsnä.
4.
Tänne kuin äidin armaan luo
johdata, Herra, meitä.
Henkesi lahja meille suo,
suojaasi meidät peitä.
Lähetä kirkko maailmaan
kutsua suurta kantamaan
keskellä aikojen pauhun.

5.
Kirkkoon kun kellot kutsuvat,
suo sinne tiemme johtaa,
niin että kasvos armahat
kansasi siellä kohtaa.
Sinua, Herra, kiitämme!
Ristisi voitto kaikille
tuonut on autuuden toivon.
   
 
Nicolai Frederik Severin Grundtvig 1837. Suom. Lauri Pohjanpää 1923. Uud. komitea 1937. Virsikirjaan 1938. Säk. 3 suom. Anna-Maija Raittila virsikirjaan 1986.

 

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25291
Vs: Iltahartaus 7.
« Vastaus #48 : 17.06.19 - klo:19:42 »
SV 252   En ymmärrä

https://www.youtube.com/watch?v=RZVltOSCkj8

1. En ymmärrä,
millaista rauhaa, onnea
maailma voisi tarjota.
En ymmärrä.
Taivaassa ainoastaan
on riemu iankaikkinen.
Sen siellä ottaa vastaan
ihmeissään syntinen.

2. Ei itkua,
ei siellä tuskaa, kipua,
ei ahdistusta, haavoja.
Ei itkua.
Vain rauhaa luona Herran,
kun murhe vaihtuu kiitokseen.
Saa seppeleensä kerran,
ken uskoo Kristukseen.

3. Oi asunto,
sen portit ovat helmistä,
perustus hohtokivistä.
Oi asunto!
Kun murhe painaa tiellä,
saan hengessäni muistella,
millainen ilo siellä
on Herran omilla.

4. Oi kaupunki,
sen valona on Karitsa,
ei aurinkoa tarvita.
Oi kaupunki!
Jumala juoda antaa
elämän veden virrasta.
Puu hedelmiään kantaa
sen rauhanrannoilla.

5. Ah, elä niin,
sen rauhan että perisit,
pyhien riemuun pääsisit.
Ah, elä niin.
Ei milloinkaan maan päällä
sellaista ole iloa.
Parhainkin onni täällä
on täynnä surua.

6. Suo, Jumala,
syntini, suuret syntini
Poikasi tähden anteeksi
nyt armosta.
Uskossa taivaan tiellä
kärsiä tahdon, taistella,
kun kasvojasi siellä
saan aina katsella.

Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. C. G. von Essen 1868, VK 1986, SV 2016

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)