Kirjoittaja Aihe: SUKUJUURIA JA ISOISÄÄ ETSIMÄSSÄ! KUKA SINÄ OIKEASTI OLET?  (Luettu 1399 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15398
    • http://www.samila.1g.fi
Näin sekarotuisena tämä on helppo juttu

äi oli Helsingistä ja ää oli Hauholta
ääi oli syntynyt Paimiossa ja äää oli syntyään Lempäälästä
äii oli Nurmijärveltä ja äiä Vihdistä
 
ii oli Pietarista ja iä oli Pietarista
iäi oli Tolvasenlahdeta Sortavalasta ja iää Nurmeksen Lipinlahden Okkosia
iii oli mutkien kautta Tuuloksesta ja iiä Raahen Palonkylästä

Selkeästi  ei mistään kotoisin eli mieli tekisi tutkituttaa DNA

Arvatkaa oliko hauskaa tehdä talottoman jälkeläisenä sukututkimusta, homma leviää kuin Elanto aikoinaan maaseudulle..
äii:n suku oli peräisin Hausjärveltä ja äiä:n jäljet johtaa 1640 Mustion kartanoon Saksasta tulleeseen mylläriin. iää:n suvusta on sukukirja samoin äiä:n joten loppu oli puolittain helppoa.
« Viimeksi muokattu: 02.09.19 - klo:16:37 kirjoittanut seppos »
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15398
    • http://www.samila.1g.fi
Jäätyäni eläkkeelle ryhdyin selvittämään, mistä oikein olen kotoisin. Minulla oli millimetripaperille kirjoitettuna isäni kirjaamia muutamia tietoja, joissa oli kuten myöhemmin havaitsin runsaasti virheitä, mutta niillä pääsi alkuun. Pikkuisen apua sain hiskistä ja paljon apua kansallisarkistosta. Sitten siskon työnantaja lopetti Suomen toiminnot ja sain hänestä runsaasti apua. Hän rakasti tietojen kirjaamista ja minä hakemista. Yksi loistava apu oli valmiit tutkimukset, mutta kuten näkyy muu onkin vaikeampaa homman hajotessa tuhannen pirstaleiksi.

Mummo (iä) kertoi, että heitä oli kolme tyttöä. Totuus oli kirkonkirjojen mukaa, että perheeseen syntyi kahdeksan lasta, joista viisi kuoli ennen mummoni syntymää ja heidät vaiettiin kuoliaaksi.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4389
^Tuo on varmasti ollut yleistä, että kaikki lapset eivät aikuisuutta saavuta. Mutta miten siihen on suhtauduttu? Varmasti se silloinkin on kirpaissut, mutta onko kuitenkin oltu tyynempiä kuin nykyään, asenteella "Herra antoi, Herra otti"? Tai joskus jopa salaa kiitollisia, kun ei tullut uutta elätettävää. Kuolema jo nuorena on ollut paljon realistisempi mahdollisuus, ei mitään epätavallisuuttaan yllättävää ja järkyttävää.

Muistelen kuulleeni, että äidilläni olisi ollut sisaruksia enemmän kuin seitsemän. Ehkä niin, että yksi olisi kuollut nuorena ja toinen syntynyt kuolleena. Äitini oli nuorimmainen, joten ehkä hänelle ei paljon niitä vanhoja asioita kerrottu. Kahdeksasta aikuiseksi selvinneestä sisaruksesta on äitini lisäksi elossa enää kummitätini. Ehkä pitää kysyä kun vielä mahdollista.

Sukututkimusjutuista aikoinaan selvisi myös, että oli todella yleistä ainakin osa lapsuuttaan viettää jossakin muualla kuin omien vanhempien luona. Sukulaisissa, tuttavilla tai ihan ventovieraillakin, milloin mistäkin syystä. Kumpikin vanhemmistani myös oli kokenut sitä. Äitini perheessä kaksi nuorinta lasta päätettiin kouluttaa, ja tytöt matkasivat maalta oppikoulukaupunkiin äitinsä lapsettoman serkun hoiviin. Isäni toisen veljensä kanssa asui isovanhemmillaan, kun äitinsä sotien jälkeen kouluttautui opettajaksi ja suoritti harjoitteluja. Itse olin kaksivuotiaana ihan tuntemattomalla tädillä hoidossa, kun äitini oli reumaparantolassa. Toki vain joitakin kuukausia, mutta sen ikäiselle se lienee iäisyys.

Samassa perheessäkin kasvaneilla on erilaisia kokemuksia, eli en sanoisi, että sukujuuret yksin määräävät, kuka oikeasti olen. En minäkään ihan veljeni kopio ollut.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15398
    • http://www.samila.1g.fi
Väärinkäsitysten välttäniseksi kerrotakoon, että Pietarissa syntyneet isäni vanhemmat olivat Suomen kansalaisia ja kuuluivat Pyhän Marian seurakuntaan mihin edellyksenä oli Suomen passi (inkeriläisillä oli omat kirkkonsa). Isäni isä oli töissä Suomen valtiolla. Rautatie Pietarin keskustaan asti ja siihen kuuluva asema kuuluivat yllättäen Suomen valtiolle ei Venäjälle. Samoin Venäjälle matkaavat hakivat passinsa Pietarissa olleesta Suomen passitoimistosta. Samoin tulli oli Suomen valtion. Kaikki passitoimiston dokumentit ja kirkonkirjat ym. ovat Suomessa kansallisarkistosa.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Pappako

  • Valoa vaikk' en näekään...
  • Viestejä: 78
Tervehdys Körttifoorumilaiset  :kahvi:

Suomalaisuuden juuret ja alkuperä on mieltähivelevän mielenkiintoista nöln tutkimusten valossa.  :icon_rolleyes:
Tunnettuahan on että Suomalais-Ugrilaiset kansat ovat Historiallisissa ja Esihistoriallisissa lähteissä muuttaneet Kansainvaellusten aikana jostain Ural - vuorten Juurelta länteen, jolloin toinen osa joukosta siirtyi nykyisen  Unkarin alueelle ja sitten toinen puolisko Suomensukuisista Kansoista vaelsi Balttian kautta Virosta Suomenlahden ylitse ensin rannikkoalueelle ja sitten myöhemmin sisäsuomeen Savoon ja Pirkanmaan tasalle. :kahvi:

 Nuo uudisraivaajat ja maahanmuuttajat sekoittuivat siten että syntyi erilaisia Heimoyhhteisöjä, kuten Varsinais-Suomalaisia. Uusmaalaisia, Hämäläisiä , Karjalaisia ja POHJALAISIA heimoja ja kulttuureita.  :)

Oman osansa tuohon heimottumiseen toivat lännestä saapuneet ihmiset kuten Skandinaavit ja Euroopasta tulleet mm. Hansakulttuurin mukana tulleet Tanskalaiset ja Saksalaiset maahanmuuttajat.  :039: :017: :kahvi:

Näistä syntyy Suomalaiset ja koko Suomenkieliset sukukunnat erilaisine variaatioineen.

Mainittakoon , että Jääkauden jälkeen varhaisella kivikaudella asutusta on ollut jo 10000 vuotta sitten maassamme , mutta tuolloin asuneista Skandinaaveista meillä ei vielä ole riittävästi tietoa Argeologisista tutkimuksista huolimatta. Arvellaan , että tuolloin Suomen Suurissa Saloissa asuivat Lappalaiset tai Saamelaiset jotka harrastivat luontaistaloutta ollen metsästystä ja Kalastusta sekä Poronhoitoa , kuten tiedämme. >:(

 Lappalaiset joutuivat väistymään vahvemman ( valloittajaheimojen  edellä) Sotaa ei tuolloin käyty vaan siirtyminen lienee ollut luonnonolosuhteiden sanelemaa. :icon_lol:

 Olemme siis kaikki nykysuomalaiset melkoiselta osalta noiden eri puolilta tulleiden kantasuomalaisten jälkeläisinä siis melkoisen sekalaista juuriltamme. :'( :) :-\ >:(

kalevalaisuus ja sen Perinteet elävät vieläkin vahvasti ja kansallispuvut ovat kauniisti kirjailtuja sekä koruilla kaunistettuja. Myytti Suomineidosta kauniine kultakutreineen ja Sinisine Silmineen on eletty todeksi Eloveeena Kauraryynipaketin kyljessä aina meidän päiviimme asti.  :icon_rolleyes: :icon_eek: :107:

KUKA MINÄ SITTEN OIKEASTI OLEN? Tuohon kysymykseen vastausta etsivällä on keinovalikoimina muutama väline. Sukututkimus avaa portteja sekä Kansallisarkistot ovat aarreaittoina tietoja haluaville. Kirkonkirjat ovat myös olleet aina tähänpäivään asti olleet aarreaittana. Jalkautumalla Kirkkomaalle katsomaan hautamuistomerkkejä sekä vanhat sukualbumit voivat olla arvokkaita kohteita kuten tiedämme.

Kaupparekisteriotteet ja vanhat Kruununvoutin asiakirjat ovat myös luotettavia kuten ISOISÄÄ etsimässä saatamme todeta . Paikkansapitämät tiedot saamme myös eri paikkakunnilla asuneista Talollisista ja Torppareista sekä Mäkitupalaisistakin pidetyistä luetteloista ja siitä aasinsiltana saamme myös johdetuksi Sukunimien mukaantulon. :icon_rolleyes: :icon_lol: :icon_biggrin:

 Sukunimilain astuessa voimaan 1800  luvun lopulla ja eritoten 1900 luvun alussa. Tällöin kiersivät Henkikirjoittajat kylillä ja kokosivat väkeä Pitäjissä jolloin kukin sai valita itselleen sopivan sukunimen jollei sitä aikaisemmin ollut.

 Tosin aatelisista ja paremman väen sukutaulut ja kuvat komistavat tänäpäivänäkin Linnojen ja Kartanoiden seiniä joista mennen ajan Komistukset tarkastelevat salongin asukkaita. Sukunimen saadakseen Henkikirjoittajalle ilmoitettiin kenen poikia sitä sitten oltiin ja esim Erkki Erkinpoika saattoi ostaa nimekseen Torpan maan mukaan Mäkitupa tai Kuusinen tai nimi yleensä valittiin asuinpaikan mukaan.

Komialtakuulostavia nimiä löytyy luettelosta kosolti ja siten myös Ruotsinkielisiä ja Suomenkieliisiä sukunimiä meillä on paljolti tuosta ajankohdasta johtuen. talonpojat muodostuivat tuon ajan keskiöön ollen kunnioitettuja kansakaunnan jäseniä ja siten talollisten luettelot ovat sukututkimuksen varmaa osaa mm. Pitäjiin oli koottu talollisten luettelo veroteknisistä syistä ja kruununveron määräämiseksi jonka suuruus riippui manttalien määrästä ja siitä kuinka monta tynnyrinalaa viöjaa siellä viljeltiin ja saatiin korjuuseen. kaikilla meillä tarpeeksi kauas mentäessä on enempi tai vähempi Multaa varpaittemme välissä. Juuremme ovat maalla useimmiten.


Nykytietämyksen valossa DNA- Tutkimus on se väline jolla saadaan kattava otos Suvusta ja Serkuista sekä myöskin Etninen alkuperäsi voidaan selvittää , jolloin paljastuu Kansallinen alkuperäsi .

 DNA - Tutkimus on luotettava kun sen otatetaan esim Lääkärin valvonnassa jolloin hän kirjoittaa siihen todistajana että DNA . joka otettiin on todellakin sinun omasi eikä lainattu.

 Todiste on tarpeen mikäli halutaan selvittää oletko mm. Kuninkaallista sukua tai alkuperää.

Perintöasiat sekä monet muutkin riidat on voitu luotettavasti todentaa ja ratkaista DNA- tutkimuksen avulla. ÄÄRITAPUAKSISSA isyystutkimus on osana DNA - tutkimusta niin haluttaessa Isyyden varmistamiseksi.

 No ISOISÄÄ etsittäessä emme kuitenkaan hautoja avaa vaan voimme luottaa Kirkonkirjoihin ja muihin perimätietoihin. Asiasta enemmän löytyy nykyisin Suomalaisistakin lähteistä ja mm My Heritage. fi sivustolta saa ilmaiseksi tietoa miten toimia , jos asialle on kiinnostusta. Kannattaa katsoa. :kahvi: :icon_lol: :eusa_angel: :039: :icon_rolleyes: :icon_eek: :icon_biggrin: :icon_cool:

Valoa , Illoa ja Rauhaa sekä Rakkautta kaikille Körttifoorumilaisille ja lukijoille yleensäkkin.....JUMALAN RAUHAA. :kahvi:

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15398
    • http://www.samila.1g.fi
Ihania nuo pienet suomenkielen virheet. "Kirkonkirjoihin ja muihin perimätietoihin" Kirkonkirjat eivät ole perimätietoa. "Muu" sana on tarpeeton ja harhauttaa.

My Heritage.fi on amerikkalaista alkuperää ja mormonikirkon aikaansaannoksia, kun he kastavat kuolleita sukulaisiaan uskoonsa. Käytä sitä jos ole valmis luovuttamaan tietosi amerikkalaisille. Suomalaisena käytän Suomen sukututkimusseuraa ja Suomen sukuhistoriallista seuraa, jonka mahtavaan skannattujen kirkonkirjojen arkistoon pääsee pienellä jäsenmaksulla osan ollessa ilmainen.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15732
Käsitys maahamme vaeltaneista suomalais-ugrilaisista on todettu vanhentuneeksi. Kielet, kulttuurit ja ihmiset ovat kulkeneet eri reittejä. Perimän tutkijat, arkeologit ja kielitieteilijät kertovat kukin omaa tarinaansa. Erityistä yhteistä juonta niissä ei taida olla.

Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4592
Minä teen työkseni sukututkimusta kirkkoherranvirastossa tilaajille, silloin kun muilta töiltä ehdin. Kirkonkirjatkaan eivät ole erehtymättömiä. Niissäkin on lipsahduksia, unohduksia. On myös inhimillisiä virheitä isyydestä. Avioliittoa solmittaessa on sulhanen saattanut tunnustaa morsiammen aviottoman lapsen, vaikka ei todellisuudessa isä olisikaan. On myös tietämättömyyttä jäänyt tunnustamatta lapsia, kun on luultu avioliiton solmimisen kuittaavan asian.

Kohdalleni sattui ikävä tilanne kymmenisen vuotta sitten. Olin Sijaistamassa virastossa kanslistin kesälomaa. Iäkäs, tuore leskirouva tuli pyytämään virkatodistusta auton myyntiä varten jo ennen perunkirjoitusta. Hän jäi istumaan ja odottamaan. Menin availemaan kirkonkirjoja. Niissä luki kahden ensimmäisen lapsen kohdalla: vaimon aviottomat, vain kolmas lapsi oli avioliiton aikana syntynyt.
Kysyin, pitääkö kaikki lapset näkyä virkatodistuksella. Kyllä. Oli vastaus.
Tutkin tarkkaan kirkonkirjoja. Katsoin eri vuosikymmenten aukeamat. Tutkin tarkkaan kaikki reunahuomautukset. Missään ei ollut mitään viitettä kahden vanhemman lapsen tunnustuksesta.
Kirjoitin siis niin kuin kirjoissa oli. Kun annoin virkatodistuksen leskelle, hän kauhistui. Miten tässä näin lukee. Kerroin, ettei mitään mainintaa tunnustuksesta ole. Voin kirjoittaa vain sen, mikä kirjoissa lukee.
Yhteisiä kaikki kolme lasta on, elettiin vain susiparina alkuun, totesi leski.
Ajattelin, että siinä on voinut olla papinkin osaamattomuutta, ettei ole ottanut tunnustusta puheeksi vihkimisen yhteydessä. Asia olisi varmasti tullut paremmin esille, jos parilla olisi ollut eri sukunimet. Heillä sattui olemaan kummallakin sama sukunimi, vaikkeivät sukua keskenään olleetkaan. Niin myös kaikilla lapsilla oli sama sukunimi, vaikka kahdella ensimmäisellä äidin mukaan ja kolmannella isän mukaan.
Pyryharakka

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15398
    • http://www.samila.1g.fi
äii:n veli oli naimissa Klaran kanssa ja aika pian ensimmäisen lapsen jälkeen hän kuoli, joten perheeseen jäi vain äiti ja poika. Mutta uskollinen Klara synnytti vielä kolme lasta, jotka olivat kaikki poikia. Kolmella pojalla oli sitten sukunimenä Klarasson. Tämä ei poikia miellyttänyt ja he ottivat saman sukunimen kuin vanhimmalla pojista oli. Heistä tuli kaikista Degerttejä. Sen pituinen tämä tositarina on.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4592
Olen jostai (ehkä Hesarista) lukenut näistä geenitesteistä. Sieltä on tullut ikäviäkin yllätyksiä. Sisarusparven keskellä onkin yksi, jolla on eri isä kuin muilla. Asiaa ei voi enää kuolleilta vanhemmilta kysellä, eikä elossa olevat sukulaisetkaan olleet asiasta perillä.

Minut on isäni sukulaiset tunnistaneet isän tytöksi korvista. Niinpä joskus leuhkin, että minulla on perintökorvat. Korvat peritty isältä ja korvakorut äidiltä.  :icon_cool:
Pyryharakka

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4389
^Minulla taas on isäni leuka: kärsimme kumpikin leukanivelten toistuvista sijoiltaanmenoista  :118:

Mutta kun isäni kuoli, en olisi ihmetellyt, jos pesänselvitykseen olisi ilmestynyt joku minulle tuntematon rintaperillinen jostakin. Ei kuitenkaan tullut.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 14314
Jänniä tarinoita.

Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4592
1944 muistaa varmaan vielä Karjapohjola nimisen teurastamon. Minun sisaruksillani on tapana leuhkia, että isä on kotoisin karjalasta ja äiti pohjolasta, niin me lapset olemme kotoisin Karjapohjolasta.  :003:

Silloin kun minua ei vielä ollut, perheemme muutti sinne ja tänne. Isä oli rautateillä, ja työn perässä piti muuttaa. Niinpä vanhemmat sisarukseni ovat usein sanoneet, etteivät ole mistään kotoisin.
Vieläkään meillä lapsilla ei ole tietoa, onko isän isä tehnyt koskaan virallista tunnustusta. Isäni kasvoi orpona tätinsä kasvattina. Sitten myöhemmin isoisä kuului kiinteästi perheeseemme, asuen luonamme. Ulkonäönkin perusteella ei virallista tunnustusta tarvittu. Toisaalta se olisi ollut kaikin puolin tärkeä isäni kannalta.

Karjalasta olen kokenut saaneeni puheliaisuuden, sekä sosiaalisuuden. Siskoni sanoo, että meillä on karjalaiset tiivisteet silmissä, kun ne niin herkästi vettä falskaavat.
Tunnistan myös itsestäni sanonnan: Ilo pintaan vaikk syän märkänis.  :023:
Pyryharakka

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 14314
Jees, kirjoittele lisää. :039:

Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4592
 :039:
Pyryharakka