Olemme taas pihassa, kun käväisimme kuorman polttokoivuja Peipporämeeltä. Reipas itätuuli, mutta ehkä juuri siksi oli runsaasti sääskiä kiusanamme. Nehän ovat nykyisin pystyneet muuntautumaan aerosolimyrkkyjä vastaan uusin menetelmin. Oon havaannu, jotta niiden kärsä on jotenkin ihomagneettista sorttia. Se lienee, pikaisen vilkaisuni jälkeen, kipeän piston saatuani jotakin ferrokitiiniainetta. Silmälasini kertoman mukaan menosuunta kärsässä on silikonoitu, joten pisto on nykyään nopea, että seniori ei ehdi reagoida, kun sahakin painaa. Lisäksi nykyiset itikanpistot paranevat vasta jouluksi, jos pisto on saatu ennen pääkörttejä heinäkuun alussa. Muuten menee uudenvuoden pyhiin, ellei peräti muuhun praasniekka-aikaan tammikuussa.
Paluumatka meni hyvin. Näimme tuulihaukan nousevan vakiopaikaltaan vanhojen heinäpaalien päältä. Se on kaunis, pitkäpyrstöinen haukka.
Asfaltille ajoin Punilla reippaasti nelosella, kun en ruvennut vaihtamaan pienemmälle, ettei vaihteitten tarvitsisi niin valittaa kovaa kohtaloaan. Viitoselle piti tietysti kiihdyttää, jolloin syntyi mahtava 25 m pitkä savuvana. Mutta ei sitä näkyä kauan kestänyt kerta niin tuuli edelleen.