Jossain on järjestetty uunanteko kursseja. Niihin on ollut niin tunkua, että läheskään kaikki halukkaat eivät ole mahtuneet mukaan. Kerran telkkarissa näyttivät arkun tehneitä miehiä. Siinä joku sitten tuumasi, ettei parane lihoa kovasti, jottei käy pieneksi.
Keveitä arkkuja on, mutta krematorioon ei pahviarkut kelpaa. Sinne pitää olla kunnon palava arkku. Käytiin työntekijäporukalla katsomassa Imatran krematoriota viime vuoden keväällä. Taisin silloin asiasta kirjottaakin.
Vaikka olen vielä onnellisen terve. Syön vain kolesterolilääkettä. Olen työni vuoksi sinut kuolemisen kanssa. Se voi tulla kelle hyvänsä, milloin hyvänsä. Monenlaisia mahdollisuuksia on. Nuorena aina ihmettelin kirkkorukousta: säästä minut pahalta äkkikuolemalta. Silloin ajatteli, että mieluummin äkkiä kuin pitkään kituen. Mutta nyt aikuisena ajattelen, että jonkinlainen valmistautuminen asiaan ei tekisi pahaa.