Kirjoittaja Aihe: Rakkaus ja sääli  (Luettu 4553 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26021
Vs: Rakkaus ja sääli
« Vastaus #15 : 31.01.18 - klo:20:08 »
Kun Jumala rakastaa, ja sen saa kokea, alkaa vähemmän lepseässäkin ihmisessä vaikuttaa hiljalleen nuo hengen hedelmät.

Armo, rauha ja laupeus eivät ole meissä synnynnäisiä. Ainakin se on niin harvinaista, että arvelen tällaisen ihmis-ihmeen olevan luotu jo lapsena taivasta varten.

Kun me arjen vastoinkäymisissä ja vaivoissa opimme synnin tekoon, pienempää pieninä ja isompaan isoina , meidät voi vain Jumalan lahjat, nuo mainitut armo, rauha ja laupeus kasvattaa paremmin elämän vaiheita kohtaamaan.
Silloin sääli voi kasvaa toimimiseksi, laupeus uhraukseksi ja rauha jaettavaksi.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Paikalla Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10435
Vs: Rakkaus ja sääli
« Vastaus #16 : 04.02.18 - klo:09:55 »
Olemme armosta pelastetut, siis armon kai tulisi toimia kasvattajanamme.


Muistelen virttä jossa taidettiin sanoa "Kaikki armoa, minkä suopi. Armo taivasta varten kasvattaa".

"Armo" sellaisenaan ei ole kuin sana, mutta tässä sisällöksi annetaan "kaikki".  Kaikki, mitä meille tapahtuu, hyvä, paha, oikeudenmukainen, väärämielinen, lohdutus ja ymmärrys, julmuus jolta ei välty varmasti kukaan,  terveys, sairaus, kärsimys, ilo, suru.  Sellainenkin siis, mikä ei varmaan ole Jumalan tahdon mukaista kuten, no, toisten puolelta tulevan rakkaudettomuuden kohteeksi joutuminen.

Myös ne "miksi"-hetket, joiden ei tarvitse sisältää edes kapinaa. Toista on sysätä kyselijän ajattelu radalle, joka vie päätelmään, kyllä Jumala on mutta yksittäisestä henkilöstä Hän ei piittaa. Kysymykseen, tulisiko ihmisen oman kirkkomme opetuksen mukaan ajatella että Jumala johdattaa, tässähän se vastaus siis on.  Olkoon, että termi oli kömpelösti valittu ja väärän herätysliikkeen poterosta löytynyttä. Luther puhuu Jumalan "oikean ja vasemman käden" työstä, mutta pitää osata teologiaa keskustellakseen pappien kanssa.  Ei se haittaa, opiskelu avartaa monin tavoin.


Mikähän herännäisyyden meänkielellä olisi tuo sama asia ilmaistu oikein ja "alatien körtille" ymmärrettävällä tavalla? 

 
« Viimeksi muokattu: 04.02.18 - klo:10:03 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5981
Vs: Rakkaus ja sääli
« Vastaus #17 : 21.03.18 - klo:16:54 »

Rakkaus on sellainen asia, että ei sitä oikein voi sanoin selittää.

Korinttolaiskirje 13 on yleensä mainittu rakkauden sisällöstä millainen se parhaillaan on, mutta on se kyllä kaikkea sitä vastapäinkin.

Korkeaveisuussa rakkaus on kuvattu kuin:
 Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.

Eli ei lempeä ja kärsivällinen kuten korinttolaiskirjeessä.

On muuten kivasti tässä linkissä laitettu vuoropuheluun korkeaveisu.
http://raamattu.fi/1992/Laull.html
Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26021
Vs: Rakkaus ja sääli
« Vastaus #18 : 21.03.18 - klo:17:40 »
Ymmärrän sääliä olevan ainakin kahdenlaista. On osaaottava ja ymmärtävä sääli.
On myös alentuvaa sääliä joka jos itseä kohtaa ei tunnu mukavalta.

Ymmärtävä ja säälivä ihminen on empaattinen.
Yläpuoleta säälivä vaikuttaa omanarvontuntoiselta, ja oikeastaan se vasta onkin säälittävä asenne.

Kun sääli muuttuu teoiksi, se on silloin orastava rakkaus. Kohteita on määrättömästi.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15506
Vs: Rakkaus ja sääli
« Vastaus #19 : 21.03.18 - klo:19:33 »
Se ei ole sääliä, että sanoo toista säälittäväksi. Se on väheksymistä ja halveksimista.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5981
Vs: Rakkaus ja sääli
« Vastaus #20 : 23.03.18 - klo:21:04 »

Skolessa isommat kundit sanoi, et sääli on sairautta.

No on se minustakin joskus ja aika useasti.

Mua hermostuttaa, kun moni valittaa ihan turhasta ja kerjää sääliä.
En pääse irti tästä tupakin himosta tyyliin.
Huh silloin, kun itse lopetin 20 vuotta sitten, niin niiden huumehelvettien jälkeen ei ollut kuin naurun verran päästä eroon tupakasta.
Tai kun joutuu herään aaumulla tai mitä tyhmiä valituksia on ja sitten kun valitat, nin sos media ja kaverit yrittää sonoa. Kyllä se siitä ja ymmärrän.
Itte sanoisin koeta jättää valvominen ja ota ittees niskasta moneen asiaan.

Mutta kait se on, että pitää olla vaan sääliä.
Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26021
Vs: Rakkaus ja sääli
« Vastaus #21 : 21.05.19 - klo:08:59 »
Rakkaus on sydämestä tulevia tekoja.

Vanhin lapsenlapsenlapsemme on siitä asti kuin oppi kävelemään tuonut meille lahjoja.
Milloin kiviä, käpyjä, oksia,voikukkia, milloin kirjeitä joihin on kirjoitettu Rakastan sinua.

Tänään aamupuuron jälkeen hän sulkeutui makuuhuoneeseeni ja kielsi tulemasta.
Sitten kuului: Saa tulla !

Hän oli pedannut sänkyni ja laittanut päiväpeitonkin !

                                                                             :057:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Paikalla Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10435
Vs: Rakkaus ja sääli
« Vastaus #22 : 26.05.19 - klo:01:04 »
Sääli on lämpimän sydämen lahja, jota ei pidä halveksua.(Tolkien). 

Luulen että sen vastaanottaminen edellyttää nöyryyttä, samoin ettei se suinkaan ole näivettynyttä laupeutta. Eiköhän kyseessä ole samaa merkitsevä, hieman vanhempi sana.

Ylenkatse kai on säälin vastakohta.
"..............

Muistan tarinan rikkaasta miehestä, joka oli juuri asettumassa jouluaterialle. Hänen luokseen pääsi erehdyksessä palveluskunnan ohitse riekaleisiin puettu nälkiintynyt kerjäläinen, joka pyysi leipäpalaa. Rikas mies oli huutanut: Ajakaa tuo heittiö ulos! Hän tärvelee tunnelman... hän riistää sydämen rinnastani.

Tämä oli sellainen monesti toisteltu juttu psykoterapiakoulutuksessa, kun käsiteltiin affektien kuormittavuutta.  Puhuttiin siitä, kuinka raskasta on kokea myötätuntoa eli laupeutta eli sääliä.  Se tunne saattaa olla niin raskas kannettava että huono- osaisuutta on kartettava vain siitä syystä.

Ne pakottaisivat tekoihin, se on tietysti totta myös.
« Viimeksi muokattu: 26.05.19 - klo:01:12 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.