Meillä on ikioma tuuliviiri. Se tuli romujen joukossa, kun teimme pojan edellisen ok-talon remontin. Asensin sen aitan eteläpään katolle. Siitä tuli meille uskollinen palvelija, joka vinkumatta tuulessa kuin tuiskussa näyttää tuulen suunnan. Nyt tuulee melko tarkasti pääpohjasta. Hevosen pääpuolessa on vähemmän neliösenttejä peltilevyssä kuin lautasten ja hännän puolella, siitä syntyy voima, että hevosen pää on uljaasti koholla tuuleen päin. Hämärässä en erota kumpi on hepan etu- tai takapää, niin kävi tänäkin aamuna. Jos ensi kesänä muistaisi maalata hännän puolen valkoiseksi, niin olisiko vaiva sillä korjattu. Ainhan voin käyttää kiikariakin, mutta sellainen tuntuu orjalliselta. Lämpötila on pari astetta plussan puolella.