Kirjoittaja Aihe: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV  (Luettu 18990 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 12976
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
« Vastaus #105 : 10.04.18 - klo:11:19 »
Jatkan vielä: v 1966 siirryttiin 5-päiväiseen työviikkoon, että siitä johtuivat ne yksinäisyyden viikonloput.

Poissa donpate

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1279
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
« Vastaus #106 : 13.04.18 - klo:13:53 »
Haapasalon jutut oli oikeastaan luettu jo ekassa kirjassa, toinen ei tuonut paljon uutta. Joitain asioita tarkistelin Googlen kautta, esim rakentaako Kiina tosiaan 4-kaistaista tietä Silkkitien pohjalta, no ei taida varsinaisesti tietä rakentaa, mutta jonkinlainen juna yhteys saattaa olla kyseessä. OK, mutta onneksi en rahojani tähän uhrannut kun kirjaston kautta sen hain.
Usein oli viittauksia 30 päivää sielä ja täällä sarjoihin, joten jos Villen reissut kiinnostaa niin kirjastoon tai sitten YLE areenaan. Ei näitä kannata kotin ostaa.
 Nyt menossa Matti Röngän Isä poika ja paha henki. Puolivälissä olen ja takuuvarmaa Rönkää. Ihailen (?) hänen verbaalisuuttaan näissä kirjoissa. Jos ei tunnistaudu lukumieheksi tai naiseksi niin näistä olisi helppo aloittaa. Teksti on helppolukuista ja "kilttiä", pahimmat alatyyliset jutut on maltettu jättää pois.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 24813
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
« Vastaus #107 : 13.04.18 - klo:17:35 »
Tunnistan omat Rönkä-kokemukseni samoiksi . Aloin luettuani arvostaa häntä paljon enemmän kuin pelkkänä uutistoimittajana ja ' vaalitoimitsijana'.

Nyt on vain niin, että olen jo elänyt dekkari- ja romaanilukemistojen ohi, yli tai alle. Toisin sanoen olen ottanut takapakkia kuten kunnon Ravun tuleekin.

Kun nyt olen lopettelemassa Elina Vaaran elämän kertaa löysin omien kirjojen joukosta myös hänen Valitut runonsa.

Elämänkerrassa kerrotaan Tatu Vaaskivenkin kiinnostuksesta Charles Baudelaireen jonka Pahan kukkia on Yrjö Kaijärvi suomentanut. Yrjö Kaijärvi taas liittyy Padasjokeen ja Lepaan puutarhaopistoon, jotka minunkin elämäni polku on kohdannut. Kaijärvi oli Elina Vaaran ystävä ja Italian matkakumppani.

Tyyni Tuulio myöskin oli Elina Vaaran ystävä ja 'mesenaatti' antamalla Danten ja Tasson ja Petrarcan teoksien suomennostehtäviä Elinalle.

Siis, palailen nuoruuteni lukemisiin runojen ja muistelmien kautta.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa donpate

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1279
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
« Vastaus #108 : 13.04.18 - klo:19:09 »
Joo, nää Röngät ym dekkarit on ollut paljolti "aivot narikkaan" osastoa ton hitaamman luettavan välissä. Saa nollattua homman ennenkuin aloittaa taas jonkun vakavamman kirjan, takana on niin monta holokaustiin liittyvää kirjaa.
 Sain nipun jossa on muutama Soininvaaran kirja ja tää Rönkä jota en ollut lukenut, tulivat oikeastaan hyvään väliin. Samassa nipussa oli muutamia teoksia Mannerheimista ja yhden välissä oli pieni kirjekuori jossa oli kiitosteksti ja alle printattu  Suomen Marsalkka Vapaaherra Mannerheim. Harmi että nimikirjoitus puuttuu, kirje on osoitettu lotalle joka on asunut ihan tässä lähistöllä, ja päivätty 4.6 -42.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 24813
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
« Vastaus #109 : 13.04.18 - klo:20:28 »
Samalla kaavalla olen toiminut. Kun syvennyn vanhoihin kirkko-isiin ja mystikoihin otan väliin muutaman Enni Mustosen tai Pirjo Tuomisen rompsun. Tosin viimeisin Tuominenkin käsitteli sisällissotaa, joka on toinen samanlainen aihe joka vaatii väliin
aivojen nollaamista.
1918 tapahtumista olen lukenut monta kirjaa ja niitten lisäksi on lehdissä ollut vaikka kuinka paljon nyt 100-vuotis merkeissä.

Nyt olen alkanut lopettaa aikakauslehtien tilauksia, sillä enää en ehdi käyttää aikaa niiden ' antiin'. Jos tytär jää Suomen Kuvalehteen, niin aion lopettaa myös Kotilieden tilauksen, sillä koen senkin turhaksi ja tarpeettomaksi.Viikko-HS tulee vielä mutta olen 'ylös-sanonut' jatkon.

Paikkakuntamme oma ESS ja Hengellinen Kuukauslehti ja SK jäävät vielä. ESS siksi että aamu-hetkeemme kuuluu yhteinen lehden luku ajatuksenvaihdoin aamukahvin jälkeen. Lehti jakaantuu A ja B osiin, kummallekin jompikumpi ja sitten vaihdetaan.

YLE nettisivut on antoisa, ja netissä on jos jotakin kivaa päivittäin. :023:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 24813
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
« Vastaus #110 : 16.04.18 - klo:12:50 »
Lahdessa on kirjastopalveluissa katko 9. -22.4 ja verkkokirjastossa 2.5. asti.
No hätä, tulee luettua omasta hyllystä josta olen vähitellen poistanut vanhoja huonokuntoisia kirjoja ja lahjoittanut jälkeläisille yhtä ja toista.

Kuitenkin nappasin viime käynnillä kirjaston eteisen Ota Pois-hyllystä Dickensin
David Copperfiel´n 2 osaa.

Sain vihdoin Elina Vaaran elämänkerran luettua ja aloitin David Copperfieldin. Olen sen ammoin lukenut, mutta tämä tuntuu nyt kuin uudelta. Nimet kyllä muista Peggotyn ja Betsey Trotwoodin sekä Yarmouth´n kaupungin jonne saapumistaan David kuvaa hauskasti. " Latuska maa kohtaa latuskan meren, soisin muutamia kumpujakin olevan " ( lainasin muistista ).

Vanha proomu jossa Peggoty-sukua asuu kuin talossa on kovasti pienen Davidin mieleen.
 Lähdenkin tästä tuon mainion kirjan kimppuun. Kirja on varsin hyväkuntoinen, lähes käsin koskematon, sekä kirjaimet sopivan kokoisia. Toisin on Walter Scott´n Ivanhoe, jonka senkin otin po. hyllystä. Kirjasinkoko on terveille nuorille silmille präntättyä. Painos 1950-luvulta.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 24813
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa donpate

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1279
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
« Vastaus #112 : 16.04.18 - klo:14:49 »
Rönkän jälkeen luen nyt Lauri Karenin kirjaa "Aatos Erkko yksityinen valtiomies". Ekat 30 sivua oli sellaista suitsutusta että mietin hetken viitsiinkö lukea kirjaa loppuun. Kävi oikein sääliksi Aatosta kun mainittiin ettei Aatos saanut kokea kodin lämpöä ja koki isän tuen puutteen poikavuosiensa raskaimmaksi muistoksi. Esimerkkihahmoksi jäi kuulemma isoisä, jota hän ei kuitenkaan koskaan ehtinyt tavata (sivu 39).
Hyvin vahvasti nousi jo tässävaiheessa mulle ajatus siitä että meillä jokaisella on oma ristimme, joka on sovelias juuri meille.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 24813
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
« Vastaus #113 : 16.04.18 - klo:15:26 »
Juu. Ei käy kateeksi rikkaat, heillä on omat taakkansa.

Onko tämä kirjasi uusi kirja ? Luin buffin jostakin Erkko-kirjasta josta käy ilmi kuka oli
hän joka vaikutti sodan ajan politiikassa kulissien takana, eli Paasikiven  takana ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa donpate

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1279
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
« Vastaus #114 : 17.04.18 - klo:18:05 »
On se se uusi kirja. Itse asiassa sodan aikana vaikuttaajna toimi Aatoksen isä Elijas, Aatos nousi liikkeelämään vasta Kekkosen aikaan, hän oli  syntynyt 1932. Isänsä oli kyllä vahvasti myös politiikassa mukana.
Erkko oli halunnut että kirja julkaistaan vasta hänen kuoltuaan, oli tietoinen kirjan tasosta (?), sen verran kevyeksi opus jäi että en yhtään ihmettele. Onhan hänen elämänsä silti arvokas.En ole hänestä muita elämänkertoja lukenut mutta jos vertaa esim Pekka Herliinistä kirjoitettuun elämänkertaan "Koneen ruhtinas" niin kyllä opukset on aivan eri maata.
Pienenä hauskana yksityiskohtana  kirjassa mainitaan että kun aikanaan Linnan "Tuntematon sotilas" ilmestyi, niin kriitikko Toini Havu oli haukkunut sen HSn palstoilla pataluhaksi, samoin teki August Ahlgvist aikoinaan kun haukkui Kiven "Seitsemän veljestä" kansakunnan häpäisijänä!
Jotta historia toistaisi itseään tuomitsen tämän kirjan kehnoksi elämänkerraksi   :041: :026: :038:


Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8134
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
« Vastaus #115 : 18.04.18 - klo:05:58 »

   Donna Leon: Kasvot kuvassa

Päähenkilö sotkeutuu jätebisnekseen. Merillä seilaa kaksi alusta täynnä ydin- ja muuta vaarallista ongelmajätettä eikä mikään instanssi tai valtio huoli ellei sovita hinnasta, joka on korkea.
En jaksa enää kysyä, mikä tämän hyvinvoinnin hinta on. Se olisi tyhmä kysymys. Mehän tiedämme sen, ja uskomme ratkaisun löytyvän. Toivomme onnistuvamme. Luotamme innovaatioihin. Olemme pellejä. Emme pelkää.

Seitsemännet juhlat Nivalassa :052:
5.-7.7.2019 järjestettävät juhlat ovat jo seitsemännet Nivalassa. Juhlien tunnuslause on Armossa avarassa.
Juhla-alue sijaitsee Kyösti Kallion koulun ja Kalliosaarentien välisellä kentällä - aivan kaupungin keskustan tuntumassa.

https://herattajajuhlat.fi/

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 24813
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
« Vastaus #116 : 18.04.18 - klo:08:23 »
Donna Leon on ' dekkaristeista' parhaimpia. Hän näkeerikollisuuden ytimeen. Italiassa sen pahin ilmentymä on korruptio.

Donnan kirjoissa on historiaa, kulttuuria, mainiota ruokaa ja perhe-elämän pieniä onglemia, ja huumoria !

Sen sijaan raakuuksia esiintyy harvemmin.

 :023: :023: :023:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 24813
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
« Vastaus #117 : 23.04.18 - klo:18:00 »
Olen lukenut yhden Torsti Lehtisen kirjan Sören Kierkegaardista. Nyt sain päähäni että täytyy lukea jotakin S.K:n itse kirjoittamaa.

Kirjastossa käydessämme jätin tilaukseen Kuolemansairaudetnimisen teoksen josta lyhyt luonnehdinta:

Kierkegaard-tutkimuksen kannalta vielä merkittävämpi kohta on Kuolemansairauden
ensimmäisen osan alku, jossa kirjan kirjoittaja Anti-Climacus määrittelee, mikä on ihminen. Ihminen on hänen mukaansa ”henki” (Aand), joka puolestaan on ”minuus” (Selvet, itseys), ja minuus on ”suhde”, joka suhteutuu itseensä, tai se, että suhde suhteutuu itseensä. (”Suhteutuminen” tarkoittanee tässä paitsi mielikuvituksen ja ajattelun, myös tunteen ja tahdon itsereflektiivisyyttä.) Suhteena ihminen on äärettömän ja äärellisen, ajallisen ja ikuisen, vapauden ja välttämättömyyden yhdistelmä, ”synteesi” – sellainen synteesi, jonka on asettanut joku ”toinen”. Jotta ihminen olisi oma itsensä, olisi hänen ensinnäkin haluttava olla oma itsensä. Toiseksi hänen olisi suhteuduttava itseensä ”läpinäkyvästi” sen mahdin varassa, joka on hänet asettanut. Jälkimmäinen ehto toteutuu, kun ihminen elää uskon varassa.

Ellei jälkimmäinen ehto toteudu, ihminen on aina epätoivoinen – joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Epätoivo on siis pohjimmiltaan puuttuvaa tai vääristynyttä suhdetta ikuiseen, so. Jumalaan. Ihminen on epätoivoinen ensinnäkin, jos hän ei suostu olemaan oma vaatimaton itsensä, vaan haluaa olla oma itsensä – ts. haluaa olla omassa varassaan (= olla itsensä herra, olla itsensä jumala). Mutta ihminen on epätoivoinen myös, jos hän haluaa olla olematta oma itsensä (= jos hän pakenee itseään Jumalan asettamana synteesinä). Toisaalta ihminen on pohjimmiltaan epätoivoinen silloinkin, kun hän ei tiedosta olevansa epätoivoinen, jos hän ei perusta olemassaoloaan Jumalaan syntisenä ihmisenä (= läpinäkyvästi), Kristukseen uskoen ja kuuliaisena Kristukselle. Epätoivo on toisin sanoen oire siitä, että ihmisellä ei ole uskoa – siis siitä, että ihminen on synnin vallassa.

Kuolemansairaudessa Anti-Climacus käy lävitse epätoivon muodot ja epätoivon kehittymisen tiedostamattomasta ja passiivisesta epätoivosta yhä tietoisempaan ja aktiivisempaan. Kehityskulku on kuin eksistenssitasojen teorian varjokuva. Alussa ollaan epätoivoisia jostain välittömän olemassaolon rikkovasta menetyksestä, sitten yritetään epätoivoisesti ottaa oma elämä haltuun ja, kun tässä epäonnistutaan, uhmataan lopulta epätoivon vallassa Jumalaa ja kieltäydytään vastaanottamasta apua. Siinä missä Johannes Climacus hahmottelee tien iäiseen autuuteen, Anti-Climacus hahmottelee tien yhä intensiivisempään epätoivoon ja ainoastaan viittaa uskon ja autenttisen eksistenssin mahdollisuuteen.
..
Valtava kiinnostukseni siihen mikä on ihminen, kuka minä olen ja miten oppia tuntemaan itsensä jatkuu edelleen.

S.K. " Jotta ihminen olisi oma itsensä, olisi hänen ensinnäkin haluttava olla oma itsensä. "

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa donpate

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1279
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
« Vastaus #118 : 23.04.18 - klo:18:52 »
Luin Onni Pallasten kirjan Rukajärven sissit, kirja on dokumenttinoveli jossa "urhot" esitellään oikeilla nimillään. Hurja tuhoamisretki vihollisen linjojen taakse kertoo miesten tunteista tuskista ja vaiheista, on uskomattomia selviytymistarinoita ja tappioita.
Muistan näitä sodan käyneitä jalka- ja käsipuoli miehiä, -60 luvulla he olivat vielä aika yleinen näky.
Nyt Jakko Sipilän "Mitään salaamatta".

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8134
Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
« Vastaus #119 : 24.04.18 - klo:05:00 »

    Harkitsen Miki Liukkosen 0:n jatkamista. Kymmenen sivua olen lukenut. Kirjaston viidestä uusimiskerrasta on vielä yksi jäljellä.



Seitsemännet juhlat Nivalassa :052:
5.-7.7.2019 järjestettävät juhlat ovat jo seitsemännet Nivalassa. Juhlien tunnuslause on Armossa avarassa.
Juhla-alue sijaitsee Kyösti Kallion koulun ja Kalliosaarentien välisellä kentällä - aivan kaupungin keskustan tuntumassa.

https://herattajajuhlat.fi/