Kirjoittaja Aihe: Muistelus Lapuanjoen varrelta  (Luettu 38502 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16695
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #120 : 08.12.19 - klo:11:41 »
Isäni toimi sodan jälkeen agrologina karjalaisen siirtoväestön kontaktihenkilönä valtion suuntaan. Meille joskus soittaneet henkilöt puhuivat voimakkaalla Karjalan murteella. Isäni ymmärsi siirtoväestön aseman ollen itsekin Kuusamosta lähtenyt tietäen, että kodin ruusvallikivet olivat vain 2,5 km rajasta, sen väärällä puolella. Monta kertaa hän huolehti, että jollekin oli tullut oma maapaikka liian huonoon kiveliöön.
Poikosena en ymmärtänyt eroa luterilaisen tai idän kirkon välillä, sillä on todennäköistä, että sellaisesta eivät vanhempani koskaan puhuneet.
Kirjoista olen lukenut, että hyvin monta kertaa tuli karjalainen evakkoperhe huonosti kohdelluksi yrittäessään päästä siihen taloon, johon kunnallinen viranomaishenkilö oli perheen "käskenyt" mennä.
Mutta on toisenlaisiakin esimerkkejä, että evakko- ja vastaanottanut perhe pitivät yhteyttä vuosikausia sodan jälkeen.

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2441
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #121 : 08.12.19 - klo:12:39 »
Isäni toimi sodan jälkeen agrologina karjalaisen siirtoväestön kontaktihenkilönä valtion suuntaan. Meille joskus soittaneet henkilöt puhuivat voimakkaalla Karjalan murteella. Isäni ymmärsi siirtoväestön aseman ollen itsekin Kuusamosta lähtenyt tietäen, että kodin ruusvallikivet olivat vain 2,5 km rajasta, sen väärällä puolella. Monta kertaa hän huolehti, että jollekin oli tullut oma maapaikka liian huonoon kiveliöön.

Poikosena en ymmärtänyt eroa luterilaisen tai idän kirkon välillä, sillä on todennäköistä, että sellaisesta eivät vanhempani koskaan puhuneet.

Kirjoista olen lukenut, että hyvin monta kertaa tuli karjalainen evakkoperhe huonosti kohdelluksi yrittäessään päästä siihen taloon, johon kunnallinen viranomaishenkilö oli perheen "käskenyt" mennä. Mutta on toisenlaisiakin esimerkkejä, että evakko- ja vastaanottanut perhe pitivät yhteyttä vuosikausia sodan jälkeen.
Valitettavasti Lapuan joen varrella karjalaiset evakot törmäsivät usein ivaan, ja heitä haukuttiin ryssiksi, vaikka luterilaisinakaan he eivät olisi muuten erottuneet valtaväestöstä kuin puhumalla kaakkoismurretta. Karjalan murretta ei ole olemassakaan, sillä Luovutetun Karjalan alueella puhuttiin  kaakkoismurteita.

"Suomen kielen kaakkoismurteet eivät ole murteistona kovin yhtenäinen ryhmä. Kaakkoismurteita puhuttiin ennen vuosien 1939–1944 sotia alueella, johon kuuluivat Karjalankannas ja Viipurin länsipuoliset pitäjät Virolahtea, Miehikkälää ja Luumäkeä myöten. Pohjoisraja on hieman ongelmallinen, sillä jotkut pitävät Lemin seudun ja Sortavalan seudun murteita savolaismurteina. Myös Suomenlahden itäosan saaret Haapasaarta ja Suursaarta lukuun ottamatta lasketaan kaakkoismurteiden alueeseen. Kaakkoismurteisiin kuuluvat vielä Inkerin suomalaismurteet, ns. inkerinsuomi."

Lähde

Kotimaisten kielten keskus https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit_artikkelit_ja_esitelmat/artikkelit/karjala_kieli_murre_ja_paikka#Suomenkielenkarjalaismurteet



Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16695
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #122 : 08.12.19 - klo:18:49 »
Tylyä kohtelua taidettiin antaa ympäri Suomea evakoille.

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2441
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #123 : 09.12.19 - klo:09:19 »
Tylyä kohtelua taidettiin antaa ympäri Suomea evakoille.
Tuo on aivan totta, toki osa karjalaisista evakoista sai erittäin hyvääkin kohtelua valtaväestöltä. Luovutetun Petsamon ortodoksiset kolttasaamelaiset, ja Luovutetun Kuolajärven, nykyisen Sallan, luterilaiset metsäsaamelaiset saivat huonomman kohtelun kuin karjalaiset. Luovutetun Petsamon Suonikylän koltat evakuoitiin Sevettijärvelle, Paatsjoen koltat Ivalon koillispuolelle ja Petsamon koltat Mustolaan, Sarmijärvelle Nellimiin ja Sevettijärvelle. Koltat asutettiin valtion rakennuttamiin standardimallisiin kolttakoteihin. Kuolajärveläiset evakot joutuivat aloittamaan elämänsä alusta uusilla seuduilla. Suomelle jäänyt osa kuntaa jälleenrakennettiin ja sen uudeksi kirkonkyläksi tuli Märkäjärvi, jota nykyään kutsutaan Sallaksi. Menetetty Vanhan Sallan alue on nykyisin suureksi osaksi asumatonta erämaata.

Lähteet

Leuddit ovat kolttakansan salattu muisti           https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/06/16/leuddit-ovat-kolttakansan-salattu-muisti#media=104438

Kuolajärveltä Sallaan   https://www.arktikum.fi/nayttelyt/uutiset/kuolajarvelta-sallaan.html
« Viimeksi muokattu: 09.12.19 - klo:09:25 kirjoittanut luterilainen »

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16695
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #124 : 09.12.19 - klo:11:10 »
Hyvä, että kirjoitit Petsamon aiheesta. Itse luin juuri erään po aihetta käsittelevän kirjan Sotasaalis.

Suomen lähihistoria luovutetun alueen osalta on aina kiinnostanut ja evakuoidut asukkaat siinä ohessa. "Hakola 172" oli Lb-keskuksemme numero, johon kotona hyvin usein vastasin siellä tarunhohtoisessa Lapuanjoen tangomaassa asuessani. Toisessa päässä oli Karjalan murretta haastava isäntä. Kysyttiin, että koskahan asutusneuvoja ehtisi tulemaan "ko meill`on rahat ihan lopussa, mutt´tie on tehty". Alussa isäni maksoi niitä raivauspalkkioita salkustaan, mutta pian se muutettiin paremmaksi systeemiksi, että saivat rahan pankista. Isällä oli pieni puukonnysä rahojen kanssa salkussa ja äitini oli sitä mieltä, että revooli pitäisi edes olla.


Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2441
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #125 : 09.12.19 - klo:11:32 »
Viimeiset evakuoidut asukkaat tulivat Petsamon kyljessä olevalta Inarin Jäniskosken–Niskakosken alueelta, joka myytiin Neuvostoliitolle vaihtamalla se Suomen maksettavina olleisiin saksalaissaataviin vuonna 1947. Jäniskosken–Niskakosken alue ei kuulunut Neuvostoliiton alkuperäisiin aluevaatimuksiin.

Neuvostoliittoa alueessa kiinnosti se, että siellä oli sijainnut vesivoimalaitos. Saksalaiset olivat räjäyttäneet sen perääntyessään Lapin sodan aikana, mutta paikka oli tärkeä. Kun sinne rakennettaisiin uusi voimala, saataisiin siitä energiaa Neuvostoliitolle siirtyneen Petsamon nikkelikaivoksen pyörittämiseen.

Lähteet

Suomen ja Neuvostoliiton rajaa piti muuttaa vielä 1947 – tämän alueen Stalin halusi  https://www.is.fi/suomi100/art-2000005073369.html

Sopimus Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton kesken Suomen Tasavaltaan kuuluvan Jäniskosken vesivoimalaitoksen ja Niskakosken säännöstelypadon alueen liittämisestä Neuvostoliiton alueeseen                       

http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1947/19470009/19470009_2

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16695
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #126 : 09.12.19 - klo:13:47 »
SNT-Karjalan kirjailija Sven Lokka kirjoitti trilogiansa viimeisessä kirjassa miksi muuttolintu ei palaa juuri mainitun voimalaitoksen töistä. Saivat siellä suomalaisetkin olla töissä. Silloin oli luottoa puolin ja toisin enemmän kuin nyt.
Luottamuksen puute on käsinkosketeltavissa sisäpolitiikan henkilöiden kesken. Erityinen inho näytetään persuja kohtaan.
Velivainaja asuessaan Alahärmän Korpelassa oli Vennamon miehiä. Mikäs siinä, Vennamo ollessaan ASO:n johtajana piti nyörit näpeissään ja rintamamiehet tulivat asutetuiksi uusille asuinsijoillensa.

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2441
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #127 : 09.12.19 - klo:15:51 »
Porkkalan evakot pääsivät palaamaan takaisin vuonna 1956, kun Neuvostoliitto palautti Porkkalan takaisin Suomelle. :)

Lähde

Puna-armeija purki sotilastukikohtansa ja palautti Porkkalan yllättäen

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/22/puna-armeija-purki-sotilastukikohtansa-ja-palautti-porkkalan-yllattaen

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16695
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #128 : 09.12.19 - klo:19:24 »
Näppärästi siirryt paikasta toiseen. Hyvä niin, sillä saadaan tälläkin forumilla lähihistoriaa kerratuksi.

Teknologia oli aseteollisuudessa mm kuljetusvälineiden osalta kehittynyt niin hyvin, että naapuri ei tarvinnut hankalasti huollettavaa tukikohtaa enää Suomen sisällä. Sille riitti se, että Eestin rannikolla olisi ollut riittävä merikuljetusarsenaali käytössä hyökkäysjoukolleen. Hyökkäys rannalta rannalle ja kapeahko meri siinä välissä oli jo moneen kertaan jossakin harjoiteltu. Hyvä Suomelle, sillä omistajat pääsivät kotiinsa.

Olen käynyt po alueella monet kerrat. Viimeksi siellä käydessäni Venäjälle menevät autot tuotiin siellä satamaan ja niitä jouduttiin ajamalla keräämään odotusalueille. Siinä oli monelle ajokortin omaavalle työtä muutamaksi vuodeksiko, en nyt asiaa tarkalleen muista?  Sittenhän tilanne muuttui kuin veitsellä leikaten, eikä Suomen huolintapalveluja enää tarvittu.

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2441
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #129 : 10.12.19 - klo:09:34 »
Näppärästi siirryt paikasta toiseen. Hyvä niin, sillä saadaan tälläkin forumilla lähihistoriaa kerratuksi.
Pian Suomen Turussa julistetaan joulurauha, joten mielestäni meidän nykyisen rauhan ja yltäkylläisyyden aikana elävien on hyvä muistaa lähihistoriastamme, miten Lapuanjoen varrellakin joulurauha sai jo sanana silloin syvyyttä. Huolet olivat silloin erilaisia maamme itsenäisyyden ollessa sodan jälkeen löyhissä kantimissa säännöstelyn ja pula-ajan keskellä. Vasta vuonna 1954 ostokorteista luovuttiin lopullisesti, mutta meidän on syytä muistaa, ettei kaikissa kodeissa joulu ole tänäänkään kulutusjuhlaa vaan arkista selviytymistä lapsiperheiden köyhyyden ollessa todellisuutta.
« Viimeksi muokattu: 10.12.19 - klo:09:39 kirjoittanut luterilainen »

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16695
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #130 : 10.12.19 - klo:10:58 »
Kyllä köyhyys on tosiasia. Muistan kahvin vaputumisen siinä, että eka vapaat paketit olivat pieniä. Kahvi oli varmaankin kallista, että meitä lapsia yritettiin innostaa kahvilakkoon. Hyvin pian havaattin, että ei kannata niillä liksoilla :003:. Kotini oli humaani ja aikalailla vapaamielinen, että tenavatkin saivat kahvia. Osaksi siinä oli sumppia, koska vanhat porot käytettiin uusien mukana. Ei siitä melua tehty missään perheessä.

Sodanjälkeisen ajan eväissä oli puutteita, koska ainakin minulla oli usein kipeitä ajoksia olkapäissä. Kansakoulussa kerran hävetti, kun minulta pääsi itkuntapainen, kun jalkapallo osui olkapäähäni ja se sattui. Samalla kertaa kuitenkin ajos purkautui ja se näkyi siinä, että paitaan tuli verenpunaa. Opettaja lohdutteli ja iltasella oli vielä soittanut äidilleni tapauksesta. Kysyttäessä läksyistä oli vakiovastaus mielessä "ei ole kuin laulua, leikkiä ja laskentoa, siitäkin wanha läksy".

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2441
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #131 : 13.12.19 - klo:13:03 »
Suomen ruotsinkieliset ovat mielestäni aina ymmärtäneet isänmaan arvon, eivätkä ole olleet ns liian svennomaaneja.
Juuri näin! Suomenruotsalaiset (ruots. finlandssvenskar), jotka ovat ovat geneettisesti ruotsalaisia ja jaloa kansaa, toivat 1100-luvulla esi-isillemme kristinuskon, jotka saapuivat pakanalliseen maahamme liittäen esi-isämme läntiseen kristinuskoon ja Euroopan kulttuuriin.

Esi-isiemme ollessa Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin alamaisia suomenruotsalainen ratsuväenkenraali Torsten Stålhandske hakkapeliittojen päällikkönä murskasi Breitenfeldin taistelussa vuonna 1631 komentaja Johann Tillyn katolisen armeijan kolmikymmenvuotisessa sodassa. Hakkapeliitat olivat Ruotsin armeijassa palvelleita suomalaisia ratsuväen sotilaita. Hakkapeliitta-nimitys juontaa juurensa "Hakkaa päälle!" -sotahuutoon, ja se liitettiin joukkoihin sotamenestyksen myötä ensimmäisen kerran Puolan sodassa. Hakkapeliitat ratsastivat suomenhevosilla.

Ennen Lützenin taistelua katolisten Pyhän saksalaisroomalaisen keisarikunnan ratsuväen kenraalin sotamarsalkka Gottfried Pappenheimin joukkojen rynnätessä taisteluasemiin Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf viritti suureen ääneen joukkojensa edessä Martti Lutherin virren “Jumala ompi linnamme”- virren, joka on uskonpuhdistuksen taisteluvirsi, jossa Luther tarkoittaa virressään “vanhalla vainoojalla” perkelettä, paavia ja kardinaaleja.

Kun Ruotsi menetti Suomen Venäjälle Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809 sovittiin Suomen ja Venäjän välisistä asioista. Keisari Aleksanteri I lupasi suojella suomalaisia ja antoi esi-isillemme itsehallinnon eli autonomian. Suomen kansa vannoi uskollisuutta uudelle hallitsijalle eli Venäjän keisarille. Ruotsin lait jäivät voimaan, ja ruotsi oli hallinnon kieli, jota viranomaiset käyttivät. 

Suomen itsenäistyessa vuonna 1917 päätettiin, että maamme kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Lähtökohtana ja perusajatuksena oli, että on yksi maa, yksi kansa, mutta kaksi kieltä, suomi ja ruotsi. Uudenmaan Rakuunarykmentti (URR) oli sijoitettuna vuosina 1918-1921 Helsinkiin, joka osallistui vapaussotaan osana länsiarmeijaa, talvisotaan ja jatkosotaan.

Uudenmaan Rakuunarykmentin tunnuksena oli Ruotsin kuninkaan Fredrik I:n kruunatut monogrammit, ja sinikeltaiset kauluslaatat. Uudenmaan Rakuunarykmentin  kunniakomentaja on Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim, joka oli suomenruotsalainen ratsuväenkenraali. Myös suomenruotsalainen jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth aloitti sotilasuransa alokkaana Uudenmaan Rakuunarykmentissä ollen myöhemmin Uudenmaan Rakuunarykmentin komentajana vuosina 1944–1947. Ruotsin kieli oli hallinnon kieli Suomessa yli 600 vuotta, joten sillä on hyvin pitkä perinne maamme historiassa.

Tänään vietetään Lucian päivää, ja Lucia-juhlaa on vietetty maassamme jo 1800-luvulta lähtien ruotsalaisen perinteen mukaisesti. Ajatuksena on, että Lucia tuo valoa talven pimeyteen. Lapuanjoen varrella Lapualla Lucia kruunataan 15.12.2019  Pajakappelin edustalla klo 14.00. Sen jälkeen Lucia ja kynttilätytöt lähtevät kulkueena tuomiokirkkoon Kauneimpiin joululauluihin.

Lähteet

Tänään vietetään Lucian päivää                   https://yle.fi/uutiset/3-11115800

Lapuan kaupunki-tapahtumat                      https://www.lapua.fi/tapahtumat/
« Viimeksi muokattu: 13.12.19 - klo:13:13 kirjoittanut luterilainen »

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18005
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #132 : 13.12.19 - klo:14:21 »
Suomenruotsalaiset (ruots. finlandssvenskar), jotka ovat ovat geneettisesti ruotsalaisia ja jaloa kansaa, toivat 1100-luvulla esi-isillemme kristinuskon, jotka saapuivat pakanalliseen maahamme liittäen esi-isämme läntiseen kristinuskoon ja Euroopan kulttuuriin.

On hyvin todennäköistä, että kuningas Eerikin ja piispa Henrikin ns ristiretki ei tuonut maahamme kristinuskoa vaan järjestäytyneen kirkon ja hallinnon. Uskoa olivat nähtävästi jo vuosisatoja aiemmin menestyksekkäästi levittäneet kauppiat ja munkit - kenties kelttiläiset. Itäisen kirkon vaikutus on myös varhaisempaa kuin 1100-luku. Legendan murhamies Lalli ja emäntänsä Kerttu olivat nimiensä perusteella kristittyjä (Laurentius ja Gertrud).

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2441
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #133 : 13.12.19 - klo:14:44 »
On hyvin todennäköistä, että kuningas Eerikin ja piispa Henrikin ns ristiretki ei tuonut maahamme kristinuskoa vaan järjestäytyneen kirkon ja hallinnon. Uskoa olivat nähtävästi jo vuosisatoja aiemmin menestyksekkäästi levittäneet kauppiat ja munkit - kenties kelttiläiset. Itäisen kirkon vaikutus on myös varhaisempaa kuin 1100-luku. Legendan murhamies Lalli ja emäntänsä Kerttu olivat nimiensä perusteella kristittyjä (Laurentius ja Gertrud).
Seikka on saletti! Helsingin yliopiston arkeoastronomi Marianna Ridderstadin hautatutkimusten perusteella kristinusko on tullut Suomeen jo viikinkiajalla, ehkä jo 800-luvulla. Tällöin alettiin haudata vainajia pääsiäissuuntaan.

– Pääsiäissuuntausten ilmaantuminen kertoo, että pääsiäisen ajankohta on kyetty laskemaan ja sillä on ollut suurta uskonnollista merkitystä. Muu kuin jo täysin kristitty yhteisö tuskin olisi viettänyt pääsiäistä ja yhdistänyt sen ylösnousemussymboliikan vielä hautaustapoihinsakin.

Lähde

Suomalaiset alkoivat kääntyä kristinuskoon odottamattoman varhain                      https://yle.fi/uutiset/3-9490565

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16213
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Muistelus Lapuanjoen varrelta
« Vastaus #134 : 13.12.19 - klo:14:47 »

Ennen Lützenin taistelua katolisten Pyhän saksalaisroomalaisen keisarikunnan ratsuväen kenraalin sotamarsalkka Gottfried Pappenheimin joukkojen rynnätessä taisteluasemiin Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf viritti suureen ääneen joukkojensa edessä Martti Lutherin virren “Jumala ompi linnamme”- virren, joka on uskonpuhdistuksen taisteluvirsi, jossa Luther tarkoittaa virressään “vanhalla vainoojalla” perkelettä, paavia ja kardinaaleja.

Tuoreemman uskomuksen mukaan Luther tarkoitti sillä vainoojalla Neuvostoliittoa.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi