Lopetin eilen alkamani putkimallisen keinun istuinosan korjaamisen. "Köyhänä" aikana ei käytetty kyllästettyä puutavaraa, joten hommia näyttäisi piisaavan. Nyt tavara oli nättyä kyllästettyä lautaa kaupungin omakotitalon vastaavasta, mutta hylätystä rakennelmasta. Käytämme, jos mahdollista, uusiokäyttöaineksia. Aineksia, heh, ei nyt tietysti eväsjutuissa.
Olisi homma tullut jo eilen valmiiksi, mutta akkuvääntimen heikko teho haittasi. Yritin käyttää porakonetta 22o V, mutta se pelitti liikaa ja hobau-ruuvilleni sopiva pää meni nuljuksen naulaksi. Oli palattava ristipääruuveihin. Ne olivat hyllystä lopussa. Etsimme yhdessä kaikki paikat ja otin seinästäkin muutaman irti korvaten ne naulalla, ei jäänyt yhtään ruuvia puuttumaan. Hobau-ruuveihin olen siirtynyt siksi, koska ne kiristävät laudat toisiinsa kuin liima. Kierreosaa ruuvissa ei ole kantaan asti, että kun riittävästi on ruuvi porautunut, niin ruuvin loppukierre toimii tarkoituksensa mukaan hyvin kiristävästi. Kyllästetyssä tavarassa, höylätyssäkin, on joskus kiusallisia piikkejä. Siispä siloittelin selkä- ja istuinosan laudat sellaisella epäkeskotyökalulla ja riittävän hienolla santapaperilla. Talon isännällä on paksut vaatteet, ei mene piikit säteristä läpi, mutta muilla voi olla toisin, ainakin kesällä.
Talossa syntynyt tytär, vaimoni siis jo vihkiäisistäkin 50 v, kiitteli kovin aikaansaanostani ja lupasi siivota työmaa-alueen. Enhän minä sellaiseen voinut suostua, sillä olen aina ollut tarkka hyvästä työmaajärjestyksestä. Itsehän en ole koskaan ollut työssä, vain palveluksessa, että tämmöinen oma työ on hoidettava itse kunnollisesti.
