Suomenkielen kaunein sana

[PekkaV]

   sakinhivutus

[Riitta-mummi]

Vapaa

[Pena]

Lohdutus

[öppiäinen]

Etsitäänkö tässä nyt soinniltaan vai merkitykseltään kauneinta sanaa? Esimerkiksi rakkaus on minusta soinniltaan ihan kamala, eikä kuulosta ollenkaan siltä mitä se merkitsee. Ääniasu kuulostaa lähinnä puusepänverstaasta lainatulta (poraamista, vasaralla naputtelua, hionnan sihinää). Lempi olisi äänteellisesti lähempänä sitä mitä tarkoitetaan, ja sukua sanalle lempeä, joka kuulostaa itseltään.

[1944]

Lounatuuli

[Riitta-mummi]

Sanat joissa on monta vokaalia, etenkin aa-äännettä ovat minun korvalle ja mielelle mieluisat. Suomen kieli, ja italia ovat siksi laulettuina hyvin sointuisia.

Laakea, vaahto, maatiainen, kaukainen, vaalea, taatto.

Ärrä on ärtyisän ärräpään äänne.

R-m   

[öppiäinen]

Ärrä on ärtyisän ärräpään äänne.

Silti se esiintyy sanassa rauha. Kuten myös sanassa räyhä, ja ulkkari voi sekoittaa nämä keskenään.

[Riitta-mummi]

Aloin ajatella tuota r-rauhaa. Englanniksi se on kai peace, joka ääntyy jotenkin; piis, kuin piiskansivallus.

Rakkaus , rauha eivät ole sukua sanoille; räyhä, ryöstö, rytky, rietas, rosvo, joihin ärrä sopii hyvin.

Ärrävikaisille ovat myös vahvimmat r-voittoiset kirosanat tehottomat päräytettävät, mikä on hyvä vaan. Siihen käyttöön on yleistynyt sievä v-alkuinen, tai hittolainen jota isäni tarvittaessa käytti.

No, nyt ollaan kaukana kauniista sanasta. Olkoon siis tauko, kunnes koittaa tou“on aika. Toukotuuli tuokoon toukomettisen.

Näisen sanojen kanssa pelailu on helmasyntini ,  tai synnyinlahjani.

[öppiäinen]

Herra, harras. Ärrästä on moneksi.

Minulla muuten oli ärrävika, tai on hieman vieläkin vaikkei sitä kukaan huomaa. Lapsena lausuin ärrän tilalle oikein huolellisesti d:n, eli äänteen joka ei oikeastaan edes kuulu suomen äännejärjestelmään. Puheterapiassa sitten parta ratkaisi solmun: lausumalla nopeasti padta muodostuu siihen keskelle yksitäryinen r, josta on helppo edetä useampitäryiseen, kun sen kerran on oivaltanut. Minulla lyttykuonona on kai vain niin lyhyt kitalaki, ettei kielenkärki mahdu kunnolla pärisemään siellä missä pitäisi. Edelleen sanat, jotka alkavat ärrällä jota seuraa etuvokaali (esim. riita) ovat minulle hieman vaikeita, mutta, kuten sanoin, ei sitä huomaa kuin fonetiikkaan perehtynyt henkilö.

[Riitta-mummi]

Tyttärenpoikani oppi ääntämään ärrän vasta yli 10-vuotiaana. Hän oppi sen meidän autossa jossa usein häntä ajellessa kannustin. Sana jossa se tuli puhtaasti oli; surullinen.

Enoni oli koko ikänsä sellainen pärisyttäjä, kuten myös hänen nuormpi poikansa. En tullut tietämään oliko se sukuvika, kuten Matin veljentyttärillä oli ällän kanssa laita. Vasta lun kielen jänteet leikattiin, puhe kävi selkeämmäksi.

Vaikka en ole minkään lajin ammattilainen, puhe on kiinnostukseni kohde.

Uudet kasvot telkkarissa tulevat puheensa kautta tutuiksi. Hyvin harvassa ovat oikein taitavat puhujat joilla on myös kaunis ääni.Sellaisena muistan Jarmo Heikkisen. Hän oli lausujana tunnettu, mutta ei minulle tuttu. Tv;n luontohjelmien kautta tunnistin hänen kauniin äänensä. Oli ilo tutustua häneen lyhyesti Helsingin Kaupunginteatterissa kun tyttäreni esitteli hänet.
Se reissu olikin yhtä ' äänien juhlaa'. Tapasin myös Matti Salmisen ja Asko Sarkolan.

Omaa ääntäni en tunne. Yhdessä kotivideossa on pätkä ääntäni, mutta en enää sitäkään voi kuulla kun adapteri on kadonnut, eikä dekkikään toimi. En myöskään tunne ilmeitäni kun en ole ollut filmissä.

[Pena]

Valitsin sanani sekä merkityksen että äänneasun perusteella. Siinä muuten on d ihan suomenkielen tuomana. Sana on siis lohdutus.

[öppiäinen]

^Lohdutus, kirjasuomea joo. Murteissa muuta, lohrutus, lohutus, mikä missäkin. http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=190

[Riitta-mummi]

Valitsin sanani sekä merkityksen että äänneasun perusteella. Siinä muuten on d ihan suomenkielen tuomana. Sana on siis lohdutus.

Kuuletko sanan mieluummin Eeva-Kaarina Volasen vai Esko Salmisen suusta ?

[Pena]

^Lohdutus, kirjasuomea joo. Murteissa muuta, lohrutus, lohutus, mikä missäkin. http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=190

Taitaa olla varsinaissuomeakin. Lounaismurteissa d taitaa tosin olla puolisoinnillinen š.

[öppiäinen]

On se lohdutuksen d siitä hyvä, että sen ansiosta edeltävä h on rahtusen pidempi kuin jos olisi vain itäsuomalaisittain lohutus. Minua konsonantteja edeltävät h:t miellyttävät, ne ovat erikoisia, niitä ei joka kielessä ole. Islannissa "ähkitään" paljon, siellä tuota kuulee. Lauluissa ainakin. Albaniassa ja espanjassa kuulee yksitäryistä ärrää.