Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 13. luku

[karjalaisenkyösti]

http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Kor.13.html
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/1Kor.13.html

[karjalaisenkyösti]

Täältä voi yrittää tutustua alkuteksteihin ja yksittäisiin sanoihin:
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=1.+Kor.+13%3A1&rnd=1481920432937

Rakkaus on kreikkalainen sana αγαπη. Käännettynä meidän kirjaimistollemme: agape.
Ilmeisesti tässä tarkoitetaan agape-rakkautta, joka on siis sitä rakkautta, joka on Jumalalle ominaista.

Etsin Raamatusta kohdan, jossa sanotaan, että "Jumala on rakkaus", ja siinä käytetään myös tuota "agape" -sanaa.

Katselin tuon alkutekstien sanoja selittävän ohjelman avulla Hengen hedelmän yhteydessä mainitusta rakkaudesta ja siinäkin rakkaus oli tyyppiä agape.

Kun lukee tuolta lukua 13 ja sen kuvausta rakkaudesta, niin kyllä siinä näyttäisi olevan viiteitä yliluonnolliseen rakkauteen, eli agape rakkauteen.

Tässä pari ajatusta ihmisestä, jolla ei ole tätä Paavalin kuvaamaa rakkautta:
"mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen"
"mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi"

Ettei vain olisi niin, että tuo luku 13 tuomitsee auttamattomasti ja peruuttamattomasti meidät kiliseviksi kulkusiksi ja sellaisiksi, jotka eivät mitään ole Jumalan edessä.

Jos profetoimista ja kielillä puhumista ja muita yliluonnollisia lahjoja vielä esiintyy joissain harvoissa paikoissa, niin taitaa olla vielä harvemmassa ne paikat, joissa tämä agape-rakkaus ilmenee. Vai esiintyykö sitä missään seurakunnassa?
Tämä on se, mitä meidän tulisi säkissä ja tuhkassa tavoitella, mutta se on kuitenkin viimeinen asia, jota tavoittelemme.
Kyllä se elämä menee oman napamme ympärillä hyvin pitkälti.
Eihän meistä ole edes näihin kahteen:
" Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää "
"Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi,"

Toki se, että antaa kaikkensa ja jopa kuolee köyhien puolesta on suurta rakkautta, sellaista rakkautta, johon me emme pysty, vaan ei se vielä kenties juuri koskaan ole vielä sitä agape-rakkautta.

Pystymme halutessamme heikkoon ja valtavan vajavaiseen alemman tason rakkauteen ja ymmärtääkseni meitä Raamattu kutsuu kehittymään tässä alemman tason vajavaisessa rakkaudessa, joka on itsekkyyden läpäisemää.

Tämä luku 13 on jälleen eräs herätyshuuto minulle ja sinulle. Tämän luvun äärellä ei pitäisi voida tulla mihinkään muuhun lopputulokseen, kuin puketua säkkiin ja hypätä tuhkakasaan huutamaan avuksi Herran nimeä ja tunnustamaan tosiasiat: ei ole agapeetä minulla, ei ole, ei ainakaan lähellekään siinä puhtaassa muodossa, jollaiseksi sen Paavali luvussa 13 kuvaa.
Siinä tuhkakasassa istuessa hyvä rukouspyytö Jumalalle on se, että Jumala antaisi tuota agapeetä, edes vähän.

Agapee on yliluonnollisempi ja harvinaisempi lahja, kuin profetoiminen tai sairaiden parantaminen, jotka nekin ovat yliluonnollisia lahjoja.

[Pena]

Agape on Jumalalta saatu elämän voima, joka vaikuttaa Hänen kirkossaan ja sen jäsenissä. Miksi se olisi jotain harvinaista?

[karjalaisenkyösti]

Agape on Jumalalta saatu elämän voima, joka vaikuttaa Hänen kirkossaan ja sen jäsenissä. Miksi se olisi jotain harvinaista?

Millä tavalla se käytännössä vaikuttaa kirkon jäsenissä?

[Pena]

Millä tavalla se käytännössä vaikuttaa kirkon jäsenissä?

Jollei vaikuttaisi, kirkko olisi kamala ja seurakunnat julmia. Käytännön rakkaus näkyy monessa erilaisessa ja kokoisessa asiassa kansainvälisestä diakoniasta lähimmäiselle suotuun ystävälliseen hymyyn.

[Riitta-mummi]

Rakkaudella on monta muotoa. Olen ymmärtänyt agape-rakkauden Jumalan lahjaksi omilleen. Sen tulisi vaikuttaa kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Jaettaessa se lisääntyy. Ei siinä tarvita erityisiä ponnisteluja eikä pyrkimyksiä. Se on niillä joille se on annettu.

Tässä erään ' valmentajan, näkemyksiä.

https://hidastaelamaa.fi/2015/02/peilikuvana-perhe-6-rakkauden-muotoa/

[karjalaisenkyösti]

Jollei vaikuttaisi, kirkko olisi kamala ja seurakunnat julmia. Käytännön rakkaus näkyy monessa erilaisessa ja kokoisessa asiassa kansainvälisestä diakoniasta lähimmäiselle suotuun ystävälliseen hymyyn.

"Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi "
Yltääkö kirkkokansan rakkaus tällaiseen? Ei yllä.
Tuo, jos mikä on suurta rakkautta, mutta se ei välttämättä ole agape-rakkautta. Näinhän Paavali antaa ymmärtää.
Paavali myös varsin seikkaperäisesti kuvaa, mitä agape-rakkaus on.
Ei tuohonkaan kukaan yksityinen ihminen tai porukka yllä.

Korinton seurakunnassa oli kavaluutta ja julmuutta, ystävällisyyttä ja inhimillistä rakkautta.
Näin on tänäänkin seurakunnassa. KRistityt puukottavat toisiaan selkään, auttavat toisiaan, puhuvat pahaa/hyvää toisistaan, osoittavat inhimillistä huolenpitoa ja ystävyyttä.
Näin toimitaan myös ei-uskonnollisissa kuvioissa, autetaan ja puukotetaan selkään.
Minä olen auttanut ja luultavasti puukottanut useinkin, minua on autettu, ei kuitenkaan juuri puukotettu seurakunnissa tai niiden ulkopuolella. Niitäkin löytyy, joita on puukotettu.

Ajattelisin, että jos tuudittautuu kuvitelmaan, että itse tai seurakunta osoittaa agape-rakkautta, on se omiaan tuudittamaan ihmistä suruttomuuden uneen.
Jos taasen ymmärtää, että ei ole tuota agapeetä, niin on se omiaan ajamaan ihmistä jatkuvaan Kristuksen puoleen kääntymiseen. Ihminen kun ei käännyt Herran puoleen ilman, että olisi jokin huutava tarve. Pienemmissä tarpeissa pyritään asia hoitamaan ilman Jumalaa. Kristuksen luona on kuitenkin agape.

Toki eräässä mielessä voidaan tietysti ajatella, että tämä toisiaan vastaan taisteleva, selkään puukottava ja muutenkin syntinen porukka omaa agapee-rakkauden täydellisesti: Kristukseen uskovan hyväksi luettaneen tuo agapee-rakkauskin, siitä huolimatta, että todellisuudessa sitä ei näy, näkyy parhaimmillaankin vain jonkinlaista inhimillistä rakkautta ja huolenpitoa.

Joku voi toki ajatella, että seurakunnassa esiintyy agape-rakkautta, mutta se on epätäydellistä.
Agape on Jumalan rakkautta, voiko se olla epätäydellistä?

Tiivistys: onko seurakunnalla agabeetä? Vastaus riippuu aina näkökulmasta, josta katsotaan.

[öppiäinen]

"Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi "
Yltääkö kirkkokansan rakkaus tällaiseen? Ei yllä.

Eikä sinulle riitä, ettei oma rakkautesi siihen riitä?
Miksi siis vetää mukaan koko kirkkokansa; eikö riittäisi puhua vain itsestäsi?

[öppiäinen]

Uutta Testamenttia vanhemmissa kreikankielisissä teksteissä agape on tavallinen sana kuvaamaan jotain ihan normaalia rakkautta. en ole niin gresisti että omin päin tietäisin, miten se eroaa filiasta. Joku on sanonut että filia on samanveroisten välistä kiintymystä, veljeyttä, kun taas agape on sitä, mitä tunnetaan puolisoa tai lapsia kohtaan (puoliso ei kai sitten ole samanveroinen; no eipä se tuohon maailmanaikaan kai välttämättä ollut).

[öppiäinen]

3 Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, 5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan

Voittaminen kuulostaa kovasti sitä oman edun etsimiseltä? Eli, jos ei etsi omaa etuaan, lienee samantekevää, voittaako jotakin vai ei. Jos ei etsi omaa etuaan, ei kai ole niin olennaista, rakastiko vai ei. Riittää että on jakanut omaisuutensa nälkää näkeville ja sitten kuollut roviolla.

Mutta tuosta rakkaudesta, nyt sen kummemmin erittelemättä, millaisesta kreikan kielen rakkaudesta on kysymys. Olen kyllä itse ihan pihalla siitä, mitä suomen sana "rakastaa" tarkoittaa. Näyttää että sillä voisi olla kaksi ihan eri merkitystä, suunnilleen "pitää jostakusta" ja sitten suunnilleen "tehdä toiselle hyviä tekoja". Mutta jälkimmäinen ei edellytä ensimmäistä - hyvää voi tehdä sillekin jota inhoaa - ja toisaalta ensimmäinen voi johtaa kaikenmoiseen pahuuteen kun koettaa väkisin pitää sitä tykkäämisen kohdetta lähellään ja itsellään.

Ja siten en ymmärrä, mitä jonkun lähimmäisenrakkaudenkaan pitäisi olla. Jos jakaa omaisuutensa köyhille mutta vihaa niitä, niin oliko tämä lähimmäisenrakkautta? Mitä ne köyhät sillä tekisivät, että minä niistä tykkäisin? Mitä väliä sillä minkään kannalta on, mitä niitä kohtaan tunnen? Eikö ole vähän suuruudenhullua kuvitella, että minun fiiliksilläni niille - tai muillekaan - mitään merkitystä olisi? Haittaako niitä muka, jos olen niitä alentuvasti katseleva hyväntekijä?

Ei se niitä varmaan haittaa että en niistä pidä, ja minulle riittää tieto, että alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti myös rakastaa, ja että syntihän se minua niin pitää kahleessaan etten niin tee vaan joko pelkään tai vihaan tai muuta yhtä kivaa. No mutta se on se synti nyt taas vaan, ja voimme jättää asian Herran haltuun ja ainakin iloita kulkusten kilinästä 

[öppiäinen]

vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.

Joopa joo, eli ei sillä uskollakaan niin suuresti väliä 
Tai sitten voi vaihtoehtoisesti päätellä, ettei ole kovin tärkeää olla mitään, joten ei sillä rakkaudella niin väliä.

Uskollahan sitä pelastuttiin, eikös vain? Nekin voivat pelastua, jotka eivät ole mitään. Rakkaus on sitten niille, jotka lisäksi haluavat olla jotakin, tai ainakin jotain muuta kuin helisevä vaski ja kilisevä kulkunen.

[Pena]

Uutta Testamenttia vanhemmissa kreikankielisissä teksteissä agape on tavallinen sana kuvaamaan jotain ihan normaalia rakkautta. en ole niin gresisti että omin päin tietäisin, miten se eroaa filiasta. Joku on sanonut että filia on samanveroisten välistä kiintymystä, veljeyttä, kun taas agape on sitä, mitä tunnetaan puolisoa tai lapsia kohtaan (puoliso ei kai sitten ole samanveroinen; no eipä se tuohon maailmanaikaan kai välttämättä ollut).

Agape taidetaan usein kääntää sanoilla (caritas, charity), jotka voi suomentaa laupeudeksi tai armeliaisuudeksikin.

[karjalaisenkyösti]

Jos joku haluaa uskoa, että hän itse tai joku toinen hänen tuntemansa henkilö tai ryhmä omistaa sitä rakkautta, jota Paavali kuvasi, niin ei kait se loppujen lopuksi ole minulta pois.

[karjalaisenkyösti]

Uskollahan sitä pelastuttiin, eikös vain?

Se usko, josta Paavali tuossa puhuu, eli vuoria siirtävä usko, ei liene sitä pelastavaa uskoa.

[Pena]

Jos joku haluaa uskoa, että hän itse tai joku toinen hänen tuntemansa henkilö tai ryhmä omistaa sitä rakkautta, jota Paavali kuvasi, niin ei kait se loppujen lopuksi ole minulta pois.

Eipä rakkautta saakaan omistaa. Se on tarkoitettu annettavaksi ja tuhlattavaksi.