Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 10. luku

[vn]

En tiedä liittyykö esillä olevaan kohtaan, aiheeseen mitenkään...
edellisiä kommentteja lukiessa tuli mieleeni
äsken kuulin yhden hyvän puheen olosuhteista ja Jumalan johdatuksesta.
Siinä oli mm. sellainen ajatus:
Kun saamme elää Jumalan johdatuksessa, johonkin tehtävään, olotilaan, päämäärään...
niin alkuvaihe, liikkeelle lähtö, oivallus, ymmärrys...saattaa olla varsin työlästä, hankalaa,
ehkä ihmiselle epämieluistakin...mutta päämäärä minkä Jumala on meille varannut,
valmistanut...on aina meille hyväksi!  Siitä ei ole kahta sanaa, ei epäilyksen häivääkään!
 

[karjalaisenkyösti]

Paavali kertoo kasteesta Moosekseen, sekä mannasta sekä vedestä, jota israelilaiset joivat erämaassa ja puhuu hengellisestä ruoasta ja juomasta.
Suurimpaan osaan hengellisesta juomasta ja ruoasta ja kasteesta osallisiksi tulleihin Jumala ei mielistynyt.
Paavali vertaa niitä kristilliseen kasteeseen sekä ehtoolliseen ja että ne tapahtumat ovat varoittavia esimerkkejä meille.
Kristillisestä kasteesta osalliseksi tullut sekä säännöllisesti ja usein ehtoollista nauttivan osa voi on sama, kuin tuona aikanakin kasteesta ja säännöllisestä hengellisestä ruoasta ja juomasta osalliseksi tullut: moni tuhoutui, jokunen ei tuhoutunut.

Ymmärrän, että alatie on tarkoitettu tieksi, jossa nuo Paavalin mainitsemat varoittavat esimerkit otetaan pelolla vastaan, joskin pelon ei pitäisi olla epätoivoista pelkoa, vaan jonkinlaista toivon ja välillä ilon häivähdysten sävyttämää pelkoa.