Kirjoittaja Aihe: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 6. luku  (Luettu 20745 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19547
Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 6. luku
« : 23.10.16 - klo:22:57 »

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3261
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 6. luku
« Vastaus #1 : 23.10.16 - klo:23:13 »
Tässä linkki Korintolaiskirjeen 5-luvun keskusteluun:
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=4519.0

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5981
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 6. luku
« Vastaus #2 : 24.10.16 - klo:12:54 »

Eiks tota raamattupiiri hössötystä voisi pikkasen tiivistää ?
Nyt on koko seuratupa sivu kun avaa täynnä erilaisia raamattupiiri osioita ?
Häh onks järkee ?

Tulee ihan öhky olo ja pooh tollasta raskasta miettimistä jokaisesta jakeesta. Kiitos ei tälläselle, jos ei muusta osata jauhaa.

Ihan sama sinänsä, mutta jos jokaisesta Raamatun kirjeestä aloittaa uuden postauksen, niin eihän tässä kohta muuta olekkaan ja ois kiva muustakin kuin raamattupiireistä lukea.
Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8301
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 6. luku
« Vastaus #3 : 24.10.16 - klo:13:22 »

   Kun oliskin muusta kuin lihapullista.


Ensi kesänä :hiipia: Kauhavalle 3.7. Korkeimman suojeluksessa kuljen Pyhille paikoille, missä herätyksen tuulet puhaltavat.
Katsokaa! Ettekö jo näe!

http://www.kauhavanseurakunta.fi/toimintaa
/kauhavan_herattajajuhlat_2020/

https://www.youtube.com/watch?v=v1mQT1u_45I

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19547
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 6. luku
« Vastaus #4 : 24.10.16 - klo:14:44 »
Ei kai Raamatun lukeminen ja raamattupiirikeskustelu hössötystä ole, vai?   :023:

No, nämä minun avaamat tänne jälleen tilantäytteeksi ei toistaiseksi ole ottaneet
tuulta purjeisiin tai kipinästä tulta...

Mutta jos tällaisella raamattupiirikeskustelulla körttifoorumilla on tilausta ja kysyntää,
niin hyvä olisi tietysti että nämä olisi oman "pääotsikon" alla, pois "seuratupa"-osiosta/ryhmästä.

Ei ole tarkoitus että jae jakeelta Raamattua kopsataan...vaan keskustellaan mitä kullekin
mieleen nousee.

Raamatussa sinänsä mielestäni keskusteluaiheita löytyy...hyvinkin runsaasti...jopa
yksittäisistä luvuista ja jakeista.

Toista olisi jos esim. minä tässä nyt yrittäisin keskusteluaiheita tänne keksiä ja avata...
Toki haluaisin...jotain uutta ja repäisevää...mutakin kuin säätiedot ja liapullat...eiks je?   :eusa_angel:
Itselläni vaan arkuus ja itsesuojeluvaisto pukkaa päälle ja rajoittaa...
Koen olevani aika tavalla pahennukseksi ja ulkopuolella leirin...
Olen aivan liikaa montuissa valitellut...lienee parempi olla hiljaa kuin valittaa...
Jos joskus taas jotain rohkaisevaa ja lohdullista mieleen nousee...saatan tännekin naputella...
 :eusa_pray: :109: :039:

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26017
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 6. luku
« Vastaus #5 : 24.10.16 - klo:17:23 »
   Kun oliskin muusta kuin lihapullista.

Mihin saittiin viittaa tämä ?
...
Raamattupiiri meni tarkkailun puolelle, kuten olin ajatellutkin.  Raamattua luen, kuuntelen saarnoja kirkossa ja  joskus  hyvää opetustakin, mutta kirjain saattaa myös kuolettaa .

Tekniikka nyt luku sinänsä. Nyt ei innosta edes lukemaan.
 
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19547
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 6. luku
« Vastaus #6 : 24.10.16 - klo:19:35 »
Tuo kuudes luku käsittelee paljon tuomitsemista ja riitelemistä.
Onkohan minulla valmiuksia lukea ja tutkia sitä sillä tavoin että se koskee myös minua,
eikä pelkästään toisia?

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 26017
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 6. luku
« Vastaus #7 : 24.10.16 - klo:19:56 »
Tuomittavat teot, Taivasten valtakuntaan pääsyn esteenä,  on Paavali pannut samalle viivalle kaikki.  Jakeissa 9 - 11 löytyy niitä paljon. Ajatuksen syntejä ei mainita.

Jeesuksen sovitus pesee kaiken puhtaaksi veren ja hengen voimalla.

Viimeaikaikoina eräät ovat nostaneet miesten kanssa makaamisen muita pahemmaksi. Avioliittonsa rikkomista ei kai pidetä samanveroisena syntinä.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3261
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 6. luku
« Vastaus #8 : 25.10.16 - klo:06:17 »
Tuomittavat teot, Taivasten valtakuntaan pääsyn esteenä,  on Paavali pannut samalle viivalle kaikki.  Jakeissa 9 - 11 löytyy niitä paljon. Ajatuksen syntejä ei mainita.

Jeesuksen sovitus pesee kaiken puhtaaksi veren ja hengen voimalla.

Viimeaikaikoina eräät ovat nostaneet miesten kanssa makaamisen muita pahemmaksi. Avioliittonsa rikkomista ei kai pidetä samanveroisena syntinä.


6:9 Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet,
6:10 eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.

Myös ahneus on päässyt tähän syntilistaan. En muista, olenko milloinkaan kuullut kenenkään saarnaavan ahneutta vastaan.
Ahneus on synti.  Minkä tahansa synnin kääntäminen tai selittäminen synnittömyydeksi on myös synti, eli rikkomus Jumalaa vastaan. Tuo Paavalin lista synneistä ei taida olla edes tarkoitettu miksikään täydelliseksi syntilistaksi. Paavali on vain muutamia siinä luetellut.

Ihminen on hyvin taitava selittämään synnin hyväksyttäväksi.
Enhän minä mikään ahne ole, minä olen säästäväinen.
Kun synti selitetään pois, niin Kristuksen sovituskuoleman merkitys hämärtyy.
Kun ajattelen itseäni, niin huomaan, että sisimpäni vahvasti todistaa minulle, että en minä mikään kovin suuri syntinen ole, jos syntinen ollenkaan.
Havaintojeni mukaan monella muullakin on tämä voimakas sisäinen todistus itsessään.
Minulle tulee ajatus, että liekö ketään, jolta tämä sisäinen todistus puuttuu.

(Toki yliherkän omantuntoni johdosta omatunto on koko ajan likainenkin.)
Mutta tuntuu siltä, että tuo sisälläni asuva hyvä ihminen on kuin jonkinlainen suuri kasvain, joka pimittää minulta Kristuksen sovituskuoleman merkityksen. Tiedollisella tasolla ymmärrän, että tuo sisimpäni ei anna oikeaa signaalia todellisesta syntisyydestäni. Tämä hyvä ihminen sisälläni lienee syntiinlankeemuksen perintö minulle.
Koen olevani kiltti ja itsessäni hyvä ihminen ilman Kristustakin.
Raamattu taasen puhuu aivan toista, kuin tuo minun oma kokemukseni.
Kumpi on oikeassa, minä vaiko Jumala?

Raamatussa on erilaisia synniksi kerrottuja asioita, joista toiset tuntuu synneiltä, toiset ei niin kovin synneiltä tunnu.
Pitäisikö minun kysellä tunnemaailmaltani tai yleiseltä mielipiteeltä, mikä syntiä on?

Väitän, että ilman Raamattua ihmisellä ei ole kovin paljon omaa sisimpäänsä tutkimalla mahdollisuuksia erottaa oikeaa väärästä. Ja ilman synnin olemassaoloa ihminen ei voi löytää Kristusta ja päästä Jumalan yhteyteen.

Väitän myös, että jokainen ihminen on syntymästään asti perso kaikelle mahdolliselle synnille, mitä Raamatussa synniksi luetellaan. Elämän olosuhteet ja mitä kaikkia niitä tekijöitä sitten onkaan, jotka johtavat siihen, että toinen lankeaa helpommin toiseen ja toinen toiseen. Toinen on vahvempi toisessa, toinen taasen toisessa asiassa.

Maailmassa on esimerkkejä (myös Suomessa) viimeisen 100 vuoden aikana paljonkin, missä tavallisista ihmisistä tuli murhaajia, jotka harrastivat sen kaltaista tappamista, joka nykyään vallitsevan yleisen suomalaisen määritelmän mukaan myös tappamiseksi ymmärretään.

Ihmiseen on jotenkin sisikuntaan syöpynyt ajatus, että tappaminen on väärin.
Eräs tapa tappaa hyvällä omallatunnolla on julistaa ihmisgeenistön omaava olento epäihmiseksi.
Muistan, kun kauan sitten armeijassa kouluttaja sanoi, että vihollisen saa ampua, hän ei ole ihminen.
Toisen maailmansodan aikana käytiin myös tätä rajankäyntiä ja näin sitten tapettiin miljkoonia ihmisgeenistön omaavia olentoja määrittelemällä, että he eivät ole ihmisiä.
Rooman valtakunnassa kauan sitten tietämäni mukaan jossain oli tapa, että ei-toivottuja vauvoja heitettiin kuolemaan, koska vauvasta tuli ihminen vasta sitten, kun perheen isä tunnusti vauvan. (Tämän kuulin muistaakseni radiosta, en ole sitä tarkistanut).
Tätä ihmisen ja ei-ihmisen välisen rajanvedon tekee sitten kukin sukupolvi omalla tavallaan ja laittaa sitten omat rajansa.

Sitten tulee nämä laiminlyönnin synnit, jotka eivät synneiltä monestikaan taida edes tuntua.
Huomaan välillä pyykivän tietoisesti pois mielestäni selkeitä laiminlyönnin syntejä.

Miten kiero ja syntinen minä olenkaan ja  kaiken lisäksi en juurikaan tunnemaailmassani koe olevani syntinen.
On tuo tunnemaailmakin läpeensä turmeltunut.
Väitän, että tunnemaailma on äärimmäisen huono apuneuvo Jumalan etsinnässä ja kuitenkin näyttää siltä, että sitä tuohon tarkoitukseen käytetään.
« Viimeksi muokattu: 25.10.16 - klo:06:23 kirjoittanut karjalaisenkyösti »

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3261
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 6. luku
« Vastaus #9 : 25.10.16 - klo:06:21 »
Nämä ovat sen verran monimutkaisia asioita, että mitä tahansa niistä sanoo, niin aina sanomiset jäävät kovin puolitiehen.
« Viimeksi muokattu: 25.10.16 - klo:06:30 kirjoittanut karjalaisenkyösti »

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3261
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 6. luku
« Vastaus #10 : 25.10.16 - klo:06:27 »
Tuosta tunnemaailmasta vielä.
Voihan se olla, että jollakin tunnemaailma on sen verran hyvin Raamattuun kytketty, että se voi olla jonkinlainen apuvälinen myös Jumalan etsinnässä, kun järki pidetään mukana.
Vai mitä ajatuksia tästä on muilla foorumilaisista?
Kuinka luotettava sinun mielestäsi tunnemaailma on näissä Jumalaan liittyvissä asioissa?

Toki minullakin on välillä tunteita, joita koen selkeästi Jumalan lahjoittamiksi, mutta pääosin taitaa olla niin, että tunteeni johtavat harhaan, mikäli niiden perusteella näissä hengellisissä viidakoissa yritän suunnistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10434
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 6. luku
« Vastaus #11 : 25.10.16 - klo:18:43 »
En voi luottaa kuin ulkoa annetun lupauksen varaan. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Elämä saattaa voedä läpi sellaisten tunteiden, että jos niihin pysähtyy tuijottamaan niin siinä vajoaa nopeasti vähintään uskon puutteeseen.

Joskus nämä kääntyvät hyväksi, nämä tilanteet. Silloin herää kiitollisuus vähintään. Se onkin terve ja tervehdyttävä tunne.  :-\
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19547
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 6. luku
« Vastaus #12 : 25.10.16 - klo:23:19 »
Tuo Kyöstin kertoma tunnemaailma kiinnostaa kyllä kovasti, kun vaan jaksaisin ja
osaisin siihen paneutua, tutkia, syventyä.
Se vaatinee että osaisin lentää itseni ulkopuolelle, hankkia uudet silmälasit ja korvakuulokkeet.

Sen olen kyllä havainnut että Raamatun tutkiminen ja hiljentyminen Sanan ääressä hoitaa.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3261
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 6. luku
« Vastaus #13 : 26.10.16 - klo:17:37 »
Joitain vuosia sitten eräs tuttavani kertoi, että kun hän joutui jossain tilanteessa näki Raamatun, niin hänelle tuli voimakas varoittava tunne vai jokin vastaava voimakas kokemus, joka kehoitti häntä välttämään Raamattua, koska se on vaarallinen kirja.
Myöhemmin hän sitten ymmärsi, että vaikka kokemus olikin kovin voimakas, ei sillä ollut totuuden kanssa tekemistä.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3261
Vs: Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje 6. luku
« Vastaus #14 : 26.10.16 - klo:18:04 »
2. Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan? Ja jos te tuomitsette maailman, niin ettekö kelpaa ratkaisemaan aivan vähäpätöisiä asioita?
3. Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitä, emmekö sitten maallisia asioita?

Tässä olen usein ihmetellyt, että kuinka se, että joskus tulevaisuudessa kuoleman jälkeen tulee antamaan suurta viisautta vaativia tuomioita, antaa kykyä tuomia nykyisiä pienempiä maallisia asioita? Täällä maailmassahan ihmisen käsityskyky ja viisaus on varsin rajallinen mutta kuoleman jälkeen käsityskyly on paljon suurempi ja eiköhän niillä eväillä tuolloin ole helpompi tuomita suurempia ja vaikeampiakin asioita, kuten enkeleitä. Mutta se suuri käsityskyly saadaan vasta kuoleman jälkeen, ei täällä maailmassa. Joten, kuinka tämä tieto auttaa näiden maallisten asioiden keskellä juuri nyt?