Voi hyvä tavaton teitä miehiä. Olkoon miten hyvänsä johtajuuden kanssa. Mutta kun vaaleaponnarinen kokoomuksen nuori edustaja, nätti kuin nukke, paukuttaa tuommoista niin kyllä sen ihmisen nimi jää mieleen ja muistoon, niin että huolella minä seurasin pysyykö hän ihan noin muuttumattoman freesinä ajattelultaan.
Okei. Tehdään nyt näin. Minä kirjoitan hänelle kohteliaan kirjeen: Hyvä DI, kansanedustaja Elina Lepomäki. Minä, kuten koko perheeni muistamme sinut tiukan talouskurin linjastasi vuosien takaa. En muista täsmällisesti mitä vuotta elettiin, en liioin, millaisissa luottamustehtävissä toimit, mutta muistatko käyttäneesi työttömistä tällaista ilmausta? että " siitä toisten rahoilla rälläämisestä tehdään nyt loppu"?
Kun tästä perheen kesken vaihdoimme ajatuksia ja nuoriso kuittaili Stubbornista ( jonka purulelu meni 1944:lke omaan nieluun...." Minulleko purulelu kurkkuun?" , eli huomaatko? En edes rajunnut että tavaton, tälle ihniselkehän täytyy kaikki oikaista, eieieiei en minä sibua en sibulle voi voi mitenkäs nyt... Voi kun taas tuli oaha mieli! --- niin mitä vanhempi, sitä ranakampi: olkoon nyt vähän täpinöissään itsestään, hänessä on jotakin hyvin hyvää. Mutta timantinkova, toista kokonaan ymmärtämätön, siitä on esimerkki ha se on kyllä tämä nuori rouva Lepomäki --- Kokoomus ryhmittyy aivan varmasti Stubbin taakse. No, sitten tuli Orpo kehiin ja hän on rauhallisempi.
Hän on sievä, itse asiassa kaunis nuori nainen ja ihmisen mieli on siitä kiintoisa että se liittää toisiinsa kauneuden ja hyvyyden. Noin kaunis tyttö ei ole voinut puhua noin! Eihän nyt hän voi ajatellakaan, ei tuonnepäinkään, ei! Hyvä ja ymmärtäväinenhän hän on. Ja niin kaunis nimi vielä. Lepomäki! Ja Elina. Vähän kuin Akselin ja Elinan häävalssista.
Ei saa repiä rikki minun nättiä sööttiä kilttiä lepomäkeäni.
Kelpaako?
Näin toimii miehen mieli ja naisen yhtä lailla.
