Viivähtelen kuuntelemassa vanhoja kappaleita. Viimeksi N Saarikon Pustan mustalaisen laulu, Bellaccord, Latvia. Siinä esiintyy aropaimen. Huomaan itsekin olleeni Lapuanjokivarressa kauan sitten paimenessa. Mustalaisen tukena vanhuudessa on sauva vain. Omaa osaani en tiedä, kun en voi kurkistella tulevaisuuteeni. Tällä hetkellä vanhuus ei pelota, mutta se tulee vääjäämättä.
Vanhoissa laulelmissa on erityistä se, että niissä on selvä juoni. Ja sitten sanonnat, joita ei tänään kukaan juuri käytä.
