Löysin ryhmän johon uskon kuuluvani , ja siinä viihtyväni. Tämä on runoryhmä, runokerho.
Menin, mitään tarkemmin tästä tietämättä. Kävin eilen ostamassa räsymaton ostarin Puuhapirtiltä, ja silloin toiminnanohjaaja kertoi, ja pyysi tänään tulla katsomaan.
Heti oli selvää, että tätä olen odottanut, jo jonkin aikaa. Kävin kerran kirkolla kokeilemassa tarinapiiriä, mutta se ei ollut minulle. Vetäjä on sama molemmissa.
Tänään oli Jaana Mansikka kertomassa juuri ilmestyneestä kokoelmastaan, esikoisestaan. Hän luki kymmenkunta muistoihin ja kokemuksiin pohjaavaa runoa.
Pidin niistä, kuten muutkin tuntuivat pitäneen.
Lopuksi vetäjä antoi meille tehtäväksi kirkoittaa lyhyen tarinan koulumuistoista.
Ne luettiin ja koska olemme kaikki, toistakymmentä naista, yli 60-vuotiaita, muistot myös jaettiin.
Ryhmä kokotuu kahden viikon välein. Syksyllä jatketaan kirjaston tiloissa iltaisin.