Naapurin tyttöjen kanssa kävimme talo talolta, ihminen ihmiseltä läpi minun Kärkölän aikaiset tutut. Yksi asuu edelleen Järvelässä ja tiesi paljon paikattavaa meidän kanden muistikuviin.
Pidimme myös hetken juttutuokin uskon asioista. Se ei ollut vaikeaa, sillä toisen asiat
tiesin, ja toinenkin kertoi vapautuneesti olevansa tavallinen harvoin kirkossa käyvä, kirkkoon kuuluva, ei Jumalankieltäjä. Nimeäisin hänetkin körtiksi. Jos minkäin niin miksei Marsakin !
Veisanneet emme, kun ääntä ei meillä enää siihen ole, mutta seurat ne silti olivat.
Oli parasta mitä olen aikoihin kokenut. Ilma suosi ja flunssa salli seurustelun.
