Nyt katsoin loputkin. Ollaan niissä vuosissa jotka olivat omaakin nuoruuttani.
Samaan tapaan kohtasimme sodanjälkeisen elämän. Kapinoimalla, keksimällä omia juttuja. Toiset musisoivat, toiset tekivät uutta teatteria. Bertold Brecht oli meilläkin se kovin juttu.
Saksalainen elämäntapa on lähempänä, oli ainakin minun mielestäni, kuin ruotsalainen. Puhumattakaan ranskalaisesta tai amerikkalaisesta. Rockn roll tietenkin yhdisti kaikki nuoret.