Kirjoittaja Aihe: Sairauteni 3  (Luettu 42793 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34954
Vs: Sairauteni 3
« Vastaus #90 : 15.03.16 - klo:15:43 »
Minulle myöskään hapan ei sovi. Aftoja olen saanut appelsiineistakin. Kun puolukan keitän hillosokerin kanssa, sitä voin syödä jugurtin ja poronkäristyksen kanssa.

Nytkin kärsin juuri happovatsasta. Varsinaisesti se on vatsaflunssaa, jota lääkärini mukaan on ollut tällä seudulla kolmisen viikkoa. Kuin myös sikainfluenssa ja jotakin kolmatta tarttuvaa. Siksi hän ei kätellyt, vaan heilutti kämmentään päänsä päällä.
Huumorintajuinen uskova lääkärini on kiva ihminen.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Sairauteni 3
« Vastaus #91 : 15.03.16 - klo:15:47 »
Tuosta tuli mieleen se, että huumorintaju on myös yksi voimavaroista elämässä.
Noin olen ajatellut.
Monenmoista huumoria on, mutta sellainen suht hyväntahtoinen huumori ja joskus tilannekoomisuus
on hulvatonta.

Mutta, on aika itkeä itkevien kanssa, aika nauraa iloitsevien kanssa, vai oliko se iloita iloitsevien kanssa.
Juu, niin se taisi olla.
Ehkä se on myötäelämistä.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Sairauteni 3
« Vastaus #92 : 15.03.16 - klo:17:03 »
Tuosta tuli mieleen se, että huumorintaju on myös yksi voimavaroista elämässä.
Noin olen ajatellut.
Monenmoista huumoria on, mutta sellainen suht hyväntahtoinen huumori ja joskus tilannekoomisuus
on hulvatonta.

Mutta, on aika itkeä itkevien kanssa, aika nauraa iloitsevien kanssa, vai oliko se iloita iloitsevien kanssa.
Juu, niin se taisi olla.
Ehkä se on myötäelämistä.

Se on myös ystävyyden mitta. Vakavamminkin olen ajatellut tätä. Se oli hieno ajatus, jonka juuri sinä taisit tänne tuoda. Jos joku kertoo ongelmansa hän ei odota että ratkaiset sen, hän osoittaa luottavansa  sinuun. Nopea ratkaisun tyrkytys on älytöntä siksikin, että yleensä tarttuu juuri siihen helpoimpaan vaihtoehtoon  jonka takuulla se toinen on jo ajatellut itsekin eikä se vain sovi yleensä hyvästä syystä.

Iloitsevan kanssa iloitseminen ei ole olkenkaan  helpompaa, vapaaehtoisia ilon jakajia on niin vähän että sisar on aikoja sitten selittänyt, ettei kerro perheessä tapahtuvista iloisista ja onnellistuttavista tapauksista kenellekään millään tavalla. Itselläni on kyllä samantapaista kokemusta. On välien säilymisen kannalta tavallisesti viisasta jättää onni omaan tietoon.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Sairauteni 3
« Vastaus #93 : 15.03.16 - klo:17:10 »
Itse muistan, kun nyt eräs ent työkaveri aloitti jonkin jota nimittäisin länkytykseksi, kun rusahtaa ja risahtaa eikä lääkäri kuuntele ja kun hän tekee nääääin sattuu tuosta. Ei auta mikään lääke, siis tämä tapaus. Hirviäää.

Muistan puolestani kuinka me naurettiin sisaren kanssa. Minä menn lääkäriin ja nostan kinttua ja oikaisen varpaat, se on niinkuin ne vetäisi koukkuun jalkaterän alle, taivitan ja kierrän lonkaa auki ja nostan sitä varvistelevaa jalkaa ja valitan että sattuu kun teen näin, tuohon kohtaan!

Lääkäri katsoi jonkin aikaa ja sanoi:  Älä tee niin.

 :repee: :repee: :repee:

Jotta en vaikuttaisi hyyyyyvin oudolta selitin nolona että baletissa... Kerra viikos.....


Mutta meillä oli sikahauskaa.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16935
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Sairauteni 3
« Vastaus #94 : 15.03.16 - klo:20:00 »
Söisin sokeripuolukkaa puurossa mielelläni, mutta sain aftoja. Voivathan tuollaiset vaivat puhjeta stressin vuoksikin.

Kun en voinut juoda kahvia vatsani vuoksi, niin join kaakaota ja parin viikon päästä suuni oli täynnä aftoja ja siihen loppui se harrastus.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Sairauteni 3
« Vastaus #95 : 15.03.16 - klo:22:00 »

Huumorintajuinen uskova lääkärini on kiva ihminen.

Pelastit ajankohtaisen monipäiväisen pahojenpäivienjakson kun sanoit yhtä lääkäriä ensinnäkin ihmiseksi ja sitten vielä kivaksi ja vielä kolmanneksikin, uskovaksi.

Ehkä sen tähden, että vanhenemme ja sairastelemme ja meitä rusahtaa ja rasahtaa, saan myötämöisin kuunnella tarinoita lääkärien inhottavuudesta ja olen äärettömän väsynyt koko teemaan. Tässä, hänellä siis oli kyseinen ammatti, niin saattaa käydä!

Mutta hän on ihminen
Uskova
Kiva.

Mietin toisinaan puhutaanko joka taloudessa yhden tietyn ammatin hankkineesta väestä joka ilta? Soitellaanko kaksituntisia puheluita?
Ne on niitä ja ne on kaikki vain niitä.

Tämä paransi minun terveyttäni monta piirua. On ihanaa olla ihminen.  :icon_biggrin:
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21786
Vs: Sairauteni 3
« Vastaus #96 : 15.03.16 - klo:22:06 »
Siis tuolla on valtava vaikutus potilaaseen millaisia lääkärit ja hoitajat ovat!!
Kun olin pari viikkoa sitten leikkauksen jälkeen kolme tuntia heräämössä,
vieressäni kävi usein mies-opiskelija.
Yhdessä tilanteessa hän sanoi "Ollaan oikealla tiellä"....mä meinasin ruveta itkemään.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Sairauteni 3
« Vastaus #97 : 15.03.16 - klo:22:12 »
Itse sain kakisteltua omalle ihanalle etevälle lääkärilleni että tuota on pitkittyneitä kohtauksia ja tihentyneitäkin ja jos minä siis hoitaisin itse itseäni mitä siis en tee niin minä tuota ehkä nyt aloittaisin sen kalsiumsalpaajan joka avaa päässä ne verisuonet joka piti lopettaa kun se maksaa maltaita kun ei ole peruskorvattava... Että mitä hän tuota.... Ajattelee....Pitäiskö.... Ja olisin tullut vastaanotolle mutta kun olen niiiiin ki pe ä nä täällä.

Siis olisin aloittanu,., ei ollut apteekissa ja iski kauhea tauti.... En minä muuten hoitaisi itteäni mutta kun minä tiedän mimmonen poskiontelotulehus on.... Ei niillä ollut apteekissa mutta ne tilaa tukusta

Kirjotitko reseptin

No en kun en minä hoida itteeni

Tilaa tukusta vaikkei ollu reseptiä?

No ne tuntee minut.....  :icon_rolleyes:


Voi takku ja tauti. Tää on oikein tee se vaikeasti! Yleensähän jokainen kroonikko osaa tautinsa edestakaisin, mutta se on sittekin helpompaa kun yrittää olla sanomat että en minä itteeni hoida mutta näin tää.... Vaikka osaahan hän.....  Jokainen ei..... Siksi, minä sanoin, minä en lähteny meneen sairaalaankaan. Viimeksi se oli joku joka oli vaan tullu.... Ja sen tyyppinen että kumpikas meistä on lääkäri.


Hirveä kun taas nauratti!
« Viimeksi muokattu: 15.03.16 - klo:22:20 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Sairauteni 3
« Vastaus #98 : 15.03.16 - klo:22:17 »
Siis tuolla on valtava vaikutus potilaaseen millaisia lääkärit ja hoitajat ovat!!
Kun olin pari viikkoa sitten leikkauksen jälkeen kolme tuntia heräämössä,
vieressäni kävi usein mies-opiskelija.
Yhdessä tilanteessa hän sanoi "Ollaan oikealla tiellä"....mä meinasin ruveta itkemään.

Jotenkin minun osalleni on viime aikoina osunut niitä jotka ovat kuulleet yhdestäkin ihan kamalasta ja haluavat ehdottomasti kertoa sen traakisen tapauksen minulle. 
 

vn,  noin sanoen ne aloitti. sen lääkärikoulun ja noihin sanoihin päättivät ja välillä sitä hoettiin kaiken aikaa.....    mutta olihan se hyvä että nyt eläkeläisenä sen vielä kerran täältä opiskelin.  :021:
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Sairauteni 3
« Vastaus #99 : 16.03.16 - klo:11:02 »
Se todel paheni, kerron nyt kun on pahin ohi eli tuli tiheään basilaarikohtauksia joita seurasi yksi pitkittynyt. Mietin että tuliko lähtö ja totesin että lähtötila on kyllä miten sattuu. Hassua mutta pahiten harmitti siivoamattomat kaapit. Kai sekin oli jokin sympoolinen viisausajatus.

Ja toisaalta muistin täältä kun joku oli todennut että siihen vielä oli liittynyt joku aika samantapanen kokemus jos minä oikein ymmärsin että menihän pieleen mutta menköön. Ettei oikein kuin jaksanut piitata.

Eli vasta kun se vaihe josta sanovat, siihen sitten kuolee meni ohi kuin heräsi soittelemaan hoitaval lääkärille että mites pitäiskö tämä hoitaa?  :003:
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa AKUANKKA313

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1098
  • x ja y pohtii elämän syvintä olemusta
Vs: Sairauteni 3
« Vastaus #100 : 17.03.16 - klo:20:23 »
Keksin lähiradioon ohjelmaidean Media hankkeessa :
Kuukauden valittaja. Teksti puuttuu, hankkeessa käyvä imitaattori voisi sitä esittää.

Omat vaivani:
On psyykkistä ja fyysistä

Silloin kun sorrun pelaamaan rahaa se masentaa ja hävettää.
Täytyy yrittää taistella pelihimoja vastaan.

En polta enkä juo enkä käytä huumeita.
Nukahtamisvaikeuksiakin välillä on.

 Sappikivivaivasta olen kärsinyt loppukesästä asti.
Kiirastorstaina minut leikataan tähystämällä.
Ainakaan ei tule enää kohtauksia:voimakasta selkä ja vatsasärkyä
Ruokavalio auttaa siihen väliaikaisesti ja leikkaus pysyvästi.
Pikkasen jänskättää ..saikkua ei onneksi tule kuin 2 viikkoa
Leikkauksissa onneksi todella pienet riskit.
Elämä on kemiaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Sairauteni 3
« Vastaus #101 : 17.03.16 - klo:21:42 »
Keksin lähiradioon ohjelmaidean Media hankkeessa :
Kuukauden valittaja. Teksti puuttuu, hankkeessa käyvä imitaattori voisi sitä esittää.

Omat vaivani:
On psyykkistä ja fyysistä

Silloin kun sorrun pelaamaan rahaa se masentaa ja hävettää.
Täytyy yrittää taistella pelihimoja vastaan.

En polta enkä juo enkä käytä huumeita.
Nukahtamisvaikeuksiakin välillä on.

 Sappikivivaivasta olen kärsinyt loppukesästä asti.
Kiirastorstaina minut leikataan tähystämällä.
Ainakaan ei tule enää kohtauksia:voimakasta selkä ja vatsasärkyä
Ruokavalio auttaa siihen väliaikaisesti ja leikkaus pysyvästi.
Pikkasen jänskättää ..saikkua ei onneksi tule kuin 2 viikkoa
Leikkauksissa onneksi todella pienet riskit.

Hvvin menee ja nopeakin on. 
Minä voisin mennä sinne, sillä mietin tehdäkö länkytysvideo nettiin.  Kun kaikki aina eikä kukaan koskaan mitään.  Se taisi jo tuottaa itselleni niitä psyykkisiä vaikeuksia, sillä se alkoi kun olin läpässyt pääsykokeet.

Olen mietiskellyt, hyötyikö joku siitä, enkä lopulta usko. Mietin sitäkin, vedänkö minä tämmöisiä puoleeni.  Osittain syynä taisi olla, että koulussa, jossa muuten viihdyin ja opettajista pidin -- kukin oli kaltaisensa mutta omat muistoni on hyvät -- muutamalla oli tapana ottaa esille jotkin "lääkikseen menijät"  tai "sibikseen menijät"  tai "polille menijät".  Kukaan ei tottunut ajatukseen minusta missään tuommoisessa seiskan keskiarvoineni ja ahkerine lintsaamisineni.  Heräsin lukemaan lukion toisella luokalla, vaan enhän minä siitä kenerllekään puhunut -- syynäkin oli seurakuntamme opetus maailmanlopusta ja Kathryn Kuhlmanin näystä.  Koulu edusti jotakin hyvin tervettä!

Niin se tuli yllärinä, opiskelupaikka. Ensimmäisenä aloitti enonvaimo joka oli kuullut jonkin hirveän tarinan tai  lehdessäkö se oli.  Sitten tultiin tupareihin, nuoruudenystävät sairaanhoito-opistosta. Elettiin seitkytluvun loppua ja Tehyn nousua, tehtiin hosua ja hopoa ja vaadittiin oikeutta laatia loppulausunnot, mitä nyt itketään.  Ja lääkärit huudettiin alas, ja jo opintojen ekavuonna:  "Myä nuaret pikkuoppilaat!  Myä tiijetää kaikist niist tauveistkii enempi ku ne lääkäritkää". Osa sanoi pahasti ja minä itkin, kunnes joku vaivautuneena esitti, että on toisinaan, tai aika usein, saanut hyvää hoitoa. Se ettei ihmisruumis ole insinöörille tuttu putki putkeen vaan varsin yllätyksellinen, sille ei mitään mahda. 

Nämä vuodet olen ollut peittelemättä myös tätä, sillä kahdentoista vuoden tiukka ja vaativa koulutus, vähittäinen luopuminen ja edelleen saman jatkuminen, kun itse en tästä puhu, pelkästään kirjotan,  saa kummastelemaan.  Tunnen itseni villatakiksi joka on alusta vaellutettu takiaispuskien läpi.


Teillä on piano te ootte porvareita, ja tulee ihan puskasta.

..................................................................................................

Viime herättäjäjuhlilla  talkoolaisena, valvoin lepohuonetta.   Jos käsi hapuili kurkkua olin paikalla mittaamassa pulssia ja kyselemässä säteileekö kipu, miltä olo tuntuu, ja muistan miehen, jolta sain kiitollisen hymyn ja monta kiitosta siinä jutellessamme.  Ei hän tiennyt ammattia eikä kotiseutua. Mutta majoittui samaan paikkaan, ja minä vaikka juoksen karkuun tämä seuraa kuin hai laivaa ja lopulta hoksaa ammatin, muttei tunnistanut.... Minä pystyin estämään sentään sen, että oltiin juu samassa sairaalassa montako vuotta.  Esitin terveyskeskuslääkäriä sille. 

Seuraavana aamuna lähdössä seuroihin hän saapuu eikä se hymy ole ystävällinen, se on ilkeä.  Kertoo  miten hän pelkäsi herättää lääkäreitä!  Ja lääkärit länkyti länkyn -- hoitaja erikoistumissairaalasta, nyt eläkkeellä.  Tiesinpä sattumoisin että siinä talos oli kaksi päivystäjää jotka herätti toine toisensa koska ei siten häiritty hoitajia.

Silloin sanoin että juu. Tiäkkö mitä oli herättää vieraas sairaalas kirurgi kun potilas ei kuulu meil!  Enkä hymyilly. Menin pois. Sen katoin, et eipä tuo hymyilly enää. Ei ilkeästikkän.  Siis mitä hän siitä sai itellens?  Herra auttoi nousemaan??


Olisi puhunut silloin.

Edusti myöhäistä herännäisyyttä --- mutta kiittelyt päättyi kun hoksasi ammatin.   Itte piruhan sinä oletkin. 

Minä kirjotan kirjan kyl!   Vaikka omakustanteena.   Menen televisioon!  Kerron joka juupelin kitinästä!  Kysyn, miksihän eivät pysy työssä?

Kasvoin opettajaperheessä eli kansanvihollisten lapsena.
« Viimeksi muokattu: 17.03.16 - klo:21:51 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Sairauteni 3
« Vastaus #102 : 17.03.16 - klo:21:53 »
Eikkä älä sure, Akuankka.  Ihmiset on ylipäätään aika heikkolaatusta tavaraa.  Suotta itseäsi häpeät, sillä harva vaivautuu vaikka olisi joskus vähän syytäkin. . 
« Viimeksi muokattu: 17.03.16 - klo:21:57 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11625
Vs: Sairauteni 3
« Vastaus #103 : 18.03.16 - klo:19:08 »
Taas tuli kohtausoirei, olisiko ollut kirkas päivä. Nukkuen mentiin, nyt hämärtyy eli kiskaisempa vaatetta niskaan ja kipaisen pihalla. Jotakin täytyy kaupasta säästeliäästi saada, kotipuhelupäiväkin eli
ihan mielellään kuulen taas vanhempien ääntä.

Hurja että jokainen päivä kun elävät on hyvä päivä, tosin äidin suvussa on eletty sadan vuoden ylitse. En sitä todella ennen ajatellut. Olivatten mitä nyt olivatten.  Ihan jees ja siinä kaikki.

Katsotaan!  Aion selviytyä omilla jaloillani kauppaan ja kotiin!
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21786
Vs: Sairauteni 3
« Vastaus #104 : 18.03.16 - klo:19:50 »
Voi että...muistetaan ja rukoillaan... :eusa_pray: