Tänään siis tä-nään lopetin tarina kolmosen, ja alkuun huojennuksen koin, kun sen sain lähettää luottolukijalle.
vilkaisin sitä ja tätä ja tätä myös, ja sitten ryömäsin jatkounille kun ovat yöni olleet lyhyehköt.
Vaan tyhjältä tuntuu nyt.
Minä seurustelin lopulta tiiviisti aivan tyhjästä tulleiden henkilöiden seurassa ja jostakin vaiheesta alkaen ahkeraan. Tietenkin kun heidät piti välillä siirtää uuteen miljööseenkin, alku oli kuin taikinaa potkisi ja moneen kertaan semmosta, del ja jotain sinnepäin, del ja jotain tännepäin, ja pääsin kohtaan Säilytetyt Varapoistot Tai Muuta.
Sitten heitä alkaa ikävöidä nopeasti. Kun kirjoittaa ei koskaan ole yksinäistä paitsi niinä taukoina joina joku lukee sitä. Sitä kuin tahtoo melskata tutussa seurassa. Ja jossakin vaiheessa vain heille tapahtuu eli tulee sellainen aavekirjoitustuntuma, kun he elävät omaa elämäänsä kuitenkin.
