Tämä aamu on kulunut miettiessäni eilistä oppituntia.
Mitenkä niin on tilaa vokeissa, kun odotettiin ensin yhdessä puoli tuntia sitten sanottiin, sori pahoittelemme ei ole tilaa, lähdimme toiseen, löytyi ruokasalin nurkka?
Mietin mitenkä niin täytyy opettaa kuvakorteilla auto bussi koulu talo kun väki pyytää monetta kertaa asiointitermejä?
Kun nyt olen nämä vähän aikuisemmat ja vakavammat kohdannut, niin totean että on siinä miehillä enkelin kärsivällisyys. Sadatta kertaa samaa. Ei valituksen malliakaan.
Pahinta oli että opettaisin itse joitakin juttuja ihan toisin - antaisin niitä asiointitermejä, joku oli jo saanut ja ollut hyperonnellinen osattuaan itse käydä parturissa, ihan itse. Niistä tekisin keskusteluja. Minkä tahdot oppia? Kauppa? Paljonko maksaa tuo pihvi? Lääkäri: Minulla on haava sormessa. Päässä tuntuu kipua. Totta kai tulkki on mukana mutta silti... Tai Leikkaatteko tukkani? Ja aika paljon muuta. Ohjaaja kysyi, miksi et ihmeessä tehnyt niin, no miksiköhän... Kun jo nyt takuulla hyppäsin sen kokeneen opettajan varpaille. Se vain lipsahti aina...
Mietin sitäkin että ite sain kuinka monet opit ilmaiseksi. Tuntuu että olisi järkevää antaa jotakin takaisin. Väki on miellyttävää, tämä on totuus. Luulen että niillä retkeilijöillä on jo äiti sairastunut. En vain saa näiden suomalaisten auttajien tavoitteesta oikein selvää.