No siis: Isovanhempani olivat ihan vitivalkoisia, mutta eivät asiasta pitäneet meteliä. Vanhempani ehkä perivät valkeahkon aatemaailman, mutta eri puolilta sen sisäisiä taistelulinjoja: Isäni liberaali, äitini konservatiivi. Minä minä näistä olen perinyt? No, äitini konservatiivisuuteen on kyllä kuulunut myös vanhanaikainen kohtuullisuuden hyve, heikompien auttaminen ja se että myönnetään etteivät aikaansaannokset ole omia yksin vaan että yhteistyöllähän kaikki pelaa. Toivon että nämä olen perinyt jos jotakin. Viimeksi äitiäni nähdessäni hän uutisia katsoessaan tokaisikin, että hänestä tulee tätä menoa kommunisti

. Tarkoitti maailman menoa ja rikkaiden ahneutta, köyhimpien ahdinkoa. Itse ei mieltäne kuuluvansa kumpaankaan ryhmään, ei ole kitisemässä itselleen lisää etuja. Kuten en minäkään.