Eläimet 8

[Leena]

Voi itku!  Väärä ketju! 

No siis. Kaikki muut tulevat toimeen keskenään paitsi nuo harakanryökäleet. Samuel liikuskelee päivisinkin, ja yleensä kiidätän syötävää. Paikallissiilit ravitaan yleensä kissanraksuilla, mutta Latziin tottunut siilikunta ei niitä syö, kokeiltu on. Ainoastaan laatuisa hyytelöity liha, parhaiten ankka, maistuu. 

Samoin Samuelilla on intohimo, vaarallinen kuten himot ovat, pähkinään. Siilin varoitetaan voivan siihen tukehtua.  Täällä tosin tarjoillaan ainoastaan pehmeää halkaistua eläinpähkinää mutta sen perään se on mahdoton. Unohdin silloin sairastumisiltana oravien pähkinäkupin  ulos ja seuraavaksi näinkin siilin siinä vyötäisiä myöten tyhjentämässä pohjia myöten.  Olemme myös oppineet sisaren kanssa siilillä olevan koputuskyvyn. Emme tiedä mitä se tarkkaan ottaen koputtaa mutta heillähän pelastui nälkäkuolemalta siili joka koputti kunnes sisar vaati lankoa repimään talonpohjan  ritilän auki ja etsittynähän tämä löytyi, elvytettiin kermapisaroin, ravittiin ja kipitti matkoihinsa. Samueli koputtaa milloin tahtoo aterian eikä sitä näy kuten äsken.

Oswald Otonpoika siis elää hännättömän oravan ilmeisen tyydyttävää elämää. Se oli poissa, kaiketi voitti oravakannuksensa muin keinoin ja teki comebackin. Olen Oswaldista oikein ylpeä nyt kun tiedän mihin kaikkeen häntä käy paitsi tasapainoon. Sitä niinikään hämmennyksen hetkellä pureksitaan ja nyiskellään. Sillä on monta elettä eriasteisissa haasteissa. On vispaus, puolihännäntaivutus, kokohännän suurliike, kokohännän vaakaliike joista voin laatia psykoanalyyttisen tutkielman.

Hauskinta on että ne ovat tuolla ja ainut mitä ne pitävät uhkana on ihminen tuo hirmuisen suuri ääntelevä kummallisen hajuinen josta ei voi tietää

[Leena]

Voi itku!  Väärä ketju! 

No siis. Kaikki muut tulevat toimeen keskenään paitsi nuo harakanryökäleet. Samuel liikuskelee päivisinkin, ja yleensä kiidätän syötävää. Paikallissiilit ravitaan yleensä kissanraksuilla, mutta Latziin tottunut siilikunta ei niitä syö, kokeiltu on. Ainoastaan laatuisa hyytelöity liha, parhaiten ankka, maistuu. 

Samoin Samuelilla on intohimo, vaarallinen kuten himot ovat, pähkinään. Siilin varoitetaan voivan siihen tukehtua.  Täällä tosin tarjoillaan ainoastaan pehmeää halkaistua eläinpähkinää mutta sen perään se on mahdoton. Unohdin silloin sairastumisiltana oravien pähkinäkupin  ulos ja seuraavaksi näinkin siilin siinä vyötäisiä myöten tyhjentämässä pohjia.  Olemme myös oppineet sisaren kanssa siilillä olevan koputuskyvyn. Emme tiedä mitä se tarkkaan ottaen koputtaa mutta heillähän pelastui nälkäkuolemalta siili joka koputti kunnes sisar vaati lankoa repimään talonpohjan  ritilän auki ja etsittynähän tämä löytyi, elvytettiin kermapisaroin, ravittiin ja kipitti matkoihinsa. Samueli koputtaa milloin tahtoo aterian eikä sitä näy kuten äsken.

Oswald Otonpoika siis elää hännättömän oravan ilmeisen tyydyttävää elämää. Se oli poissa, kaiketi voitti oravakannuksensa muin keinoin ja teki comebackin. Olen Oswaldista oikein ylpeä nyt kun tiedän mihin kaikkeen häntä käy paitsi tasapainoon. Sitä niinikään hämmennyksen hetkellä pureksitaan ja nyiskellään. Sillä on monta elettä eriasteisissa haasteissa. On vispaus, puolihännäntaivutus, kokohännän suurliike, kokohännän vaakaliike joista voin laatia psykoanalyyttisen tutkielman.
Terassille on asettunut hyvin pikkuruinen ja hyvin aransorttinen orava joka siis empii luottaako tuohon omituiseen olentoon joka liikuskelee, on kookas ja vaisto varoittaa, mutta kun maailma on niin paha!

Hauskinta on että ne ovat tuolla ja ainut mitä ne pitävät uhkana on ihminen tuo hirmuisen suuri ääntelevä kummallisen hajuinen josta ei voi tietää

[öppiäinen]

Äsken kun olin vielä valveilla (joo nyt en ole?), kuului ulkoa melkoista rapinaa, vähän samanlainen kuin yläkerran naapuri olisi rassannut lämpöpattereitaan. Piti ihan mennä katsomaan, yrittääkö tänne joku sisälle. No, siilihän siellä. Näytti eri yksilöltä kuin edellinen, pienempi tämä. Säikähti minua, sihahteli kovin. Pistin tarjolle omaan kuppiin muonaa ja juotavaa, kurkkasin vielä kerran, ja vetäydyin sisälle. Olisivatko piikit osuneet peltipäällysteiseen oven ja kynnyksen osaa, ja ääni siitä?

Onkohan nyt ollut jotenkin otollinen siilivuosi? Ainakin alku- ja keskikesän sateilla oli matoravintoa hyvin tarjolla.

[Riitta-mummi]

Kun olen herkällä korvalla, kuulen kuinka varis tai harakka istahtaa katollemme.
Tiilikattokin rapsahtaa niiden painosta. Jopa männyn kävyt ropisuttavat kun tulevat myrskysäällä vauhdilla katolle.

Kun olen keskittynyt lukemaan tai kirjoittamaan, en kuule Matin ja koiran uloslähtöä vaikka ulko-ovi rapsahtaa lukkoon äänekkäästi.

Kyllähän pelti pitää ääntä, olen saman huomannut ikkunalaudoista kun tintit niille pyrähtävät.

Uutta on minulle tuo kertomienne siilien rohkeus. Olen tavannut vain arkoja siilejä.

[Leena]

Arveluni mukaan siilillä on ollut kehnohko ravintokesä. Oli kylmä ja satoi, siili samoin on hyönteissyöjä ja kuten linnut jäivät etelämmäs, ei siileillekään ravintoa löytynyt, niillä ei vain ole ottaa siipiä alle. Jos kulunut kesä on viime kesä niin toissakesänä näin vain vilaukselta aran siilin eikä sitä saanut houkuteltua ateriavadein, tänä kesänäkään niitä lötkötti puolihorteessa neljä kappaletta yksin terassillani vaikkei ollut edes kiiliäispesää.

Ne hakeutuvat missä ravitaan. Jotenkin niiden päässä on siitä muistitietoa ja omituisesti näyttää  myös tieto levilävän siilimaailmassa. Sitä en osaa selittää.    ellei sitten kouriintuntuvista muistomerkeistä voi jotakuta selittää.

[Leena]

Samuel kömpi ulos, mutta ainoastaan nuuhkaisi ateriavatiin ja vesikippoa. Meninpä vilkaisemaan pesää ja kas niin, hyvä on että tuli. Kosteutta ja olisiko vähän kouraantuntuvaa, sillä lemahti, eikä siili semmoisesta pidä. Onneksi oli varakuivikkeita! Se seisoi ihmeen tyynenä vieressäni kun puhdistin pesää, kuin olisi ollut ihan normaalia että siili ilmoittaa asian ja se oikaistaan, ja näytti kuin tajuavan että näin nyt toimitaan.

Poistin multakerrokseen asti sammalpatjat ja lehdet, osa oli kuivaa kyllä. Taittelin mullan päälle pellavaisen laudeliinan, ostan niitä pyyhkeiksi ja samasta syystä asettelun tuonne, pellava imee paljon nestettä. Sitten kuivaa sammalta lehteä ja heinää.

Samuel päätti lopulta nauttia aterian odotellessaan, tankkasi oikein kunnolla ja kömpi takaisin pesään. Kyllä sieltä poistettu tuoksahtikin.  Voi minua tyhmyriä.  Täytyy tajuta että sen elintoiminnot vielä jylläävät ja huolehtia huolto pelaamaan ennen kuin siilin tarvitsee tulla kertomaan... Voi harmi, sillä siili vilustuu herkästi.

Orawat tömistivät tassuja, niitä poikkeaa nyt neljä. Ne saavat aikaan melkoisen sotkun koska Otto kieriskelee hurmiossa havaitessaan pähkinämurskaa ja levittää sen matolle kauttaaltaan. Oswald hyppäsi hienosti minulle kun menin ehdottamaan että tulisi alas sen vapistua aikansa ovensuu säleikössä. Olin jo pyyhkeen kanssa ottamassa vastaan.... Se ennemmin hyppäsi ja minä hurrasin sille. Se yleensä poikkeaa kello viiden pähkinäaikaan.

Erittäin ujo erittäin soma orava, kuin yhä poikanen hämmästyttää minua se on myötämöisin   aivan ovenpielessä tai  ikkunassa josta se vetoavia ilmein töhyää.  Koetan livauttaa sille kokopähkinää, se ei piittaa murskasta ja isot iravat hätistävät sitä.

Mikähän Oton on?  Hammas kipeänä. Ohh

[öppiäinen]

Sopiikohan tämä siileily sittenkään työssäkäyvän ihmisen harrastukseksi  . Ovat taas sotkeneet pihan, niin nurmikon kuin terassilaatat ja ennen muuta sen alun perin kissankopiksi nikkaroimani lautakuution, joka kissan mentyä edes on saanut palvella ruokintapisteenä (ja joka pienin muokkauksin voisi käydä talvipesästäkin). En jotenkin muiden velvollisuuksieni jälkeen enää jaksaisi siivota.

Miksi ne ovatkin ulostelleet juuri ruokapaikkansa viereen? Ihan toista kuin vaikka kissat, jotka haluavat pitää nämä kaksi hyvän hajuraon päässä toisistaan,

Ehkä siirrän ruokinnan pihan ulkopuolelle, "ei-kenenkään-maalle" talon rakenteisiin kuuluvan aidan alle, ihan pihani viereen. Mietin, tarvitaanko jotain katosta kuitenkin. Ruohonleikkaaja ei ehkä tällä kasvukaudella enää käy (aloittaa ennen aamukahdeksaa, joten ennen sitä olisi noustava kupit siirtämään pois).

Nuo astiat pitäisi kai sitä paitsi tiskata erikseen. Siilejä aikansa hyysännyt äitini oli tästä hyvinkin tarkka.

[Leena]

Ei mielestäni kannata jos ei tunnu omalta eli ei ole hullaantunut siilin, työstä kävi kun niitä makoili täällä neljä ja lisäksi poikkesi illastamassa. Päivittäin kuurasin ateriavateja ja kertaalleenhs jouduin erään raivoyön jälkeen pesemään koko terassin mattoineen.

Jos siilin horrostuspesä on avotaivaan alla, olisi katon oltava taitemallia ja sen alla ilmaraot. Samoin olisi katto päällystettävä kattohuovalla. Sitten n 5 cm multakerros, sammalkerrokset ja kuivaa lehteä sullomatta, tämä heille jotka ehkä harkitsevat ja mitat 40x40 cm sekä käytävämallia eteinen. Se saa olla matalampi ja kapea.

Minä jostakin syystä rakastuin siiliolevaiseen elämänmuotoon. 

Samuelia en ole havainnut tänään. Toivon ettei se hyljännyt pesää sen pyyhkeen tähden.  Samallehan se tuoksuu kuin ravitsija, matto yms, sillä olin jo ottanut sen kylppäriin, puhdas se vielä oli muttei siis tuoksunut pesuaineelle. Päälle keräsin lisäksi runsaasti sammalta lehteä yms

Kyllä se sinne kömpi eikä tullut pois. Tankkasihan se kelpo lailla jo silloin päivällä, jos se lisäksi söi yöaterian edes yhdestä vadista niin ei sen ole nälkäkään vielä. Syksyn saapuessa siilit vähentävät yöjuoksuja, tosin rivit vielä, mutta päiväsaikaan ne herättää tavallisimmin nälkä.

Totta tuokin, että ne ateriointiastiat pestään erikseen. Keräsin vanhat  lautaseni siiliaterioita varten, ja kuuraan ne juuriharjalla kuumassa vedessä kylppärissä jonne on perustettu kuin toinen tiskauspiste. Käytän hajutonta tolua siinä toimessa.

Löytyihän aamulla taas kouraantuntuvaa ilokseni  .  Kerään ne vessapaperilla, sitten pesaisen tolurievulla. Koiranjätöspussi on hieman kookas näille ja taitoa se vaatii, ovat plösöä ainesta, napata pois. 

Se mikä minua ehkä eniten tässä mietityttää on oravaseikka. Tämä kesä nyt ei ollut häävi, mutta järin kauniiksi ei terassia saanut koska ne innostuivat täällä mellastamaan. Pähkinätarjoilu oli hölmöä. Vaikka ensin oli orava, sitten pähkinä kylläkin. Ne pitävät kaikista ritilöistä ja säleiköistä, eritoten jos voivat kiikkua amppeleissa. Onhan niitä lystikäs seurata, olen esimerkiksi juuri häntäinformaation arvellakseni omaksunut sillä se toistuu tilanteesta tilanteeseen sekä oravasta oravaan.  Kyseessä oli haikea olo hemppojen poistuttua.

[Leena]

Minä lisään tähän hieman sillä eilen perehdyin lemmikkisiiliin so valkovatsasiiliin  eli afrikkalaiseen piensiiliin.

Ne ovat!   Siis ne ovat  !   

Kyseinen siili mahtuu vielä ihmisen kämmenelle ja Hugo, unelmieni mies, on hieman pystykuonoinen, sillä on tummat lasit kuin Zorrolla, ja se suostui jo puraisemaan sormeani mistä olen otettu. Vielä en lähennellyt Hugoa sillä sen oidipaalitilanne vaatii yhä käsittelyä. 

Hugo ei ole tullut kaapista. Hugo ei myöskään tule poistumaan kaapista, se muuttaa vain itsenäistymiskaappiin ja sieltä, ah ah.  Se elää elämänsä monikerroksisessa sille soveliaaksi avarassa lasiovikaapissa jossa alakertaan tulee kuntosali, sitten erinäisiä virike-  ja aktiviteettikerroksia sekä pesäkerros, sen tulee saada nauttia kookkaasta juoksupyörästä, ehkä näin haasteita rakastava mies mieltyy sokkeloihin, aion niinikään selvittää, mikä sen mielimiljöö väri-  kasvi-  yms  ympäristön osalta on. Kerroksesta toiseen Hugo juoksee pitkin portaikkoa tahi ramppia, ja ramppi huomioi myös ikääntymisen vaateet. Sinne rakennetaan niinikään unimaja. Näin hurmaavan hirsituvan jonka ajattelin kenties sille ostaa, tosin on kulttuurinen tausta huomioitava ja harkittava tarkoin onko nyt juuri suomalaistyyppinen hirsimaja juuri Hugolle..  Niin, en tiedä.  .  Toki järjestämme myös pihamaan, sillä emme voi sulkea Hugoa kaappiin...   

illan hämyssä Hugo saa hellyysannoksensa, saamme nähdä suuriko sen container tässä tulee olemaan. Vain parasta Hugolle!  Sille on jo järjestettynä lomakotikin.    Oi Hugo!

[Leena]

Kaskas. Siilimaiskutus pysäytti Hugon tarinan, sille perustetaankin blogi, en tiedä vielä minne. Onneksi olin kattanut pikkuannoksen, mutta riensin täyttämään toisen ateriavadin. Lisäksi perehdyttyäni teemaan siili ja pähkinä täytin puhtaan pikkulautasen pähkinällä.

Suurin haaste minulle on tuo ulkokattaus sillä minua ei motivoi epävarmuus. Olen havainnut harakan mainion mielellään nauttivan siilin ateriat ja niissä on hätisteleminen. Tarvitsee kai nyt harakkaan ruokaa mutta kun ulkokattauksen saisi lopettaa siilien poistuttua horrostamasn tai horristushankkeeseen, lähtökohtaisesti aloitin pensasaitakattaukset tappelun jälkeen, ja harakka ei nyt anna pikkulintujen olla rauhassa, minulla alkaa ns keittää.

En todella tiedä lopettako ulkokattaus, sillä aamuvirkku harakka mahdollisesti syö sapuskat ja fiksuna lintuna tietää mistä ruoka tuli. En oikein syöttäisi niitä, ja siili on ennenkin löytänyt terassille tien vaivattomasti. Lähinnä minua ottaa aivoon, että täällä ollaan sitten raakkumassa.

Mahtaakohan tuossa pesässä oleskella sittenkin kaksi eri siiliä?  Kummankin olen nähnyt ovissa kulkevan. 

Ukonilma joita tänään saatiin useampi sai jälleen oravat kiihtymään.
Joku koetti nähteni itsepäisesti hypätä lasioven lävitse sisälle, syytä en tiedä, sillä pähkinät eivät ole kesken loppuneet. Mutta hermostunutta hännän suurvaakaliikettä kuten muutamia takaa-ajojakson nähtiin kyllä. Vispaus kuuluu selvästi härnäämiseen paremmin.  Eräs on oppinut uuden kivan kikan, mennään tömistämään ikkunaa jonka takana voi nähdä Pähkinäihmisen. Ellei pähkinöitä rapise kaivetaan kukkaruukkua. Pähkinäihminen ei jaksa juosta herkeämättä selittämässä ettei sitä kaiveta, joten...   

[Leena]

On Suuren Siilitankkauksen aika. Yö meni levottomaksi sillä sain pariin otteeseen juosta täyttämässä ateriavateja, kukkatelineeseen koputettiin sen verran vaativasti. Ulos en lähtenyt se puskasiiliannos on valmiiksi kookas, sisältäen kissanmakkaraa yms. Ja kun äsken jaksoin herätä oli siili tyhjentämässä viimeisiä vadinpohjia eli kiikutin uutta.

Täytynee tuosta pesähygieniasta jälleen kirjoitella tai soitella sille siiliasiantuntijalle.

Mikäli joku muuten haluaa nähdä siilejä niin:   Suomalainen siili tai Siili kiikarissa sivustolta löytyy, eräässä videossa syötetään viittätoista eurooppasiiliä samanaikaisesti suomalaispihamaalla. Sikäli kuin käsitän siilin tila on tahi lähestyy vaikeasti uhanalaista, kulunutta kesää pidetään siilille erittäin turmiollisena ja nyt eritoten lahtelaiset, vetoan:, Oli linkki jossa kehotettiin Lahden seudun asukkaita kulkemaan silmät avoimina ja koiraa etäämmälle kuljettaville kenties tuttavilleenkin mainitsemaan.

Siellä on tehty suuria siilillytöjä joissa emo menehtynyt poikaset henkitoreissaan. Ihmettelin eikö  tätä linkkiä pidä katsoa vanhaksi sillä nyt olisi kyllä jo vieroitusaika ohi,seikasta jälleen saatan erehtyä.

Mutta Orimattilassa olisi siileille yms hoitola josta ne aikanaan toimitetaan seudulliseen luontoon ja luullakseni riittää yhteydenotto. Loppukesän siilipoikueet ovat vielä erittäin arkoja paleltumakuolemalle. Löytänisen jälkeenhän ravitseminen riittäisi, mutta talven tehdessä tuloaan hyödyttää selvittää lähin vapaaehtoishoitola ja ainakin tuo on. Sitä voi googlata tai tiedustella eläinhätänumerosta, on mahdollisuus että syövä siili saatetaan hoitaa lämpimässä tilassa sen horrostamatta vielä tänä talvena sillä alle 800 grammainen kuolee yrittäessään.

Tarjous hoitaa ne täällä on yhä voimassa.

Minua harmitti sillä sivustolla joku kirjoitti katselleensa tässä aivan lähistöllä noin satagrammaista, enintään, siilinpoikasta ja säälitelleensä, ressukka ei selvinne talvesta, jäänee autonkin alle ja arvasin helposti minkä tien varressa hän havainnon teki. Mutta ei ottanut poikasta matkaan!  Sillä tässä tapauksessa on se menettely oikea.

Kirjoitin että tuoda tänne. Kävin eilen iltasella kun ei ukkostanut ja kaatosatanut  haeskelemassa mutta en tiennyt tuleeko radanvartta kävellä etelään vai pohjoiseen enkä löytänyt mitään.  Tietysti. Ne kätkeytyvät hyvin, ja maastonväri suojaa. Tulevat aurinkoon kun on hätä eli nälkä ja kylmä.

Korkeasaari on tietämäni mukaan täynnä. Tämäkin tieto tulee tarkistaa. 

[Leena]

Tahtoisin todella tietää vieläkö täällä liikkuu puskasiilejä. Se voi yhtä hyvin olla se harakka ja minua hatuttaa kiikuttaa sinne ateriavateja. Jos jätän viemättä, näen sieluni silmin petetyt siilikasvot:  Ah, missä on ateriani? Siis minä sen vien, pakko nyt on viedä ja ilmeisesti siis marraskuuhun saakka hyvä tavaton, aina silloin kun aloittaa!  Terassisiilit ovat toinen juttu mutten tahdo kokea sitä siilitappeluakaan toistamiseen.  Sieltä tullaan kyllä herkästi.

Eli äläpäs sääli itseäsi Leena, niin makaa kuin petaa, vatia  täyteen, kenkiä jalkaan ja takia niskaan. Hopi hopi. 

[1944]

Tilannehan on sama lintujen talviruokinnassa, jos alat, niin jatka kevääseen asti. Kun siilit menevät horrokseen, voi lopettaa. Horrokseen meno on ainakin minulle suuri kysymysmerkki. Ei mitään kokemusta, mutta Leena, paljon olet kirjoittanut, kyllä onnistut.

[Leena]

Viety on, hoh, syököön vaikka yläkerran koira. Astia on kuurattu ja ruoka tuoretta ja terveellistä  . 

Tässä on se suurempi huoli edessä että kai minun siilivelvotteisiini siis kuuluu oikeastaan Samuelin punnitus. Se toinen on kyllä pulska ja pyylevä, se horrostaa menen tullen. Mutta kun ei ole vaakaa. Ravintoaineet mittaan tuntumalla muttei minulla siilistä ole vastaavaa  tuntumaa     .

Kyllä on niin että nopeimmin  uuvahtavat kookkaat urossiilit. Naarassiili ja poikanen rupeaa horrostamaan myöhemmin, niistä kumpikin vielä  tulee nälkäiseksi ja liikehtii. Samuel näytti tosin uneliaalta kun siivosin pesää, mutta se juoksenteli virkeänä vielä illan tullessa. En tiedä näkeekö siiliä usein päiväsaikaan liikenteessä, viime kesänä kyllä näki, kun etsivät ruokaa.  Paremmin kesällä näki siinä illan hämärässä, sellaisessa kuin kesäinen hämärä on.

Mietin tuota punnintaa. Kun nyt Samuel on ollut Elävä Siili jo heinäkuussa ja hento ehkä vain ravinnon puutteesta, rupeanko minä sitä kiskomaan väkisin vaakaan?  Sehän hurjistuu ja menee tolaltaan koko siili. Nyt tietty valvon yön ja mietin onko se alle 800 grammainen.   .  Mitäs jos se on? 

Pitänee hankkia taskulamppu sillä paksupilvisen sadepäivän jälkeen eivät nuo pienet aurinkopaneelituikut lataudu. Sen lampun peittänen vaikka ohuella kankaalla ettei mahdollisesti pesässä oleva siili saa sydänkohtausta.

[öppiäinen]

^Olet syöttänyt sen niin rasvaisesti, että sydäri uhkaa 

Mutta miten siili punnitaan? Laaditaan ansakangas, jonka reunoilla kulkee nyöri, ja kun itsevarma siili kävelee kankaalle, napataan äkkiä reunat ylös ja sitotaan nyöri ja ripustetaan kokonaisuus sellaiseen kalamiesten vonkalevaakaan?

Oman ruokintani siis siirsin vähän kauemmas, aamulla kuppi oli vajentunut puoleenväliin, mutta en tiedä, minkä lajin edustaja oli käynyt astialla.