Eläimet 7

[Leena]

http://areena.yle.fi/1-2294923

Suurkiitokset! Siili kiikarissa-sivusto niin usutti niihin horrostuspesiin ja nyt ne sitten kai katoavatkin metsiin... . Noh, mikä on hyväksi Samuelille on hyväksi minulle. Joka tapauksessa on huomenissa asetettava pesä kohdilleen, kerättävä se huolellisuutta noudattaen sullomatta täyteen siiliä erityisesti miellyttävää vaahteranlehteä ja täten mahdollistettava stadihorrostus. Tässä on lähistöllä ollut poikaspesä joten jos vain saisin selitettyä että tähän saa kyllä muuttaa. Tietysti täällä on tuo Keskuspuisto, mutta joskin siilit vaeltelevat, on siinä kodikas asumus niille alle kiloisille ainakin eräänä mahdollisuutena.

Luonnollisesti aktiivinen ravitseminen  jatkuu marraskuulle tai kunnes ateriavadit toistuvasti palautetaan kajoamattomina. 

Mietin vain millaisen riemastuksen pesä herättää oravissamme, kuinka kiihkeästi sen katolla tömisytetään tassuja ja onko sinne jotenkin mukava ryömiä jemmaamaan jyviä. En tunne oravaa noin läpeensä.

[Leena]

Tolkutonta tuhinaa pidetään. Minä juuri vein lisävadillisen ruokaa. On hyvä pitää terassinovi avoinna niin ei lukko rapsahda pelottavasti, kun sujauttaa uuden siilivadin. Se tietysti tietää sitä että herää siihen että orava tuossa naksuttelee pähkinää tyynen tyytyväisenä.

Mitä ihmeen puhinaa? Herättääkin horrostuspesä jotakin ylimääräistä?

Oli muuten erikoista päästä kuuntelemaan oravakeskustelu. Kun Onni ja Otto kiistelevät juttu alkaa niin, että etutassut tömähtävät harallaan lattiaan, toinen tekee saman eleen. Sitten keskustellaan ja sepä oli kuultavaa! Niillä on aika lailla kuin ihmisen ääni, laulava ja sävelkorkeutta vaihteleva. Ne laulavat ilmeisesti jotain että häivy tämä on minun pähkinäläjäni. Sitten se joka aloitti hyökkää ja toinen on jo menossa mutta se kiertää toista reittiä tömäyttääkseen sille joka riidan aloitti.

Kokeilin kahta pähkinäläjää mutta ei, kyse on periaatteesta.

[Pena]

Kokeilin kahta pähkinäläjää mutta ei, kyse on periaatteesta.

Niinpä. Meilläkin oli aikoinaan kaksi televisiota, mutta teinit asettuivat yhden eteen riitelemään ohjelmista.

[Leena]

Niinpä. Meilläkin oli aikoinaan kaksi televisiota, mutta teinit asettuivat yhden eteen riitelemään ohjelmista.

Noilla oraville on ihan ilmi murrosikä. Onhan koirallakin. Koko eilinen meni niin että ne juoksentelivat täällä sisällä. Ulkona oli erittäin rikas ja monitahoinen tarjoilu pähkinää ja nokkapalaa, niillä ei siis ollut mitään asiallista asiaa tänne. Kun ovea raottaa niistä jompi kumpi tai kumpikin säntäilee täällä ettei päässyt kauppaan ennen kuin kollasi joka nurkasta onko missä oravaa. Niistä se on taatusti vain hauskaa.

Siellä tapellaan taas.
Onni on pääsemässä voitolle. Oswaldia ei ole näkynyt, suren sitä, hännättömyys vetosi voimakkaasti, se tarvitsi kello viiden pähkinänsä muttei ole viime päivinä niitä haeskellut.

Täytynee patikoida keräilemään siilipesään täytettä. On siellä yöllä käyty ja vähän jo yritetty pyöriskelläkin. Ankaraan puhinaan heräsin.

[öppiäinen]

En ole ehtinyt lukea ketjua, mutta tiedotan, että minullakin kävi yöllä pihalla siili. Kissanruoka maistui  . Myös vettä tarjosin. Aika kookas yksilö oli.

[Leena]

En ole ehtinyt lukea ketjua, mutta tiedotan, että minullakin kävi yöllä pihalla siili. Kissanruoka maistui  . Myös vettä tarjosin. Aika kookas yksilö oli.

Oi, jokaista onnellista siilikontaktiin pääsevää! Jos oli entuudestaan vieras saattoi olla kuljeskeleva urossiili. Ruoki uudestaan ja kerro kuulumiset!

Meillä vieraili viime yönä erittäin pikkupikkuriikkinen, eli viime päivinä kotipesästä maailmalle lähetetty. Se Penan linkki antoi suurta siiliviisautta. Se söi mutta vetäytyi sitten ja makasi matolla niin äänettä liikkeettä että pelästyin kuoliko se jotenkin, kun eihän tuohon ruokaan voi tukehtua? Mutta jos se vain kuoli? Hiivin lähemmäs mutta kyllä se eli erittäin hyvin, se ressu pelkäsi, se nousi ja kipitti kukkalaatikon alle, lähimpään kätköpaikkaan.

Ei se mielestäni nauttinut riittävän suurta ateriaa, taitaa olla varuilta hylakerman hakureissu vaikka jo kaupassa kävin. Arveluni mukaan tässä lähistöllä on ollut poikaspesä. Ja nythän ne vieroitetaan. Siilinpoikaset ovat yleensä syöneetkin lihahyytelöistä sen hyytelöosuuden kun se saatetaan jättää ja pureksia vain lihapalaset.

Kävin keräämässä toistamiseen paperikassillisen soveliasta lehteä, pientä oksaa, pehmoisia kortteita yms sillä tuunaan varuilta kukkalaatikon alle tee se itse- henkiselle hätämajoitusta. Taustalevyn sain styroxista, joka muutoin on kuumahko ja saattaa keskeyttää horrostuksen jos talvi on leuto. Kyllä se yhtenä seinään menee, mutta muutoin on liian pieni.

Konsultoin Siili kiikarissa - osaajaa, ja tarkastin pesäohjeistusta. Isäni on erittäin oivaltavasti laatinut irrallisen pohjalevyn pehmeää paksua materiaalia, muu on vanhaa lautaa. Sen päälle kaadoin runsaan määrän multaa, haalin isolta pihalta sammalia jotka sijoitin siihen päälle. Eilinen lehtikasa kuivuu pehmeällä puhtaalla pyyhkeellä olkkarin matolla, toinen kassillinen on kerättynä siilin suosikkiheinää, pikku oksia lehtineen (kookkaita, pehmeitä). Minulla oli kelpo veitsi matkassa, sain soveliaita.

Keskustelimme mahdollisuuksistani saada siiliemännyys. Mitään varmaahan hän ei osannut luvata, prioriteettina on joukko omatekoisia talvipesiä, mutta potentiaali arvioitiin kyllä aika positiiviseksi kun nyt näinkin laaja asiakaskunta oli ja näitä nuoria hakeutuu, seutu on tuttua siili muistaa missä oli sitä ravitsemusta.

[Leena]

Ajankohtaisesti vesikupilla viivyskeli suurenpuoleinen siili. Nyt se jatkaa ateriointia. Rymistely on uusi siiliseikka, alkanut pesän asettelun jälkeen. Ehkä ne poikkeavat    tutustumassa? Onkohan sinne sittenkin hankala mennä, oikeanpuoleinen säleikkö saattaa siinä olla tiellä ja se kun on huonosti kiinnitetty ainakin kookkaamman siilin tönäisy on mahdollinen.

Koetin kyllä optimoida vapaan liikkumisen. Lisäksi sinä kylmänä aikana totesin siilien mieltyneen sokkeloihin. Mahdollista niinikään on että vilkaisevat nyt täysin syrjään jäänyttä pöytää, jos ovat paremmin toimen siilejä ja rakentelevat. Sinne voisi toimittaa varuilta mullitetun ja sammalpäällysteisen laatikon. Siinä on tiellä rymisevää puutarhaesineistöä  jonkin verran, joitakin tukikeppejä ja noin.

Lintulauta tulee talveksi, sille on jo sijoituskohta. Säleikkönurkka, jonka toisella puolen on tomaattiamppelini. Siihen vaan talvikasvia, sama lähiamppeleihin.

Kaikki ovat niin    . Mutta siilinlölleröiset veivät sydämeni. Kyllä se portilla värjötellyt oli joku taivaallinen lahettilässiili.

[Leena]

Teinpä vielä siilieleen.

Olen oppinut että siilin on helppoa aterioida astiasta jossa on selkeät tanakat laidat. Se nojaa kernaasti etukäpälänsä reunoihin. Hämmästelin miksi tämäniltainen vieras ei  syö.

Toimin näin että luovutin erään vuoistani, kippasin siihen uuden Latz hyytelöidyn kerta-annoksen, hieman viipaloin kissanmakkaraa ja kumosin lautasilta ateriat. Kyllähän ne söivät niiltäkin, mutta arvioni mukaan oli hätätilanne silloin.

Se hipsi suurruukkujen lomasta ja nojautui vuokaan. Kenties on uusia kävijöitä tämä. Myös naarassiilejä liikkuu sillä ovat imetyksestä riutuneita. Tämä on poikaseksi kookkaanpuoleinen.

Se piti pientä puhinaa.

Jotakin kolinaa se saa aikaan. Harras toiveeni on että ravitsin sen.

Sisar siis vieraili kun muuttivat Lapsi Kolmosen ja toimittivat pesän. Katselimme kukkia, oravia ja lintuja kaikissa toimissaan. Sisar huokaisi aivan tosissansa:  Tämä on paratiisi.

[Leena]

Olen tätä väliin mietiskellyt.
Siilihän on hyvin vanha laji, niitä oli paljon ennen ihmistä. Ihmisen aivot puolestaan kätkevät pohjimmaiseksi hyvin vanhaa kuten tiedetään.

Siili on varsin suloinen katsella, sellainen löllerö suippoine kuonoineen, mutta sillä tavoin se ei ihmistnteisiin vastaa kuin vaikka koira. Ylisummaan siilillä ei näy sellaista kiintynystyyliä kuin monessa nuoremmassa nisäkkäässä.

Mihin se vetoaa? Etenkin öisin saatoin välillä vähän pelätä mennä terassipuutarhaan. Jokin ihmisen arkaaisessa sellaisessa oikein ikivanhassa aivon osassa joka juuri ja juuri taitaaa sanoa, hä, oletko sinä, no niin minäkin,  taitaa tuntea siiliolevaisuudessa ymmärtämystä ja yhteisymmärrystä, joku joka ei puhu.   

[öppiäinen]

^Onhan lemmikkisiilejäkin, ja ainakin tämän mukaan ne tunnistavat omistajansa ja pitävät rapsutteluista. Itselläni ei niistä ole kokemusta. Koira laumaeläimenä tietysti on psyykeltään erilainen kuin luonnossa yksiksen viihtyvät lajit.

Lyllertävät pallerot muistuttavat olemukseltaan pieniä ihmislapsia. Kai tätä on tutkittukin, että pyöreät piirteet koetaan söpöinä.

[Leena]

^Onhan lemmikkisiilejäkin, ja ainakin tämän mukaan ne tunnistavat omistajansa ja pitävät rapsutteluista. Itselläni ei niistä ole kokemusta. Koira laumaeläimenä tietysti on psyykeltään erilainen kuin luonnossa yksiksen viihtyvät lajit.

Lyllertävät pallerot muistuttavat olemukseltaan pieniä ihmislapsia. Kai tätä on tutkittukin, että pyöreät piirteet koetaan söpöinä.

Minä haluun lemmikkikiiliäisen. Luulin että niitä on ainoastaan ensinnä tutkijoilla toiseksi niillä jotka siilejäkin ammattimaisemmin hoitelevat jos löytyy orposiilejä. Niitähän kehoitetaan silloin haeskelemasn lähistöltä jos joutuu siilitapaturman todistajaksi liikenteessä. Tuon palleroisuuden tiedän, onhan esitetty että se toimii suojana myös eläinpennuille jos jäävät hoivatta muuten, mutta tarkoitinkin juuri sitä että ne eivät hakeudu seuraan vaikka kuinka ne jo tunnet kuten minä Samuelin ja kuinka liikutaan niille.

Ne eivät aivan reagoi kuten tuoreeltaan kenneliltä noudettu pikku koira. Sen verran on kokemusta että meillä oli kimppakoira. Viitteitä Lasten allergioista oli tarpeeksi asti ja Neljä oli allerginen kaikelle joka kasvoi tai käveli, osapuilleen.

Vain koira oli epävarma. Niin koira asui luonani ollen heillä päivähoidossa. Oli kesä joten koira oleskeli pihamaalla. Kun sen hain kenneliltä se oli sylissäni, ei mitenkään valitellut ei itkeskellyt mutta kylläkin vapisi ja se vapina minut sulatti paremmin kuin se ylenpalttinen suloisuus, oli lapinkoira vielä eli ihan nalle pallero. Tuli olo että voi pikku otusta, niinkö ne vei kotoa pois sinut ja äiti piti jättää ja sisarukset ja kaikki tutut hajut!  Että mitenkäs minä nyt tänään saisin sinut tuntemaan olon taas oikein turvalliseksi ja hyväksi.

Siilejä ei aiemman tietoni mukaan olisi kuin saanut pitää lemmikkeinä, sen koommin kuin oravia. Hännättömän Oswaldin olisin ottanut.
Ne hoivasiilit punnitaan ja kun paino riittää ne päästetään viipottamaan omia siiliviipotuksiaan.

[öppiäinen]

^Lemmikkisiilit taitavat olla eri lajia kuin nämä kotimaiset. Ex-pomoni hankki sellaisen, kun lapset kovasti toivoivat lemmikkiä, mutta äidin allergioilta mikään tavanomaisempi kissa tai koira tai hamsteri ei käynyt.

Tämä minun ronttini on ensinnäkin tahrinut pihalaattoja ulosteillaan (kissojahan täällä kanssa käy, mutta ne eivät sotke), ja eilen se jymähti kupin ääreen ainakin puoleksitoista tuntia. Puoli kahdentoista maissa hoksasin sen pihalla ja vein aterian, se vain sähisi kiukkuisena  , mutta alkoi kai sitten pupeltaa, ja vielä yhdeltä se oli kupin ääressä, kun taskulampun avulla sälekaihtimen raosta tihrustin. Korjasin tyhjennetyn kupin sitten pois vasta aamulla; lienevätkö harakat vieneet osan? Pihalle ainakin oli jätetty sulka kuin käyntikortiksi.

Näinkö tässä pitää ruveta pesää nikkaroimaan?

[Leena]

Voi ihmeessä, se tee!  Ainahan on epävarmaa saako alivuokralaisen, mutta on eritoten nuoria jotka siis vasta elokuun alkuviikolla karkoitetaan pesästä. Niillekään ei kukaan ole kertomassa että mene ihmeessä sinne siinä osoitteessa on hyvä pesä mutta ainakin on tarjottu!

Se sinun vötkäleesi herättää ihastukseni ja kateuteni sillä se selvästi viihtyy! Eikä liikoja pelkää sillä tavan pihasiili kyllä säntäisi taskulamppua pakoon. Kokenut siili!

 Itse päätin kerätä LED-tuikkuni pois sillä etenkin vilkkuvat ja väriä vaihtavat pelottaisivat ainakin minua jos olisin siili. Kuulostelen loppurapinat mutta usein ne jo jäävät näkemättäni sillä nukahdan ellen kirjoita. On pimeää ja niitä pelottaa.

En oikeastaan ikinä ole halunnut lemmikkiä, sillä se kimppakoira läkähdytti minut. Otettiin nokkelasti pentueen vilkkain ja hilpein ja huhuuuh!   sitä menon telmimisen ja eritoten lenkittämisen tarvetta. Toimin kuten sisar jolla koira ollut on, neuvoi eli kävele niin pitkään kunnes koira tipahtaa ( ja kanna se kotiin, kiitos vaan neuvosta).  Siitä tuli lähes neljänkymmenen kilometrin vaatimaton pikku lauantailenkki. Olin täysin näännyksisdä kannettuani sitä nukkuvaa otusta viiden viimeisen kilometrin matkan kotiin.

No nyt sen täytyy olla tyytyväinen ajattelin. Olihan se! Sunnuntaina herään siihen että peittoa nyitään varhain varhain, häntä vispaa ja ilme kertoo, heti uusiksi heti uusiksi! Se oli silloin kahden kuukauden ikäinen......

Koira muutti päivähoitoperheeseen sillä siellä oli sentään puolen tusinaa ulkoiluttajaa. Joskin, näetsen, kuopus vielä pystytettiin kotipihassa ja Kolmonenkaan ei vielä mihinkään sitä vienyt, herätti Kakkonen laajaa poikapiirin lämmintä kannatusta. Se meni näin
- lähtiskö  Musti ulos? Minä veisin sitä lenkille.
- lähtiskö Tytti mun kanssa ulkoiluttamaan Mustia?

Aikansa kutakin, sitten

- Lähtiskö Tytti ulos. 
 Nimet vaihd. Havaittakoon, Musti on Koira, Tytti on Lapsi.

Onneksi tämä ei ollut yksittäistapaus. 

Mutta siilin saattaisin nyt huolia. Minä en ottanut näitä vaan nämä tulivat minun luokseni kaikki hempot etunokassa. Mistähän siilin saisi hommattua.

[Leena]

Sisar suosittaa minulle jatkuvasti kissaa. Ajatus käy usein mielessäni, sen saisi kyllä heille jos yhä waellan Pyhiin, ja sisar on erityisetevä viihdyttämään eläimiä, mutta ne oksennuspallot eivät minua ihastuta. Tosin tässä on totuttu kaikkeen. Vahva siilinlemahdus on kinkkisin, silloin niitä jätöksiä on vaikea löytää mutta ne ovat siellä.

Luulen liikuttuneeni syvästi tästä ne siis tulivat tekivät olonsa kotoisaksi siksi jaksan temmeltää Oravien kanssa, ota hyvä Leenalta, Onni ja Otto, tulkaas iltapähkinälle, siivota siilijätökset vaikka niitä piisasi kun ne lusivat täällä ne kylmät viikot, siis ainuttakaan en ottanut enkä tiennyt että minussa olisi tämmöisiä eläintunteita  .

En tiedä olisiko jos eläin olisi otettu. Jokin hyljeksitty liian pieni siilipolo olisi soveliain, siksi ottaisin yhteyttä siilitarjontaan jos heillä on.

[Leena]

Todettakoon, että hajujälkiä seuraten, yöryminää pohdiskellen ja lopputulosta seuraillessani jokin aktiivisiili värkkää pesää naapuriin eli sen kukkamyyjän tarjoaman pöydäntekeleen alle. Jokin otus oli raahannut sinne kaikki puupinoon osapuilleen kuuluvat kapulat. Pitäisikö assisteerata tarjoamalla mullitettu pohja?  Tuohdutaanko siitä? 

En voi x5 soittaa sitä konsulttia hätiin.