Kasveja olen kuvaillut. Kesän etenemisen voi hyvin nähdä kasveista, mitkä milloinkin kukkii. Nyt on täällä valkoapilan aika ja harakankelloakin on jo pihassa. Kaupunki on säästänyt pienen pläntin jatkuvalta nurmikon jyystämiseltä ja siihen on muodostunut niitty. Se on hyvä asia myös kimalaisille. Eilen kuvasin yhden keltaisen, yksinäisen kukan, jota en tunnista. Ei ole kirjassanikaan, joten ei ehkä kaupunkikasvi? Noin 20cm korkea, paljon kukkia ja kasvaa kuivalla savimaalla. Metsikössä pyörä-/kävelyteiden varsilla kasvaa tällä hetkellä paljon koiranputkia, puna-ailakkeja, metsäkurjenpolvia, lemmikkejä, niittykellukoita, hiirenvirnoja, nurmitädykkeitä ym. Viime syyskesänä löytyi iso pensas, jossa oli kiiltäviä, mustia marjoja. Veljeni tunnisti sen kuvan perusteella korpipaatsamaksi. Nyt siinä on olemattoman pieniä valkoisia kukkia. Ikinä moista pensasta ennen nähnyt. Kirsikkapuut ei tänä vuonna kukkineet? Pienet siniset orvokit, joita oli ainakin kahta, ellei kolmea lajia, on joko lakastuneet, tai hautautuneet muun kasvillisuuden sekaan. Siniset orvokit on tosi vaikeita tunnistaa; niitä kasvaa Suomessa 8 lajia luonnonvaraisina. Metsä- ja suo-orvokin sain lopulta selville. Maasto tuolla metsikössä on enimmäkseen rehevää lehto- ja sekametsää, joka muuttuu eteenpäin kuljettaessa hämyiseksi ja järeäksi kuusikoksi ja yhden kadun tai oikeastaan tien toisella puolen männiköksi. Rakkaus kunnon metsään on säilynyt pikkupojasta asti.
Karjalaisessa on menossa kasvien tunnistuskisa, jossa on ollut nyt neljä kysymystä: rentukka, käenkaali ja puna-ailakki tähän mennessä oikein ja niin menee neljäskin, joka oli selvästä hiirenvirna. Palkintoina joka kerran kasvikirja ja tuotepalkintoja. Eipä ole ne osuneet kohdalle.
