Vähin erin hahmottuu unelmaterassipuutarha, joka tosin ei koskaan keväällä elä sellaisena. Kaipaan niin vimmatusti värejä ettei havunvihreä riitä. Nyt, sen sijaan, hahmottelen yksinkertaista metsämallia. Koska Onni söi valkean ruusun sitä ei ainakaan tarvitse leikata. Ruusuja on joka kesä, sillä äitienpäivän jälkeen niitä saa puoli ilman.
Mutta nyt tästä tehdään metsä. Suuriin ruukkuihin tuijaa istumaan, havukokeilua kehiin ja mietintää sijoittelusta. Kanerviin kyllästyin, ei ainakaan sateen alle, uhhhhhhuuuuh.
Kuka keksisi jotain?
Jokainen ehdotus otetaan kiinnostuksella ja kiitollisuudella vastaan.
Tuijasta on kokemusta ja timanttituija pärjää parhaiten. Säleikön tehostankin amppelein kun villiviiniä karistaa lehdet ,siitä tulee hauskaa. Niitä on jo neljä mutta sijoittelen useampia.
Tietty kanervaa voi, ja jälleen valoja, nyt myyvät paperisen näköistä. Täytynee ostaa en usko että tuo punottu pelittää enää. Se ostettiin elokuuvaloksi, muttei kertaakaan ole t nää kesänä kokeiltu, oli nuo tuikut tai on yhä.