Tämä tapahtui vuosi pari ennen Helsingin olympialaisia. Kylän keskellä olevalla meijerilavalla oli kesälämpimällä iso lauma uikkareissaan olevia poikia ja mustalais-Valte meni perheensä kanssa kärryillä ohi. Meistä joku huikkasi, että hai. Valte oli sellainen kurillinen veijari ja hän hyppäsi kärryiltä alas temmaten tuppiroskansa käteensä ja karjaisi kovaa "hai, kuka haihatti". Mehän säikähdimme ihan hirveästi ja pyrähdimme pakoon, tietysti tuurillamme suoraan takana olevaan nokkospensaikkoon. Surkea oli kohtalomme. Yritimme Karin Vilma-äidiltä saada sääliä, mutta hän ihan meitä torui " että siitäs saitte, haihatelkaa vaan lisää Valtellle. Jos liikaa kirvelöö, niin kävelkää uimaan".