Miten, Herra...
Miten, Herra, säätänetkin,
ja ohjaat ihmiskohtalon,
sinun tahtosi toisin hetkin
kuin kahle raskas on.
Minä tiedän: vain mato pieni
olen ihmisen hahmossa eessäs sun
ja vaivan alla tieni
on käytävä täällä mun.
Minä tiedän: sinua pakoon
en pääse. Ja, Herra, on hyvä näin.
Mua kätesi johdattakoon
läpi hetkien pimeäin!
Sinä vain voit ihmisen viedä
ilon väärän ja murheen luota pois.
En ymmärrä itse, en tiedä,
miten, milloin parhain ois.
Kun paatumus minussa itää
ja, mieletön, sinua pakenen,
sinun täytyy kiinni pitää -
sitä pyydän, rukoilen.
Miten, Herra, ohjannetkin
ajatukset mielen aution...?
Kuin kahle toisin hetkin
sinun tahtosi mulle on -.
Aulis Ojajärvi, Kimalteleva tomu, valikoima suomalaista uskonnollista runoutta 1947
