^Haudonta pari viikkoa ja poikasten pesäaika toisen pari viikkoa, joten ovat hyvin voineet "aikuistua".
Eläinten kanssa on kyllä vähän aina luopumisen opettelua. Paitsi ehkä kilpikonnien ja isojen papukaijojen.
Mökkireissulla vastaanottokomiteana rantasipi (jota en kaupunkirannoilla tänä kesänä ole kuullutkaan). Sitten oli peipposia, pajulintuja, sirittäjiä, punarintoja, punakylkirastaita, räkättirastaita, mustarastas, laulurastaita, kirjosieppoja, talitintti ja keltasirkku ja käki. Punatulkkumaista ääntä. Tiiroja ja lokkeja, naakkoja ja variksia. Illalla kurnutti lehtokurppa ja mäkätti taivaanvuohi. Kuovia piti soutaa kuuntelemaan. Kyyhkyt karjuivat toisilleen rannalla ja vastarannalla. Kuikat olivat paikalla kuten pitää, ja joutsenilla pesä järvenperän ruovikossa, jossa ennenkin. Puolenyön aikaan toinen aina lensi äänekästä matalalentoa järven puoliväliin, ja palasi tunnin päästä. Telkkiä paljon ja niillä jotain ihan omanlaistaan hauskanpitoa ja pulikointia: jäimme ensin huolestuneena seuraamaan, onko joku juuttunut kalanpyydykseen, ja joutsenetkin nostivat päänsä mekkalan havahduttamina. Totesimme kuitenkin (sekä ihmiset että joutsenet), että ei hätää. Olikohan tässä jo kaikki, mitä tunnistin?
Mutta sitä siis ihmettelen, miksi joutsenen pitää pitää isoa ääntä lentäessään (sanooko se "pois tieltä!"), ja miksi pitää lentää niin matalalla kuin mikäkin ohjus. Ja voiko lintu lentäessään törmätä puuhun, ihan kuten ihminenkin voi kävellessään törmäillä (minä ainakin).
