Kirjoittaja Aihe: Kirjoita runo XIII  (Luettu 36274 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19840
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #45 : 13.11.15 - klo:11:41 »
Petänkö itseäni luuloilla,
kerta kerran perään?
Osaanko kohdata
totuutta nytkään?
Mihin voin varata,
keneen saan turvata?

kulkea
kulua
vähetä
kasvaa
iloita

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16390
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #46 : 13.11.15 - klo:12:00 »
Kengät kuluvat
kun kulkee.
Uupumus kasvaa
kun matka vähenee
ja määränpää lähenee.
Siellä saa
iloita.


kuunnella
seurata
ensimmäinen
pyrkimys
hyvä

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19840
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #47 : 28.11.15 - klo:23:22 »
Olenko suuna päänä
aina pyrkimässä
ensimmäiseksi?
Onko näin hyvä?
Olen erehtyvä,
usein eksyvä.
Kuuntelen,
seuraten kuljen,
ihmettelen.

valo
jano
vesi
uupumus
pilvi

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27280
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #48 : 29.11.15 - klo:07:17 »
Janoan valoa,
veden uupumusta,
pilven utuista rauhaa.

En koske , en kajoa,
ei päässäni pauhaa
ei ilosta ei surusta.

Silloin kaikki on uutta,
parempaa.

Ilman Kristusta ,
ristinpuutta vain ihmisen
puutetta, vaikerrusta.



syntyä
kuolla
elää
muuttua
jakaa
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19840
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #49 : 12.12.15 - klo:23:36 »
Onko syntymän ja kuoleman
välissä jotain elämää?
Vai ehkä onnettoman
ihmisen kitinää?

Opinko muuttumaan,
asioita jakamaan?
Nousenko kapinaan,
vai kiittäen iloitsemaan?

pohja
kateus
riemu
uusi
kalpea

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27280
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #50 : 02.01.16 - klo:10:41 »
On päiviä jolloin
riemu kuplii pinnalla
mutta pohjalla vaanii kateus.


On uusien alkujen,
uusien ajatusten ja
oivallusten aamuja.


On yön pimeää.
milloin ei yksikään tähti
kerro uuden syntymisestä.

Kuun kalpeus näyttää
ikäväni väriä.
Se on kylmää hopeaa.



vesi
viskata
nuori
kala
vuono






Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19840
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #51 : 04.01.16 - klo:22:44 »
Mietin, pohdin, tuumailen,
mitähän pois viskailen?

Pilaantuneet kalatkin
lilluu vuonossa,
paenneessa vuorovedessä.

Onko mitään viskattavaa
tyhjyyttään kumisevassa
tynnyrissä?

Nuoruuskin on poissa,
vain vesi virtaa joissa.

Elävän veden virrat
vielä koskettavat.
Hiljaa kuunnellen,
taas mietiskelen.


lukea
nähdä
koskea
itkeä
nauraa

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27280
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #52 : 19.01.16 - klo:16:15 »
Rikkinäisen kellon käynti
koskee syvälle sieluun.
Sen takia ei tarvitse itkeä,
paitsi ilosta. Yhä se kulkee ja
jaksaa jatkaa. Aikamatkaa.

Yhä sen taulustaa voi lukea,
ja siitä näkee kuinka se
koettaa olla kuin uusi kello.
Sille ei saa nauraa koska
rikkinäisyys ei ole huvitus.



pelti
pumpuli
sänky
saatto
kehto
arkku
 
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19840
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #53 : 19.01.16 - klo:17:35 »
Missä tarvitaan saattoa?
Ainakin curlingissa,
ettei kivi törmää peltiin,
eikä jumahda pumpuliin.

Avasin sanaisen arkkuni,
ja mietintämyssyni.
Oisko sänky pienoinen
kehto lapsen, tuumailen.

läjä
suuri
tynkä
ajatus
elää

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27280
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #54 : 27.01.16 - klo:07:35 »
Tänään on vielä
elämäntynkää jäljellä
huomisesta ei voi
tietää .
Suuri läjäkö ajatuksia
edessä
vaiko hiljaisuus.

Tähän tottuu
tämä on asennekysymys.



melkoinen
viittaus
kohdistaa
takana
pöytä
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #55 : 29.01.16 - klo:13:23 »
Melkoinen selkoinen,
viittaus verkkokalastukseen...
kohdistaa hyville apajille
takana nykyisyys, menneisyys
pöytä täytettynä, katettuna meille
Rakkauden pöytädtä,
ihmeellisen hyvästä sydämestään
Isä sen meille kattoi
kun lapsiaan lämmöllä ja sydämellä ajatteli
jo ennen kuin me olimme syntyneetkään.

Lapsi
ihme
imetys
synnytys
sektio
vektrori
:017:

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16390
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #56 : 29.01.16 - klo:14:41 »
Koulunsa käyneelle miehelle
sektio
kuuluu samaan joukkoon
sektorin,
vektorin,
segmentin,
tangentin
kanssa

Hänen vaimolleen se on
ihme,
synnytys
josta seurasi
lapsi,
imetys,
äitiys,
tarkoitus


laiskuus
velttous
puhtaus
nöyryys
rakkaus

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #57 : 29.01.16 - klo:14:56 »
Laiskuus tekee veteläski
velttous aivan tolkuttomaksi
puhtaus sanotaan olevan puoli ruokaa
nöyryys - niin - miten senkin tulkitsee
riippuu asioista ja niiden syistä
rakkaus on ihmeellistä - silloin kun
se sitä todella on.

Musiikki
kirjallisuus
taide
luovuus
intuitio

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 27280
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #58 : 29.01.16 - klo:15:38 »
Musiikkiin olen lapsena kiintynyt käsi grammarin veisissä,
korvat radion Lauantain toivottuja hartaasti kuuntelemalla.

Runotaidetta silloin edusti Ella Erosen lausuma Maamme laulu
ja kirjoja Runotytöt sekä Anni Swanin Sara Sarreineen, Irisrukkineen.

Mistä sitten nämä runsaat inspiratiot ja intuitiot?
Lahjojen antajaltapa  tietysti, enkä tarkoita Joulupukkia.


kurkihirsi
palkki
valurauta
sähkötyöt
veistotaito

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19840
Vs: Kirjoita runo XIII
« Vastaus #59 : 29.01.16 - klo:15:56 »
Vieläköhän vanha vielä jaksaa?
Tekee mieli kaikkea koettaa,
sinnikkäästi, vaikka kolottaa.

Valuraitainen piilukirves följyyn,
nahkakinthaat uuteen öljyyn.
Tuulen huminaa kuunnellen,
sopivia keloja katsellen,
tuumasta toimeen tartun,
sateesta ja hiestä kastun.

Sopiva palkki vihdoin löytyi,
veistotaitoni koetteelle joutui.
Piilopirttiini uuden uljaan
kurkihirren muotoiltua saan.
Sähkötyöt sentään
pojalleni jätän.

Saan aikaansaannostani katsella
mielellä iloisella ja pollealla.

ponnistus
kunto
tulos
ajatus
mietintä