Noh, ei se puolikuntoisena paleleminen nyt niin terveellistä tietty ollut mutta ei siinä mikään kaduta. Vivano on Lapsi Kolmoselle hyvin rakas paikka. Hän näki ensi kertaa Via Cruciksen nelitoistavuotiaana ja kun sisaret selitteli ät ettei oman seurakunnan riparit ole mitään, siis mitään, isosetkin bilettää, hän päättäväisesti etsi netistä kaikki riparit ja päätyi tuonne.
Ehkä on niin, että KRS sopii aivan nuorille toisinaan. En saanut ylipuhuttua Aholansaareen. No, hän oli aika ahdistunut sen kärsimysnäytelmän jälkeen ja muistin hienan pahoillanikin, että juupa, en sitten ajattele miten itseäni järkytti samassa iässä se leffa Näin hänen kuolevan. Vivamossa hän viihtyi ja rauhoittui ja tuli varsin onnellisena kotiin, että kaikki kai meni kuten piti.
Vähän sisaren kanssa olisi haaveiltu että nentäisiin vielä Hyvään Paimeneen eli Pakilan kirkon yömessuun, oltiin siellä edellisvuonna, mutta oli kolme edellisen yön umpivalvonutta läsnä ja heillä tälle päivälle taas hommia. Ykkönen tilapäismuuttaa Kotkaan koska menee harjoitteluun Maretariumiin. Olisin jaksanut kyllä mutta kuopus ei. Hänellä oli kaveri yökyläsdä ja pelasivat jotain peliä koko yön kirjaimellisesti.
Pahin oli kuitenkin että tuli ihan kamala keli ja oli parasta että pääsivät jollain ajalla kotimatkalle.
